Taannoin minutkin haastettiin kuvittelemaan, ketkä kuusi vastakkaista sukupuolta olevaa historiallista hahmoa valitsisin pöytäseurakseni. Kotvan tuumailtuani olen päätynyt seuraavanlaiseen järjestelyyn:
Pitäisin symposionin jossain elegantissa ja lämpimässä paikassa. Hetken harkitsin Knidosta, Delfoita tai kenties jopa eksoottista Aleksandriaa, mutta lapsuuteni kokemuksien lumoamana valitsisin kuitenkin hyvin varustetun villan viinitarhoineen Baiaesta, Napolinlahdelta, josta avautuisi henkeäsalpaava näkymä vehreällä Vesuviukselle. Ja sitten
”tule kyproslainen seppelöidyin päin, kaada nektari joka on kultaisissa maljoissa sekoitettuna…”
Vieraikseni haalisin ensinnäkin Sapfon, tuon Lesboksen kymmenennen muusan, jonka runoutta ja aiolilaista ääntä äänittäisin. Myöhäisantiikista haluaisin seurustelu-kumppaneiksini kaksi hyvin erilaista naista: Hypatia Aleksandrialaisen, tuon kuulun matemaatikon ja uuplatonilaisen filosofin joka joutui keisari Theodosiuksen aloittamien pakanavainojen uhriksi, sekä kristityn prinsessan Aelia Galla Placidian. Hellenistiseltä ajalta pyytäisin vieraakseni Kleopatra VII Filopatorin, joka tunnettiin älykkäänä viettelijättärenä. Ja se nenä! Viidenneksi valitsisin nykyajasta Geli Raubalin, Hitlerin vähän tunnetun tyttöystävän (ja sisarentytärpuolen!) valtaannousun vuosilta, joka saisi hieman valottaa kaikkien tunteman viiksiniekan luonteen intiimiä puolta. Pronssikauden naisia en tunne nimeltä, mutta jos nyt vaikka jompi kumpi noista kreetalaisista tulisi sulostuttamaan lepovuodettani ja jäisi yöksi, en panisi pahitteeksi.
Jokainen lukija tarttukoon halutessaan haasteeseen.
Minä lähden ensiksi niistä kaunisnimisistä kreikkalaisista. Ifigeneia oli ensimmäisessä elämässään vain pelästynyt tyttönen; jatkoelämässään taas luultavasti arvostaan tietoinen taruprinsessa. Nausikaa olisi suloinen tapaus – mutta jo ensimmäisen eroottisluontoisen lähentymisyrityksen aikana tajuaisin sen poissaolevan katseen ja samentuneet silmät, jotka kaunopuheisesti kertovat jonkun muun olevan hänen mielessään – heeroksen jonka meren aallot heittivät pyykkirantaan… Ei, missään tapauksessa ei.
Xantippa? Ei, sillä vaikka charmini kuinka purisi tähän pirttihirmuun, kyselisin kaiken aikaa kuitenkin Sokrateesta. Journalisti minussa häpeää…
Neitsyt Maria? Sanotaanko kuusikymppisenä leskenä? En uskaltaisi. Sama syy kuin edellä…
Kohteliaisuussyistä hyppään Sampsan naisten yli, ja lähden suoraan 1700-luvulle, fyysikko Laura Bassiin tai runoilijatar Corillaan. Heidän kanssaan olisi mielenkiintoista keskustella.
Jos kuitenkin haluaisin seurakseni kuusi suloista ja ihanaa naista, heillä ei olisi nimeä jonka historia tuntisi. Sitä paitsi olisi uskaliasta tuoda kuusi tämmöistä samaan pöytään.
Tämän vuoksi keskittyisin kuuteen esiäitiini 1700- ja 1800-luvuilta. Heidän kanssaan jutellessani voisin oppia lisää – itsestäni.