{"id":94,"date":"2009-08-07T23:01:17","date_gmt":"2009-08-07T21:01:17","guid":{"rendered":"http:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/?p=94"},"modified":"2021-10-29T09:10:07","modified_gmt":"2021-10-29T07:10:07","slug":"antalyan-yot-iv-sit-tibi-terra-levis","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/?p=94","title":{"rendered":"Antalyan y\u00f6t IV: Sit tibi terra levis"},"content":{"rendered":"

Jotain kummallista oli tapahtumassa vainajien maailmassa my\u00f6h\u00e4isantiikin kynnyksell\u00e4. Polttohautaus oli ollut normi l\u00e4nsi-Euroopassa ainakin kolmannelta vuosisadalta ennen ajanlaskun alkua, mutta nyt se alkoi nopeasti kadota. Vaikka tuhkauurnat veiv\u00e4t paljon v\u00e4hemm\u00e4n tilaa suurkaupunkien ylikansoitetuissa katakombeissa, l\u00e4hes koko Rooman valtakunta siirtyi ruumishautaukseen jo kauan ennen Konstantinuksen k\u00e4\u00e4ntymist\u00e4 kristinuskoon.<\/p>\n

Vuonna 115 jaa. historioitsija Tacitus kirjoitti paheksuvasti miten keisari Nero antoi haudata vaimonsa Poppaean balsamoituna kuten vierasmaalaiset kuninkaat, eik\u00e4 roviolla poltettuna kuten roomalainen tapa (mos Romanus<\/em>) velvoitti. Kolmesataa vuotta my\u00f6hemmin Ambrosius Theodosius Macrobius<\/strong><\/a> kirjoitti, ettei kukaan en\u00e4\u00e4 tuntenut polttohausta muuten kuin kirjallisuudesta (Saturnalia<\/em>, 7.5.5.)<\/p>\n

Oliko siirtyminen ruumishautaukseen osoitus mysteeriuskontojen vaikutuksesta, kreikkalaisten tapojen levi\u00e4misest\u00e4 vai pelkk\u00e4 muodin oikku? Kysymykseen ei ole yksiselitteist\u00e4 vastausta.\u00a0 Samantyyppinen ongelma kohtaisi tulevaisuuden historioitsijaa, joka yritt\u00e4isi selvitt\u00e4\u00e4 miksi polttohautaus alkoi yleisty\u00e4 1900-luvulla syrj\u00e4ytt\u00e4en paikoin ruumishautauksen, joka oli pit\u00e4nyt pintansa Macrobiuksen p\u00e4ivist\u00e4 l\u00e4htien. Vuonna 1885 Iso-Britanniassa suoritettiin vain kolme polttohautausta, mutta 1976 jopa 62 % kaikista ruumiista k\u00e4vi krematorion kautta (Ian Morris: Death-ritual and social structure in classical antiquity.<\/em> Cambridge, 1992).<\/p>\n

Lyykiassa suuria mullistuksia ei noteerattu, sill\u00e4 ruumishautaus oli ollut pysyv\u00e4 osa anatolialaista kulttuuria ainakin varhaismetallikaudelta l\u00e4htien. Lyykialaiset rakensivat vuorensein\u00e4miin ja rinteille mahtavia luolahautoja<\/strong><\/a>. Toisin kuin Kreikassa ja Roomassa, jossa kuolleiden hautaaminen l\u00e4helle el\u00e4vien asuinsijoja oli tabu, Lyykiassa vainajat asuivat el\u00e4vien keskell\u00e4 sulassa sovussa yhteis\u00f6n erottamattomana osana. Lyykialaisilla oli my\u00f6s kummallinen uskomus, jonka mukaan siivek\u00e4s seireenim\u00e4inen hahmo k\u00e4vi noutamaan kuolleiden sielut tuonpuoleiseen, joten haudat rakennettiin mieluiten kallioille ja rannoille, joilta oli hyv\u00e4 pyr\u00e4ht\u00e4\u00e4 lentoon. T\u00e4m\u00e4 psykopompos<\/em><\/a> lienee yksi monista kristillisten enkelien esikuvista.<\/p>\n

Varakkaat lyykialaiset hylk\u00e4siv\u00e4t pikku hiljaa perinteisen muotoiset kiviarkkunsa ja siirtyiv\u00e4t rikkaasti koristeltuihin kreikkalais-roomalaisiin sarkofageihin. Anatolialaiset sarkofagit ovat korkeita marmoriarkkuja, joiden kansi muistuttaa lepovuodettta (kl\u012bne<\/em>) jolla vainaja tai pariskunta lep\u00e4\u00e4. Itse arkku on koristeltu n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n mausoleumilta pienoiskoossa. P\u00e4\u00e4tyyn on kuvattuna haudan suljettu ovi (eli tuonelan portti) jota kaksi sukulaista vartioi, sivuilla garlandeja ja teatterinaamioita (viittaus esi-isien kuolinnaamioihin)\u00a0 tai standardisoituja tarunomaisia tapahtumia, kuten vaiheita Dionysoksen el\u00e4m\u00e4st\u00e4 ja Herakleen uroteoista. N\u00e4it\u00e4 eritt\u00e4in korkeatasoisia sarkofageja tuotettiin suurissa k\u00e4sity\u00f6pajoissa massatuotantona niin ett\u00e4 vainajien p\u00e4\u00e4t j\u00e4tettiin ty\u00f6st\u00e4m\u00e4tt\u00e4. Kuoleman l\u00e4hestyess\u00e4 toinen kuvanveist\u00e4j\u00e4 viimeisteli muotokuvan vainajan piirteiden mukaan. Joskus rahanpuute, avioero tai \u00e4killinen kuolema aiheutti sen, ettei kuvaa saatu koskaan ty\u00f6stetty\u00e4 loppuun<\/a>.<\/p>\n

Antalyan museossa oli yksi t\u00e4llainen erikoinen sarkofagi. Aurelia Botaine Demetria<\/strong>, varakas ja vaikutusvaltainen nainen Antoninusten ajan Pergess\u00e4, oli tilannut itselleen ja aviomiehelleen haudan. Syyst\u00e4 tai toisesta Demetria kuitenkin haudattiin yksin, ja miehen p\u00e4\u00e4ksi j\u00e4i pelkk\u00e4 kivim\u00f6ntti. Sarkofagin pitk\u00e4ll\u00e4 sivulla kun kuvattu oppineita miehi\u00e4 ja naisia kirjak\u00e4\u00e4r\u00f6ineen, k\u00e4\u00e4nt\u00f6puolella on kolme kohtausta Troijan sodasta. Samanlaisia taidokkaita 200-luvun sarkofageja l\u00f6ytyi my\u00f6s Hierapoliin <\/strong><\/a>museosta Pamukkalesta<\/a>, joukossaan yksi pienoinen yll\u00e4tys: Yhden sarkofagin p\u00e4\u00e4dyn ovet repsottivat sepposen sel\u00e4ll\u00e4\u00e4n ja vainaja itse\u00a0 oli kuvattu astelemassa kuin Lasarus – tai Jeesus – ulos tuonelasta. Uskoiko vainaja yl\u00f6snousemukseen?<\/p>\n

\"Dionyysinen
\nDionyysinen sarkofagi, Perge (Antalya M\u00fczesi).<\/em><\/p>\n

\"Demetrian
\nAurelia Botaine Demetrian sarkofagi, Perge (Antalya M\u00fczesi).<\/em><\/p>\n

\"Yksityiskohta
\nYksityiskohta sarkofagista. Hierapolis.<\/em><\/p>\n

\"Ovi
\nTuonelan portit kiinni ja auki. Hierapolis.<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Jotain kummallista oli tapahtumassa vainajien maailmassa my\u00f6h\u00e4isantiikin kynnyksell\u00e4. Polttohautaus oli ollut normi l\u00e4nsi-Euroopassa ainakin kolmannelta vuosisadalta ennen ajanlaskun alkua, mutta nyt se alkoi nopeasti kadota. Vaikka tuhkauurnat veiv\u00e4t paljon v\u00e4hemm\u00e4n tilaa suurkaupunkien ylikansoitetuissa katakombeissa, l\u00e4hes koko Rooman valtakunta siirtyi ruumishautaukseen jo kauan ennen Konstantinuksen k\u00e4\u00e4ntymist\u00e4 kristinuskoon. Vuonna 115 jaa. historioitsija Tacitus kirjoitti paheksuvasti miten keisari … Jatka artikkeliin Antalyan y\u00f6t IV: Sit tibi terra levis<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[20,19],"tags":[],"class_list":["post-94","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-anatolia","category-taidehistoria"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/94","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=94"}],"version-history":[{"count":20,"href":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/94\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":837,"href":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/94\/revisions\/837"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=94"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=94"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=94"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}