Kaikki kristityt marttyyrit eivät kuolleet pakanallisten viranomaisten käsissä. Pyhä Flavianus lasketaan marttyyrien joukkoon, vaikka hän sai surmansa toisten kristittyjen kädestä – vieläpä keskellä kirkolliskokousta.
Presbyteeri Flavianus oli Konstantinopolin kirkon pyhien astioiden vartija (skeuofylax). Keskiajalla kirjoitetun bysanttilaisen kirkkohistorian mukaan hän eli ”hurskasta ja hyveellistä pyhimyksen elämää”. Kun vanha arkkipiispa Proclus, Pyhän Johannes Kultasuun oppilas, kuoli äkillisesti, piispainkokous valitsi Flavianuksen uudeksi Konstantinopolin arkkipiispaksi. Ken olisi arvannut, että hänen valintansa suututtaisi keisarin hovieunukin ja käynnistäisi tapahtumasarjan, joka johtaisi hänen kuolemaansa.
Hovieunukki Krysafios (Χρυσάφιος), heikon ja huonon keisari Theodosius II:n pääministeri ja kamariherra1 oli kaikkien satujen katalien eunukkien äiti ja isä, loputtoman lipevä ja vallanhimoinen mies. Pääasiallinen lähde hänen elämäänsä on bysanttilaisen kirkkohistorioitsijan Nikeforos Kallistos Xanthopulosin 23-osainen Ecclesiastica Historia (1317). Pahat kielet väittivät, että hän oli noussut heikkotahtoisen Theodosius II:n suosioon pelkästään kauniin ulkomuotonsa tähden. Krysafioksen kataluudesta kerrotaan paljon tarinoita. Tässä niistä yksi.
Konstantinopolin kaupunginprefektiksi oli nimitetty vuonna 441 eräs Kyyros Panopolilainen, kaikin puolin uuttera ja lahjakas pakanallinen runoilija Egyptistä. Hänen oikea nimensä oli Flavius Taurus Seleucus Cyrus Hierax, mutta saatuaan viran hän luopui kokonaan latinan kielestä ja oli ensimmäinen roomalainen viranomainen, joka julkaisi kaikki ediktinsä pelkästään kreikaksi. Kyyroksen suosija oli keisarinna Aelia Eudokia, joka rakasti Kyyroksen hunajaisia epigrammeja.
Prefektinä Kyyros restauroi useita julkisia rakennuksia, korjautti kaupunginmuurit, paransi pääkaupungin turvallisuutta katuvalaistuksella ja rakennutti kirkon Jumalanäidille. Hän edesauttoi myös Konstantinopolin keisarillisen yliopiston eli Pandidakterionin perustamisessa. Kyyros oli ihaltu hahmo hovissa, mikä teki hovieunukki Krysafioksen järjettömän kateelliseksi. Ensin Krysafios syytti Kyyrosta pakanuudesta. Kyyros selvisi pinteestä pikakääntymällä kristinuskoon. Tämä olikin vain Krysafioksen katala juoni. Hän järjesti Kyyrokselle nimityksen Kotyaionin kaupungin piispaksi Fryygiaan. Kotyaionin asukkaat olivat lynkanneet neljä edellistä piispaa, ja sama kohtalo odotti varmasti myös Kyyrosta, Krysafios tuumi.
Päästyään eroon lahjakkaasta Kyyroksesta Krysafios kävi keisarin muiden neuvonantajien, kuten hänen siskonsa Pulcherian ja vaimonsa Aelia Eudokian kimppuun. Hän lietsoi valheillaan riitoja naisten välille. Lopulta keisarinna Aelia Eudokia karkotti Pulcherian hovista. Seuraavaksi Krysafios hankki tai väärensi todisteita, joiden mukaan keisarinna Eudokia oli pettänyt aviomiestään tämän lapsuudenystävän Paulinuksen kanssa. Keisari karkotti myös Aelia Eudokian. Krysafios oli nyt ainoa neuvonantaja ja käytännössä koko valtakunnan hallitsija. Theodosius II allekirjoitti kaikki hänen paperinsa edes vaivautumatta lukemaan niitä.
Krysafioksella oli kummisetä, eräs arvostettu apotti nimeltä Eutykhes, joka oli Konstantinopolin arkkimandriitta. Krysafios keksi, että jos hän saisi juoniteltua kummisetänsä Konstantinopolin arkkipiispaksi, hänen valtansa ylettyisi myös kirkollisiin piireihin. Tilaisuus saapuikin Procluksen kuoleman myötä vuonna 446, mutta piispainkokous valitsi arkkipiispaksi Flavianuksen. Pettynyt Krysafios vaati (keisarin suulla) vastaleivotulta arkkipiispalta lahjuksia. Flavianus lähetti hänelle kolme pyhitettyä leipää. Krysafios kieltäytyi ja väitti keisarin hyväksyvän ainoastaan kultaa. Flavianus vastasi, ettei hän voinut antaa kirkkoaarteita lahjuksina. Näin Flavianus joutui Krysafioksen mustalle listalle. Ainoana lohtuna hovieunukki sai oman suojattinsa Dioskoroon nimitettyä Aleksandrian patriarkaksi eli paaviksi, kuten häntä siihen aikaan kutsuttiin.
Eutykhes oli monofysiitti, eli yksiluonto-opin kiivas kannattaja. Hänen mukaansa Kristus ei ollut sekä ihminen että Jumala, vaan hänellä oli vain yksi, jumalallinen luonto ja hänen ihmisyytensä oli enemmän tai vähemmän näennäistä: Kristuksen ihmisluonto katosi yhdistyessään jumaluuteen. Tämä meni ortodoksista konsensusta vastakarvaan, sillä yleisesti hyväksynyt tulkinnan mukaan Kristus oli sekä täydellinen ihminen että täydellinen jumala. Dorylaeumin piispa Eusebius syytti Eutykhestä harhaopista ja arkkipiispa Flavianus kutsui hänet piispainkokouksen eteen selvittämään kristologisia näkemyksiään.
Piispankokous päätyi panemaan Eutykheen viralta, mutta Eutykhes pakeni Aleksandriaan Dioskoroon tykö. Sieltä hän kirjoitti hovieunukki Krysafiokselle, joka taivutteli keisari Theodosius II:n kutsumaan koolle uuden kirkolliskokouksen Efesoon vuonna 449 asian ratkaisemiseksi. Kokous kutsuttiin niin koolle niin lyhyellä aikataululla, että suurin osa Länsi-Rooman piispoista ei ehtinyt paikalle; ainoastaan Puteolin piispa Julius ja dekaani Hilarius ehtivät edustamaan Rooman paavi Leoa. Keisari antoi puheenjohtajuuden Aleksandrian paaville Dioskoroolle. Kokouksen tehtävä oli selvittää, oliko arkkipiispa Flavianus toiminut oikein tuomitessaan arkkimandriitta Eutykheen kirkonkiroukseen, koska tämä ei tunnustanut Kristuksen kahta luontoa.
Paavin legaatit Julianus ja Hilarius esittivät heti saavuttuaan, että heillä oli mukanaan kirje paavi Leolta, ja he toivoivat sen lukemista ääneen kokouksen aluksi. Jerusalemin piispa Juvenalis sanoi, että keisarin kirje oli luettava ensin. Keisarin kirjeessä määrättiin, että kaksiluonto-oppia kiihkeästi vastustava egyptiläinen munkki Barsumas on hyväksyttävä kokouksen osallistujaksi. Barsumas oli matkustanut paikalle Dioskoroon kanssa, mukanaan tuhat mustiin pukeutunutta ja ryhmysauvoin aseistautunutta parabolania, kiivailijamunkkia.
Eutykhes tuotiin nyt esiin, ja hän vannoi seuraavansa vain Nikaian uskontunnustusta, johon mitään ei voinut lisätä eikä mitään ottaa pois. Hän väitti, että Flavianus oli tuominnut hänet pelkkien kuulopuheiden perusteella. Piispa Eusebius vaati puheenvuoroa, mutta hänen ei annettu puhua. Myös Rooman paavin legaatit vaativat edelleen kirjettään luettavaksi, mutta Dioskoroon tuomareiksi valitsemat piispat väittivät, että paavin legaatit olivat illastaneet eilen Flavianuksen kanssa ja olivat siten puolueellisia.
Kokouksen edistyessä osallistujajoukosta alkoi kuulua kiihkeitä yksiluonto-oppia puolustavia välihuutoja. Joku huusi, että kaksiluonto-oppi oli harhaoppista nestoriolaisuutta. Toinen huusi, että piispa Eusebius pitäisi polttaa roviolla. Flavianukselle ei annettu mahdollisuutta puolustuspuheenvuoroon. Kun äänestyshetki lähestyi, koko konsiili ajautui kaaokseen. Sihteereitä estettiin väkivalloin tekemästä muistiinpanoja ja sekä Barsumas että Dioskoros löivät todistajien mukaan Flavianusta. Monet paikalla olleista piispoista kertoivat myöhemmin anelleensa polvillaan Dioskorosta armahtamaan Flavianuksen ja väittivät, että olivat antaneet tyhjän äänen, tai eivät olleet äänestäneet lainkaan.
Lopullinen, paperille kirjattu tulos oli 114 ääntä 127:sta Eutykheen puolesta. Flavianus ja Eusebius julistettiin kirkonkiroukseen. Kun tulos luettiin, paavin legaatti Hilarius käytti veto-oikeutta lausumalla contradictur. Barsumaan mukanaan tuomat munkit ryntäsivät mylvien sisään. Hilarius joutui pakenemaan henkensä edestä. Parabolanit vaanivat myös satamissa ja teiden varsilla, joten Hilarius joutui lymyilemään pitkään maaseudulla ennen kuin pääsi takaisin kotiin. Sisällä kirkossa Flavianus yritti pitää kiinni alttarista, mutta munkit raastoivat hänet irti, raahasivat hänet potkien ja hakaten ulos rakennuksesta ja pieksivät hänet hengiltä.
Näin päättyi ”Efeson ryövärikonsiili”. Hovieunukki Krysafios sai palkkansa vain kahta vuotta myöhemmin. Hänen kohtalostaan kerrotaan monta erilaista versiota. Yleisesti tunnetun tarinan mukaan Theodosius II:n kuoltua vuonna 450 hänen siskonsa Pulcheria pääsi palaamaan takaisin maanpaosta ja järjesti Krysafioksen mestattavaksi. Ioannes Malalas väittää kuitenkin, että Krysafioksen kuolema liittyi hänen asemaansa vihreän puolueen johtajana (uusi keisari Flavius Marcianus kannatti sinisiä). Kolmannen tarinan mukaan vihainen kansanjoukko kivitti Krysafioksen hengiltä kadulla verojen tähden, joita Krysafios oli kiskonut voidakseen maksaa lunnaat hunni Attilalle.
- Praepositus sacra cubiculi eli ”pyhän makuukamarin esimies” ↩︎