Joskus vuonna 47 jaa. Egyptissä, noin 75 kilometriä nykyisestä Kairosta koilliseen, leskirouva Tapapeis, Pasiksen tytär, jätti viranomaisille kuolinilmoituksen miehestään.
”Sihteeri Hermaiokselle. Minä Tapapeis, Pasiksen tytär, yhdessä holhoajani Adrastoksen, Diogeneen pojan, kanssa ilmoitan: Aviomieheni Abeis, Horoksen poika, joka on kirjattu verolle pantavaksi Filadelfian pitäjässä, menehtyi heinäkuussa keisari Tiberius Claudius Caesar Augustus Germanicuksen seitsemäntenä hallitusvuonna. Täten pyydän että hänet kirjataan poismenneeksi.
Todistavat
Tapapeis, noin 45 vuotta, arpi oikeassa jalassa.
Adrastos, noin 50 vuotta, arpi oikean käden keskisormessa.
Minä, edellämainittu Tapapeis, yhdessä holhoajani Adrastoksen kanssa vannomme keisari Tiberius Claudius Caesar Augustus Germanicuksen nimeen että yllä oleva on totta.”
Käännös on itse asiassa yhdistelmä kahdesta papyruksesta. Kirjeestä on olemassa sekä originaali, joka lähetettiin sihteeri Hermaiokselle (SB CIB 11586) että kopio siitä (SB XIV 11587) – kumpikaan ei ole säilynyt täydellisenä. Mutta miksi leskirouva Tapapeiksen piti jättää virallinen kuolinilmoitus kahtena kappaleena?
Avain on maininta siitä, että edesmennyt Abeis oli verovelvollinen. Roomalaisessa Egyptissä verollepano ja väestönlaskenta tehtiin 14 vuoden välein (indiktio). Verovelvollisten nimet ja suoritukset kirjattiin erilliseen rullaan. Armottomalta veronkarhulta ei säästänyt kuin virallinen kuolinilmoitus. Ilman sitä Abeisin perhe olisi joutunut maksamaan verot kuolleenkin puolesta.
Byrokratia edellytti, että viranomaiset ottivat vastaan ilmoituksen kahtena kappaleena jotka olivat molemmat ilmoittajan valalla vahvistamia. Samalla mainittiin henkilöiden mahdolliset tuntomerkit.
Köyhänä leskenä Egyptin maaseudulla Tapapeisin elämä ei varmasti ollut helppoa. Sattumalta tiedämme että yhdeksän vuotta myöhemmin hänen poikansa Horos, Abeisin poika, mainitaan verorästien luettelossa. Seuraavana vuonna Horos onkin jo julkisessa trattalistassa maksamattomien verovelkojen vuoksi ja ilmoitetaan kadonneeksi.
Näidenkään ihmisten elämästä emme tiedä juuri mitään. Mutta kohtalo ja roomalaisen byrokratian tehokkuus on sattumalta ikuistaneet heidät historian lehdille. Elämässä on varmaa vain kuolema ja verot, kuten Benjamin Franklin totesi vuonna 1789.
