Khirbat en-Nahas, kuparilouhoksen kaivaukset käynnissä. Kuva: Thomas Levy, UC San Diego.
Kuningas Salomon kaivokset on löydetty Jordaniasta. En voi muuta kuin jälleen päivitellä hurskasta arkeologiaa, jolla pyhiä kirjoituksia todistetaan teleologisesti todeksi. Liiton arkkeja ja Abrahamin kaivoja Raamattu kädessä etsiskelevät oman elämänsä Indiana Jonesit ovat oma surullinen lukunsa, mutta tässä tapauksessa kyse on ehkä enemmänkin siitä että ”Salomon kaivokset” kiinnostavat huomattavasti enemmän tiedotusvälineitä ja potentiaalisia tutkimusapurahojen myöntäjiä kuin uutinen 900-luvulle eaa. radiohiiliajoitetuista kuparikaivoksista.
Klassillisessa arkeologiassa on ollut tapana liittää miltei kaikki löydyt johonkin kirjallisuudesta tunnettuun henkilöön, oli attribuoinnille perusteita tai ei. Khirbat en-Nahasin kaivosten tapauksessa yhteys on harvinaisen löyhä, sillä se perustuu tyystin Raamattuun. Salomo (שְׁלֹמֹה) on hahmo, joka tunnetaan lähinnä sekundaarisista lähteistä. Hänen myyttiset kaivoksensa taas ovat suurelta osin Sir H. Rider Haggardin 1800-luvulla kirjoittamasta ja suursuosion saaneesta Allan Quatermain -seikkailukirjasta King Solomon’s Mines.
Salomosta kertovat Tanakin osat (Kuninkaiden kirjat) ovat nähtävästi syntyneet 500-luvulla eaa. deuteronomisteiksi kutsuttujen kirjoittajien käsissä. Baabelin vankeudessa toimineet deuteronomistit haikailivat menetettyä ”Pyhää maata” ja käyttivät vanhempaa kirjallista materiaalia hyväkseen luodessaan kansalleen uutta, uljasta menneisyyttä. Oma osansa tässä oli Salomolla, joka mahdollisesti hallitsi vain hyvin pientä heimovaltiota.
Tel Avivin yliopiston arkeologian professorin Israel Finkelsteinin ja Neil Asher Silbermanin kannattaman arkeologisen käsityksen mukaan Israelin ensimmäinen kultakausi oli sata vuotta Salomon jälkeen hallinneen Omrin kuningashuoneen (884-842 eaa.) aika. Israelista tuli silloin ensimmäistä kertaa kehittynyt valtio, joka kykeni mm. ylläpitämään pysyvää armeijaa. Egyptiläisten maahanhyökkäysten aiheuttaman kaaoksen jälkimainingeissa Omri loi kanaanilaisista, moabilaisista, israeliiteista ja juudealaisista koostuvan monikulttuurisen yhtenäisvaltion, jonka keskus oli Samaria. Hän on myös ensimmäinen Israelin hallitsija, jota voidaan kiistatta pitää historiallisena.
Omri ja hänen seuraajansa olivat polyteistejä. Kanaanilaiset, moabilaiset ja israeliitit palvoivat kutkin omia jumaliaan. Sitä myöhempi jahvistinen historiankirjoitus ei voinut sulattaa. Niinpä Omrin kuningashuone esitetään Raamatussa syntisenä ja turmeltuneena. Dynastian aikana syntyneet uudistukset ja näyttävät rakennusprojektit yhdistettiin deuteronomistien mielessä Salomoon, tuohon viisaaseen ja hurskaaseen Daavidin poikaan.
