{"id":851,"date":"2022-06-18T20:08:07","date_gmt":"2022-06-18T18:08:07","guid":{"rendered":"http:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/?p=851"},"modified":"2022-06-18T20:22:21","modified_gmt":"2022-06-18T18:22:21","slug":"anatolialainen-britanniassa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/?p=851","title":{"rendered":"Anatolialainen Britanniassa"},"content":{"rendered":"
\n
\"\"<\/a>
RIB 583<\/a><\/figcaption><\/figure>\n<\/div>\n\n\n

Tulipa vastaan roomalainen piirtokirjoitus, joka kiinnitti huomioni siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin, ett\u00e4 inspiroiduin kirjoittamaan. Kyseess\u00e4 on RIB 583<\/strong> (Roman inscriptions of Britain<\/em>), patsaan tai pylv\u00e4\u00e4n jalusta Ribchesterist\u00e4 (Lancashiress\u00e4). Jalustan oikealla puolella on kohokuva alastomasta Apollosta viitta harteillaan, nuoliviini sel\u00e4ss\u00e4 ja fryygialaismyssy p\u00e4\u00e4ss\u00e4. Takana on kaksi nuorta naishahmoa. Kummallakin on kaupunkia symboloiva muurikruunu p\u00e4\u00e4ss\u00e4\u00e4n. Toinen naisista on pukeutunut l\u00e4hinn\u00e4 pitkiin hiuksiinsa, kun taas toinen on hunnutettu ja pukeutunut nilkkapituiseen mekkoon. Puettu nainen n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ojentavan toiselle jonkinlaisen rasian. Jalustan vasemmalla puolella on ollut my\u00f6s kuva, mutta se on tuhoutunut ennen vuotta 1578, jolloin jalusta l\u00f6ydettiin.

Roomalaiset olivat kaikista muinaisista sivilisaatioista varmasti kirjallisesti tuotteliaimpia. Roomalainen kulttuuri oli kirjallinen kulttuuri. Kaikki asiat kirjattiin yl\u00f6s, viralliset asiat tietenkin kahtena tai kolmena kappaleena ja valaehtoisesti vahvistettuina. Hienointa minusta on se, ett\u00e4 roomalaiset eiv\u00e4t tuottaneet teksti\u00e4 vain hallitsijoistaan ja jumalistaan, vaan loputtomat m\u00e4\u00e4r\u00e4t aineistoa tavallisista kansalaisista, heid\u00e4n huolistaan, murheistaan ja saavutuksistaan. Keskeisen aineiston t\u00e4ss\u00e4 muodostavat piirtokirjoitukset, jotka ovat l\u00e4hinn\u00e4 hautakivi\u00e4, alttareita ja muita omistuksia, ja papyrukset, jotka ovat etup\u00e4\u00e4ss\u00e4 kirjeit\u00e4, kuitteja ja asiakirjoja.

Lapinlahden lintuja lainaten roomalaiset kehittiv\u00e4t my\u00f6s ”uuden, tehokkaamman kielen”. Koska kiveen kaivertaminen oli ty\u00f6l\u00e4st\u00e4, usein toistuvat asiat ilmaistiin kernaasti toistuvin lyhentein, jotka muistuttavat 1900-luvun s\u00e4hk\u00f6sanomista ja ilmoituksista (yst. terv., RSVP, jne.). Joskus lyhenteiden avaaminen n\u00e4in kaksi vuosituhatta my\u00f6hemmin vaatii aikamoista p\u00e4hk\u00e4ily\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Jalustan teksti avattuna on seuraavanlainen: <\/p>\n\n\n\n

Deo san<\/strong>(cto) |Apollini Mapon<\/strong>(o) | Pro salute D<\/strong>(omini) N<\/strong>(ostri) | et n<\/strong>(umeri) eq<\/strong>(uitum) Sar<\/strong>| m<\/strong>(atarum) Bremetenn<\/strong>(acensium) | Gordiani <\/strong>| Ael<\/strong>(ius) Antoni<\/strong>|nus<\/strong> (centurio) leg<\/strong>(ionis) VI<\/strong> | Vic<\/strong>(tricis) domo<\/strong> | Melitenis<\/strong> | praep<\/strong>(ositus) et pr<\/strong>(aefectus) | v<\/strong>(otum) s<\/strong>(olvit) l<\/strong>(ibens) m<\/strong>(erito) | dedic<\/strong>(atum) pr<\/strong>(idie) Kal<\/strong>(endas) Sep<\/strong>(tembres) | imp<\/strong>(eratore) d<\/strong>(omino) n<\/strong>(ostro) Gord<\/strong>[i]|15<\/sup> ano Aug<\/strong>(usto) II<\/strong> et Pon<\/strong>|peiano co<\/strong>(n)s<\/strong>(ulibus)<\/p>\n\n\n\n

Pyh\u00e4lle jumalalle Apollo Maponokselle
meid\u00e4n herramme (keisarin) terveydeksi
ja Gordianuksen omalle Bremetennacumin sarmatialaiselle ratsuv\u00e4kikomppanialle<\/em>
omistanut Aelius Antoninus Melitenest\u00e4, voittoisan kuudennen legioonan sadanp\u00e4\u00e4mies, yksik\u00f6n virkaatekev\u00e4 komentaja ja prefekti,
valansa ansiokkaasti t\u00e4ytt\u00e4en.
Omistettu ylpe\u00e4n\u00e4 31. elokuuta meid\u00e4n herramme keisari Gordianuksen toisena ja Pon<\/strong>peianuksen ensimm\u00e4isen\u00e4 konsulivuonna.<\/em><\/p>\n\n\n\n

Meid\u00e4n herramme<\/h3>\n\n\n
\n
\"\"<\/a>
Keisari Marcus Antonius Gordianus Augustus (225\u2013244)<\/figcaption><\/figure>\n<\/div>\n\n\n

Jalustan ajoituksesta ei ole ep\u00e4ilyst\u00e4. Imperator Caesar M. Antonius Gordianus Augustus<\/strong> oli toisen kerran konsulina yhdess\u00e4 Clodius Pompeianuksen<\/strong> (jalustan tekij\u00e4lle on sattunut ik\u00e4v\u00e4 kirjoitusvirhe) vuonna 241. Elettiin kolmannen vuosisadan suurten levottomuuksien, sotien ja kulkutautien aikaa. Gordianus III oli nuori poikanen, vasta viisitoistavuotias, jonka pretoriaanikaarti oli julistanut hallitsijaksi, ”koska ket\u00e4\u00e4n muutakaan ei ollut sopivasti k\u00e4sill\u00e4”, kuten Herodianos osuvasti sanoo. <\/p>\n\n\n\n

Nuoren keisarin takana vaikuttivat nimett\u00f6miksi j\u00e4\u00e4neet neuvonantajat ja h\u00e4nen \u00e4itins\u00e4. Lains\u00e4\u00e4d\u00e4nn\u00e4st\u00e4 vastasi senaatti. Gordianuksen antamat lait rajoittivat sotilastuomarien sekaantumista siviiliasioihin, provinssien k\u00e4skynhaltijoiden vallank\u00e4ytt\u00f6\u00e4 rajoitettiin, kansalaisten tasa-arvoisuutta oikeusjutuissa valtion virkamiesten kanssa korostettiin. Vuonna 241 Gordianus oli juuri saanut kaitsijakseen vahvan sotilaan nimitetty\u00e4\u00e4n pretoriaanikaartin komentajaksi Gaius Furius Sabinus Aquila Timesithiuksen. H\u00e4nen teht\u00e4v\u00e4ns\u00e4 oli toimia er\u00e4\u00e4nlaisena armeijan yleisesikuntap\u00e4\u00e4llikk\u00f6n\u00e4 ja organisoida sotaretki Persiaa vastaan, joka Shapur I:n johdolla oli j\u00e4lleen uskaltautunut hy\u00f6kk\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n Rooman alueille. Sota Persiaa vastaan koitui nuoren Gordianuksen kohtaloksi, sill\u00e4 h\u00e4n kaatui sotaretkell\u00e4 vain 19-vuotiaana. Nuorena kuolleella ei ehtinyt olla paheita: H\u00e4nt\u00e4 kuvataan (luotettavuudeltaan toki kyseenalaisessa) Historia Augustassa ”iloiseksi nuorukaiseksi, kauniiksi ja rakastettavaksi, jonka kirjallisuuden harrastus oli huomattava.”<\/em><\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
Sarmatialaisia ratsumiehi\u00e4<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Numerus Equitum Sarmatarum<\/em> Bremetennacensium<\/em><\/h3>\n\n\n
\n
\"\"<\/a>
Sarmaattinainen<\/figcaption><\/figure>\n<\/div>\n\n\n

Vuonna 175 keisari Marcus Aurelius l\u00e4hetti viisi tuhatta markomannisodissa vangiksi j\u00e4\u00e4nytt\u00e4 sarmaattisoturia Britanniaan. Sarmaatit olivat nykyisen Ukrainan ja Unkarin aroseuduilla asuneita, indoeurooppalaista kielt\u00e4 puhuneita paimentolaisia. Sarmaatit tunnettiin taidokkaina ratsumiehin\u00e4 ja monet heist\u00e4 v\u00e4rv\u00e4ytyiv\u00e4t Rooman armeijaan. Roomalaisten n\u00e4k\u00f6kulmasta heist\u00e4 teki erityisen eksoottisia se seikka, ett\u00e4 sarmaattikulttuurissa my\u00f6s naiset ratsastivat, ampuivat jousella ja sotivat miesten mukana. <\/p>\n\n\n\n

Britanniaan l\u00e4hetetyist\u00e4 sarmaateista muodostettiin Rooman armeijan auxiliaan eli tukijoukkoihin yksikk\u00f6 Ala Primae Sarmatarum<\/em> (1. erillinen sarmatialainen ratsuv\u00e4kisiipi). Sen asemapaikaksi m\u00e4\u00e4r\u00e4ttiin Bremetennacum<\/strong>.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
Bremetennacum Britannian kartalla
(Digital Atlas of the Roman Empire<\/a>, \u00a9 2020 Jonas \u00c5hlfeldt)<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Ennen ratsuv\u00e4en tuloa Bremetennacumissa oli pelkk\u00e4 puuvarustus, mutta sarmaatteja varten roomalaiset rakensivat kivisen linnan, jonka ymp\u00e4rille muodostui nopeasti asutuskeskus. Maat oli takavarikoitu keisarille brigantes-nimiselt\u00e4 brittiheimolta valloituksen yhteydess\u00e4. Nimen etymologia on aika lailla h\u00e4m\u00e4r\u00e4n peitossa, mutta sen on esitetty tarkoittavan ”asuttua m\u00e4ke\u00e4”.<\/p>\n\n\n\n

Brementennacumista kasvoi merkitt\u00e4v\u00e4 kauppala Hadrianuksen muurille johtavan huoltotien varrella. 200-luvun alusta l\u00e4htien sinne alettiin asuttaa asepalveluksensa suorittaneita veteraaneja, jotka kuivattivat suot, kaskesivat mets\u00e4t ja ryhtyiv\u00e4t harjoittamaan alueella voimaper\u00e4ist\u00e4 maanviljelyst\u00e4, karjataloutta ja hevosten kasvatusta. Hallinnollisesti se oli roomalainen maalaispit\u00e4j\u00e4, pagus<\/em>. Piirtokirjoituksena takana kuvatut kaksi naishahmoa esitt\u00e4v\u00e4t mit\u00e4 suurimmalla todenn\u00e4k\u00f6isyydell\u00e4 juuri Regio Bremetennacensiksen hallintopit\u00e4j\u00e4n ja Britannia Inferiorin provinssin henkil\u00f6itymi\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Sarmatialaiset kotiutuivat Britanniaan ilmeisen hyvin. Sarmatialaistyyppisi\u00e4 koruja ja lasihelmi\u00e4 on l\u00f6ytynyt useista kohteista ymp\u00e4ri pohjois-Englantia. Oletettavasti he lis\u00e4\u00e4ntyiv\u00e4t, pariutuivat paikallisten asukkaiden kanssa, ja sulautuivat lopulta t\u00e4ysin v\u00e4est\u00f6\u00f6n. Ratsuv\u00e4enosasto vakiintui osaksi Rooman armeijaa nimell\u00e4 Numerus Equitum Sarmatarum Bremetennacensium<\/em> (Bremetennacensiumin sarmatialainen ratsuv\u00e4kikomppania) Nime\u00e4 numeri<\/em> k\u00e4ytettiin vieraiden kansakuntien keskuudesta v\u00e4rv\u00e4tyist\u00e4 palkkasotureista ja erikoisjoukoista, joilla oli selke\u00e4sti m\u00e4\u00e4ritelty teht\u00e4v\u00e4, kuten tiedustelutoiminta. Numeruksen komentaja oli palkkaluokaltaan praepositus<\/em>, mik\u00e4 tarkoittaa ett\u00e4 h\u00e4n ansaitsi kuukaudessa kymmenen kertaa enemm\u00e4n kuin tavallinen jalkamies ja kaksi kertaa enemm\u00e4n kuin vanhempi sadanp\u00e4\u00e4mies. <\/p>\n\n\n

\n
\"\"<\/a>
200-luvun roomalaista ratsuv\u00e4ke\u00e4<\/figcaption><\/figure>\n<\/div>\n\n\n

Emme varsinaisesti tied\u00e4 yksik\u00f6n palveluhistoriaa, tai mit\u00e4 se oli tehnyt ansaitakseen keisarillisen huomion ”Gordianuksen omana”, kuten piirtokirjoitus kertoo. Ratsuv\u00e4kikomppanian vahvasta identiteetist\u00e4 kertoo kuitenkin paljon se, ett\u00e4 osasto mainitaan viel\u00e4 400-luvulla laaditussa asiakirjassa (Notitia Dignitatum<\/em>) yhten\u00e4 Hadrianuksen muurin komentajan alaisuudessa olevista yksik\u00f6ist\u00e4 nimell\u00e4 Cuneus Sarmatarum Bremetenraco<\/em>, mutta sarmaattien tarina ei p\u00e4\u00e4ty siihen: Britanniassa palvellut raskas roomalainen ratsuv\u00e4ki saattoi j\u00e4tt\u00e4\u00e4 j\u00e4lkens\u00e4 my\u00f6s kuningas Arthurin ritareista kertoviin myytteihin. Yksik\u00f6n tunnus oli lohik\u00e4\u00e4rme, draco<\/em>. <\/p>\n\n\n\n

Apollo Maponos<\/h3>\n\n\n
\n
\"\"<\/a>
Maponos nuorena mets\u00e4st\u00e4j\u00e4n\u00e4<\/figcaption><\/figure>\n<\/div>\n\n\n

Roomalaisilla oli tapana yhdist\u00e4\u00e4 valloitettujen maiden jumalat omiinsa. Roomalaistuneet keltit alkoivat tulkita itsekin omaa uskontoaan roomalaisen kirjallisen viitekehyksen l\u00e4pi. T\u00e4llaisesta uskontojen lokalisaatiosta k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n alan kirjallisuudessa vakiintunutta k\u00e4sitett\u00e4 interpretatio romana<\/em>. Roomalaisten n\u00e4k\u00f6kulmasta samoja jumalia palvottiin eri maissa eri nimill\u00e4 ja hieman eri tavoin, mutta kyseess\u00e4 olivat kuitenkin samat jumalat, ilmi\u00f6t ja arkkityypit.<\/p>\n\n\n\n

Maponos<\/strong>, jolle <\/strong>piirtokirjoituksen mukaan omistus kuului, oli brittil\u00e4inen jumala, jonka nimi tarkoittaa ”nuorta poikaa” tai ”suurta poikaa”. H\u00e4n toi roomalaisille heti mieleen ikuisesti nuoren Apollon, Dianan kaksoisveljen, jonka alaa oli parannustaito, jousiammunta, ennustus ja runollinen innostus, my\u00f6hemmin my\u00f6s valo ja aurinko. Maponosta itsest\u00e4\u00e4n emme tied\u00e4 juuri muuta kuin ett\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 palvottiin Walesissa ja pohjois-Englannissa alueella, jossa my\u00f6hemmin keskiajalla sijaitsi Rhegedin kuningaskunta. H\u00e4nen \u00e4itins\u00e4 oli Dea Matrona<\/strong>, suuri \u00e4itijumalatar. Muistumat Maponosta eliv\u00e4t my\u00f6hemmissa kelttil\u00e4isiss\u00e4 tarinoissa Mabon ap Modronin<\/strong> nimell\u00e4. Jumalallisen \u00e4idin jumalallinen poika on legendoissa jostain syyst\u00e4 melkein aina vankina. N\u00e4in k\u00e4y my\u00f6s ranskalaisen Chr\u00e9tien de Troyesin (1135\u20131190) teoksessa \u00c9rec et \u00c9nide<\/em>, jossa Mabon on vangittu ritari nimelt\u00e4 Mabonagrain. <\/p>\n\n\n\n

Ammattisotilas it\u00e4-Anatoliasta<\/h3>\n\n\n\n

Vaan mit\u00e4 me tied\u00e4mme jalustan tilaajasta ja piirtokirjoituksen tekij\u00e4st\u00e4 itsest\u00e4\u00e4n, Aelius Antoninuksesta<\/strong>? Vain sen mit\u00e4 h\u00e4n itse kertoo. H\u00e4n oli syntynyt kaukaisessa Malateiassa eli Meliteness\u00e4, kuten roomalaiset sit\u00e4 nimittiv\u00e4t (nyk. Malatya<\/a> it\u00e4isess\u00e4 Turkissa). Aprikoositarhoistaan tunnettu kaupunki muinaisessa Armeniassa sai alkunsa roomalaisena sotilassiirtokuntana vuonna 72, mutta alueella on arkeologisen aineiston perusteella ollut asutusta v\u00e4hint\u00e4\u00e4n kuuden tuhannen vuoden ajan. Aelius Antoninus todenn\u00e4k\u00f6isesti puhui latinan lis\u00e4ksi \u00e4idinkielen\u00e4\u00e4n armeniaa tai kreikkaa.<\/p>\n\n\n\n

Koska Antoninus kantaa samaa sukunime\u00e4 kuin Publius Aelius Hadrianus<\/strong> (keisarina 117\u2013138), voi p\u00e4\u00e4tell\u00e4 h\u00e4nen isois\u00e4ns\u00e4 isois\u00e4n (tai vastaavan) saaneen Rooman kansalaisuuden noihin aikoihin. Antoninuskin l\u00e4hti teit’ is\u00e4in astumaan ja v\u00e4rv\u00e4ytyi legiooniin. H\u00e4nen l\u00e4hialueillaan oli kolmekin kovaa kandidaattia: Legio XII Fulminata<\/a><\/em> (Kappadokiassa), Legio XVI Flavia Firma<\/a><\/em> sek\u00e4 Legio IV Scythica<\/a> <\/em>(molemmat Syyriassa). Todenn\u00e4k\u00f6isesti h\u00e4n palveli joissain n\u00e4ist\u00e4 ensin ennen ylenemist\u00e4\u00e4n sadanp\u00e4\u00e4mieheksi. Kenturioita oli tapana kierr\u00e4tt\u00e4\u00e4 legioonasta toiseen, ja Aelius Antoninus l\u00e4hetettiin maailman toiselle laidalle, \u00e4\u00e4rimm\u00e4iseen pohjolaan sumuisen meren taa: Britanniaan.<\/p>\n\n\n\n

Piirtokirjoituksen mukaan Aelius Antoninus oli Legio IV Victrix<\/em>in sadanp\u00e4\u00e4mies. Nelj\u00e4s voittoisa legioona kuului keisari Augustuksen alkuper\u00e4isiin legiooniin, jonka ansiolista on pitk\u00e4 kuin n\u00e4lk\u00e4vuosi. Vuodesta 122 l\u00e4htien legioona oli sijoitettu pysyv\u00e4sti Britanniaan, jossa se osallistui Hadrianuksen muurin rakentamiseen. Legioonan p\u00e4\u00e4maja oli Eboracumissa (nyk. York). <\/p>\n\n\n\n

Sadanp\u00e4\u00e4mies oli armeijan t\u00e4rkein upseeri, joita toimi lukemattomissa eri teht\u00e4viss\u00e4 sek\u00e4 kent\u00e4ll\u00e4 ett\u00e4 toimistoissa. Tavallinen sadankomentaja oli centurio ordinatus<\/em>. Centurio deputatus <\/em>oli yhteysupseeri, centurio execitator <\/em>vanhempi ratsuv\u00e4enkouluttaja, centurio frumentarius <\/em>tiedustelu-upseeri, centurio regionarius <\/em>piirikunnankenturio eli poliisiupseeri, centurio statorum <\/em>sotapoliisiupseeri ja centurio supernumerarius <\/em>”ylim\u00e4\u00e4r\u00e4inen kenturio erityisteht\u00e4viss\u00e4”, kuten valvomassa veronkantoa. <\/p>\n\n\n\n

Piirtokirjoituksen mukaan Aelius Antoninus oli ”praep<\/strong>(ositus) et pr<\/strong>(aefectus)”, mik\u00e4 aiheuttaa tulkinallista p\u00e4\u00e4nvaivaa. Kenturio saattoi hyvin toimia virkaatekev\u00e4n\u00e4 komentajana (praepositus numeri et regionis<\/em>), nyky\u00e4\u00e4n sanottaisiin brevettiupseerina. Mutta kenturio ei voinut olla prefekti: Prefektin arvoiset sotilasvirat oli varattu ritaris\u00e4\u00e4tyisille miehille. <\/p>\n\n\n\n

Er\u00e4s tulkintamahdollisuus on se, ett\u00e4 piirtokirjoitus tahtoo sanoa Antoninuksen olleen ensin kenturio ja sarmaattiratsuv\u00e4en virkaatekev\u00e4 komentaja, my\u00f6hemmin ylennetty ritaris\u00e4\u00e4tyyn prefektiksi. Notitia Dignitatum mainitsee sellaisen sotilasviran kuin Praefectus Sarmatarum gentilium<\/em>, sarmaattien prefektin, joka olletikin oli vastuussa koko Britannian raskaasta ratsuv\u00e4est\u00e4. Ehk\u00e4p\u00e4 Aelius Antoninus hoiti t\u00e4llaista virkaa. <\/p>\n\n\n\n

Vuonna 241 h\u00e4n n\u00e4ki tarpeelliseksi lahjoittaa pylv\u00e4\u00e4n tai patsaan jalustoineen ja kohokuvineen paikalliselle jumalalle Apollo Maponosille, parantajalle, jousiampujalle ja mets\u00e4st\u00e4j\u00e4lle. Ohjeistikohan h\u00e4n my\u00f6s kuvantekij\u00e4\u00e4 laittamaan jumalan p\u00e4\u00e4h\u00e4n keikkumaan it\u00e4maisen fryygialaismyssyn, muistutuksena omasta anatolialaisesta alkuper\u00e4st\u00e4\u00e4n?

<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Tulipa vastaan roomalainen piirtokirjoitus, joka kiinnitti huomioni siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin, ett\u00e4 inspiroiduin kirjoittamaan. Kyseess\u00e4 on RIB 583 (Roman inscriptions of Britain), patsaan tai pylv\u00e4\u00e4n jalusta Ribchesterist\u00e4 (Lancashiress\u00e4). Jalustan oikealla puolella on kohokuva alastomasta Apollosta viitta harteillaan, nuoliviini sel\u00e4ss\u00e4 ja fryygialaismyssy p\u00e4\u00e4ss\u00e4. Takana on kaksi nuorta naishahmoa. Kummallakin on kaupunkia symboloiva muurikruunu p\u00e4\u00e4ss\u00e4\u00e4n. Toinen naisista on pukeutunut … Jatka artikkeliin Anatolialainen Britanniassa<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[5],"tags":[],"class_list":["post-851","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-armeija"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/851","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=851"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/851\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":864,"href":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/851\/revisions\/864"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=851"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=851"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=851"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}