Antiikin Roomasta kerrotaan sosiaalisessa mediassa valtavasti kaikenlaisia juttuja ottamatta lainkaan huomioon, mihin aikakauteen tarina sijoittuu, mikä sen lähde on, ja miksi tarinaa on alun alkaen kerrottu. Yksi tällainen sosiaalihistoriaan kuuluva tarina on roomalainen suuteluoikeus eli ius osculi. Tarinan mukaan aviomiehellä ja miespuolisilla sukulaisilla oli oikeus suudella naista suulle aina tavatessaan tarkistaakseen, ettei nainen ole juonut viiniä. Tapaan viitataan useammassa antiikin tekstissä, mutta on tärkeää erottaa toisistaan aikakausi, josta kirjoitetaan, ja se aikakausi, jolloin tekstit on kirjoitettu.
Naisten viininjuontikielto ja suuteluoikeus on tarina, joka sijoittuu Rooman arkaaiselle kaudelle ja varhaisen tasavallan ajalle. Monissa tarinoissa tavan synty ulotetaan aina Rooman myyttiseen perustamiseen asti (753 eaa.) ja kuningas Romuluksen säätämiin lakeihin. Tapaa kuvaavat lähteet ovat sen sijaan paljon myöhäisempiä. Kyseessä oli opetustarina eli eksemplaari, jonka moralisoiva tarkoitus oli osoittaa kuinka kurinalaisia ja hyveellisiä muinaiset roomalaiset olivat olleet. Jos tällainen kielto oli joskus ollut olemassa, sitä ei Rooman suurvalta-ajalla noudatettu. Naiset joivat viiniä pidoissa siinä missä miehetkin. Mieskirjailijoiden mukaan naiset olivat jopa erityisen viiniinmeneviä. Lähteemme ius osculista ovat seuraavat:
Aulus Gellius (Attikan yöt, 10.23). 100-luvulla kirjoittanut Aulus Gellius sitoi tarinakokoelmaansa pätkiä kolmattasataa vuotta aiemmin eläneen valtiomiehen Cato vanhemman (234–149 eaa.) kadonneesta puheesta De Dote (”Myötäjäisistä”). Caton mukaan naisen sukulaisten kuului suurella hartaudella suudella naista suulle, jotta nähtiin, tuoksahtiko tämä temetumille (sana, jolla tarkoitettiin sekoittamatonta, väkevää viiniä). Vanha moralisti Cato toteaa myös, että jos nainen ennen vanhaan joi viiniä, häntä rangaistiin yhtä ankarasti kuin aviorikoksesta, sillä humalan uskottiin johtavan suoraan moraaliseen turmioon.
Plinius vanhempi (Naturalis historia, 14.89–90). Plinius kertoo luonnonhistoriassaan myös anekdootteja muinaisajoilta. Hän mainitsee tarinan miehestä nimeltä Egnarius Maetennus, joka hakkasi vaimonsa hengiltä kepillä, koska tämä oli juonut viiniä suoraan tynnyristä. Kuningas Romulus vapautti miehen syytteistä. Plinius mainitsee myös toisen tarinan naisesta, jonka perhe näännytti nälkään, koska tämä oli varastanut viinikellarin avaimet.
Valerius Maximus (Facta et dicta memorabilia, 6.3.9). Keisari Tiberiuksen aikana vaikuttanut Valerius Maximus keräsi kirjaansa opetustarinoita vanharoomalaisesta kurista. Hän toistaa Pliniuksen mainitseman tarinan vaimonsa tappaneesta miehestä osoituksena siitä, kuinka ankarasti naisten siveyttä ja raittiutta ennen muinoin valvottiin.
Dionysios Halikarnassolainen (Antiquitates Romanae, 2.25). Kreikkalainen historioitsija Dionysios pani viinikiellon Romuluksen ansioksi ja selitti, että roomalaiset tuomitsivat muinoin naisten viininjuonnin ankarasti, koska pitivät sitä kaiken muun moraalittomuuden ja pettämisen alkulähteenä.
Tertullianus (Apologeticus, 6). Kirkkoisä Tertullianus 100-luvun lopulla jaa. käytti tarinaa ius osculiin piikitelläkseen oman aikansa roomalaisten moraalittomuutta kristittyihin verrattuna. Hän kääntää tarinan sellaiseen asentoon, että ennen vanhaan roomalaiset suutelivat sukulaisiaan siveellisesti vain paljastaakseen viinin tuoksun, mutta nykyään suudellaan ihan muuten vain.
Tarinat vaimonsa hakkaavista miehistä ja kuoliaaksi näännyttämisestä on nähtävä myyttisinä ääriesimerkkeinä. Niiden tarkoitus oli sekä osoittaa perheenpään (paterfamilias) muinoin nauttima ehdoton kurinpitovalta että arvostella oman aikakauden oletettua moraalittomuutta (”ennen oli kunnollista, nytten ei ole kunnollista”). On epäuskottavaa, että naisia olisi oikeasti tapettu viinilasillisen vuoksi.