Vergiliuksen Aeneis-eepoksen viides kirja, rivit 362–484. Villelaure, Provence
(J. Paul Getty Museum).
Narbon Gallia, Gallia Narbonensis, tai tuttavallisemmin ”meidän provinssimme”, Provincia nostra, auringonpaahtama viinin ja oliivin maa, kuului Rooman valtakuntaan vuodesta 121 eaa. Sen oksitaaninkieliset asukkaat kutsuvat maata tänäkin päivänä roomalaisten antamalla nimellä Provença. Maa oli täynnä vauraita kaupunkeja, menestyvää keramiikka-, puu- ja metalliteollisuutta, viinitarhoja ja aristokraattien maaseutukartanoita.
Provinssista tuli monia kuuluisia senaattoreja. Gnaeus Julius Agricola (40–93), kenraali joka valloitti Britannian, syntyi Forum Iuliissa (nyk. Fréjus). Hänen vävynsä, historioitsija Publius Cornelius Tacitus (56–120) oli todennäköisesti myös provinssin miehiä. Provinssin kulttuuri kukoisti ja koulutustaso oli korkea. Massilian kouluja pidettiin melkein tai yhtä hyvinä kuin Rooman. Jossain vaiheessa 200-luvun vaihteessa joku villelaurelainen ylimys tilasi itselleen suurenmoisen mosaiikkilattian, jonka eräs kuva-aihe on otettu Vergiliuksen Aeneis-eepoksesta.
Aeneis-eepoksen rooli Rooman valtakunnan kulttuurissa on verrattavissa Raamatun merkitykseen keskiajan Euroopassa. Se oli pakollista luettavaa koulussa. Kaikki vähänkään kulttuuria tuntevat osasivat siitä ulkoa pitkiä pätkiä ja monet sen kohtaukset päätyivät maalausten ja mosaiikkitöiden aiheiksi. Sen sijaan Villelauren mosaiikkilattian nyrkkeilijöitä kuvaava kohtaus, joka viittaa Aeneisin viidenteen kirjaan, on harvinaisuus. Niitä on löytynyt vain kaksi kappaletta, molemmat samalta ajalta 100-luvun loppupuolelta ja vieläpä samalta alueelta, mikä antaisi ymmärtää molempien töiden olevan peräisin samasta työpajasta.
Kuvassa on kaksi alastonta, lihaksikasta nyrkkeilijää. Kummallakin on kädessään roomalaiset lyijyllä painotetut nyrkkeilyhansikkaat (caestus), joita käytettiin vapaaotteluissa. Nuorempi poistuu paikalta verissä päin, kun taas vanhempi ottelija esittelee pullistelevia muskeleitaan. Taustalla on valkoinen härkä, verisen iskun päähän saaneena. Tarina sijoittuu Sisiliaan ja menee seuraavasti.
Dares vs. Entellus
Troijan tuhoa paennut Aineias oli Sisiliassa ja järjesti suuret hautajaisjuhlat isänsä Ankhiseen kunniaksi. Yksi näytöksistä oli nyrkkeilyottelu: Olihan gladiaattoriotteluiden alkuperä juuri hautajaisten yhteydessä järjestetyissä pyhissä menoissa. Aineias lupasi voittajalle seppelöidyn nuoren valkoisen härän ja häviäjälle lohdutukseksi miekan ja kimmeltävän kypärin. Nuori troijalainen urho Dares tarjoutui heti toiseksi ottelijaksi.
Dares oli väkivahva, komea nuori mies, joka oli saavuttanut monia voittoja. Kukaan ei uskaltanut nousta häntä vastaan kehään. Lopulta Dares puhutteli Aineiasta ja vaati palkkiohärkää itselleen. Paikallinen kuningas Akestes, jonka vieraana Aineias oli, makaili seurueineen nurmella Aineiaan vieressä. Hän sanoi omalle vanhalle urholleen: ”Aiotkos sinä, Entellus, katsoa vierestä ja luovuttaa noin komeat palkinnot kamppailutta? Talosi on täynnä voitonmerkkejä ja nimesi tunnetaan halki Sisilian.”
Entellus vastasi nauraen: ”En minä pelosta emmi, vaan vanhasta iästä. Voimani ei ole enää samanlaiset kuin nuorena ja jäseneni käyneet hitaiksi. Jos olisin saman ikäinen kuin tämä nuori lurjus, kävisin heti kamppailuun, oli palkintoja eli ei.” Näin sanoen hän heitti kentälle mahtavat nyrkkeilyhansikkaat, hirmuisen painavat ja lyijyllä vahvistetut, joita Sisilian kuningas Eryx oli muinoin käyttänyt kuolemaansa johtaneessa nyrkkeilyottelussa Herkulesta vastaan. Kaikki kauhistelivat niiden turmaisaa painoa ja Daresta hirvitti.
Entellus nousi pystyyn ja riisui vaippansa, jolloin kaikki näkivät hänen ärjyn kokoisen vartalonsa, iästä huolimatta hyvin säilyneet lihaksensa ja komeat luunsa. ”Älä pelkää, Dares”, hän sanoi. ”En käytä Eryxin väkivahvoja tappohanskoja, mutta sinunkin täytyy riisua omat troijalaiset nyrkkeilyhanskasi.” Aineias antoi molemmille samanlaiset nyrkkeilyhansikkaat ja ottelu saattoi alkaa.
Molemmat aloittivat suojellen päätään ja iskien pelkin nyrkein. Nuori Dares liikkui ketterästi molemmille sivuille, kun taas vanhempi ja kookkaampi Entellus pysyi paikoillaan. Molemmat saivat sisään useita osumia, säilänä sivaltavat nyrkit eivät säästäneet korvia, otsaa tai poskiluitakaan. Kookas Entellus seisoi horjumatta, silmät turvonneina, käyttäen suurta kokoaan aseena. Dares tanssi hänen ympärillään, iskien joka puolelta. Entellus yritti tavoittaa Daresta mutta väkevä oikea koukku meni huti, Entellus horjahti ja mies kaatui maahan kuin mahtava tammi.
Kuningas Akestes ryntäsi apuun ja auttoi ruhjotun alamaisensa takaisin pystyyn. Raivostunut Entellus kävi mylvien uudestaan Dareen kimppuun. Oikeat ja vasemmat suorat iskeytyivät nyt kuin hakkaavat moukarit Dareen päähän, uudestaan ja uudestaan, kunnes Aineias astui kehään, keskeytti ottelun ja kohotti Entelluksen käden voiton merkiksi.
”Jumalat ovat hänen puolellaan”, parkaisi Dares, ”heille minä antaudun, en hänelle!” Toverit kerääntyivät Dareen ympärille ja auttoivat hänet telttaansa, pää ruhjeista turvonneena ja huuli haljenneena, verta ja hampaita sylkien, kantaen lohdutuspalkintoa: hienoa miekkaa ja kimaltelevaa kypärää. Mutta Entellus astui vasta voittamansa nuoren härän eteen ja yhdellä ainoalla nyrkin sivalluksella murskasi sen kallon, rukoillen:
”Voittoisa, uljas Eryx! Sinulle minä tarjoan uhrin joka on paljon mieluisaampi kuin urhean Dareen kuolema: Ota vastaan tämän härän veri, ja levätköön varjosi rauhassa!”
Epilogi
Tarina ei kadonnut täysin ihmisten mielistä kristityssä maailmassa, sillä Aeneis-eepos oli keskeinen kirja josta latinaa opiskeltiin resenssanssin aikana. Oikealla on Limogesissa noin 1530 valmistunut emalityö, joka esittää Dareen ja Entelluksen kuuluisaa nyrkkeilyottelua. Hansikkaat vain ovat vaihtuneet karttuihin ja alastomuus aikakautensa muotivaatteisiin. Kuva perustuu Johann Grüningerin kaiverrukseen vuodelta 1502.
