{"id":740,"date":"2020-04-11T18:49:27","date_gmt":"2020-04-11T16:49:27","guid":{"rendered":"http:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/?p=740"},"modified":"2022-02-14T10:28:37","modified_gmt":"2022-02-14T08:28:37","slug":"jumalten-tuho-osa-ii-miksi-pakanuus-ei-kyennyt-vastustamaan-kristinuskoa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/?p=740","title":{"rendered":"Jumalten tuho, osa II. Lopunaikojen korpit"},"content":{"rendered":"\n

Arsinoen talonpoikien ongelma<\/strong><\/h3>\n\n\n\n

Niihin aikoihin kun Kolofonin Apollon oraakkeli viel\u00e4 vastasi s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti ep\u00e4tietoisten kysymyksiin ja Herakleian kaupungin pyh\u00e4kuoron entinen j\u00e4sen Titus Statilius Solon kirjoitti ylistyksen auringonjumalalle Hadrianuksen muuriin, muuan egyptil\u00e4isen kyl\u00e4n talonpojilla oli tyystin toisenlainen ongelma.<\/p>\n\n\n\n

Kun maailmanloppu koittaa, saisivatko he nauttia Herran tuhatvuotisesta valtakunnasta lihallisesti omissa ruumiissaan, vai pyhimyksin\u00e4 hengess\u00e4? <\/strong>Kysymys oli jakanut paikalliset kyl\u00e4yhteis\u00f6t. Arsinoen piispa oli ratkaissut asian kannattamalla ruumiiden yl\u00f6snousemusta, vedoten Johanneksen ilmestykseen. <\/p>\n\n\n\n

Lopulta paikalle saapui muissa asioissa Aleksandrian paavi Dionysius<\/a>, joka kuuli miten kyliss\u00e4 oli opetettu, suutahti ja kutsui kaikki seurakuntien vanhimmat koolle. Kolme kokonaista p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ja y\u00f6t\u00e4 Dionysius v\u00e4itteli seurakuntalaisten kanssa ja kumosi yksi kerrallaan heid\u00e4n teesins\u00e4. Lopulta vanhimmat my\u00f6ntyiv\u00e4t Dionysiuksen viisauteen, ettei kuoleman j\u00e4lkeen ollut lihallista yhteiseloa.<\/p>\n\n\n\n

Pakanat eiv\u00e4t piitanneet maailmanlopusta; sen sijaan heill\u00e4 oli erimielisyyksi\u00e4 siit\u00e4, miten maailma oli saanut alkunsa. Yl\u00f6snousemus kosketti vain tarujen sankareita ja keisareita. Pakanat eiv\u00e4t tehneet l\u00e4hetysty\u00f6t\u00e4 ja v\u00e4ittelyt filosofisista kysymyksist\u00e4 olivat oppineiden ty\u00f6t\u00e4. Korkeakoulutus maksoi paljon rahaa, mutta kristityt matkustivat jalkaisin ymp\u00e4ri valtakuntaa ja opettivat filofiaansa aivan ilmaiseksi. Pakanoiden harrastama hyv\u00e4ntekev\u00e4isyys liittyi yleens\u00e4 poliittiseen kampanjointiin, mutta kristityt jakoivat leip\u00e4\u00e4 k\u00f6yhille pyyteett\u00f6m\u00e4sti.<\/p>\n\n\n\n

Kristinuskon voittokulku voi j\u00e4lkiviisaasti tuntua v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4lt\u00e4. Kristityt itse olivat vakuuttuneita voitostaan ja pitiv\u00e4t sit\u00e4 Jumalan tahtona. P\u00e4\u00e4sty\u00e4\u00e4n valtaan Johannes Efesolaisen kaltaiset hahmot huolehtivat siit\u00e4, ett\u00e4 kaikki kilpailevat uskonnot h\u00e4vitettiin. Mutta miksi kristittyjen vastustaminen oli niin vaikeaa jo silloin, kun pakanat muodostivat ylivoimaisen enemmist\u00f6n Rooman valtakunnassa? Yksi vastaus voi l\u00f6yty\u00e4 kristinuskon radikaalisti erilaisesta mielenmaisemasta.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Mets\u00e4st\u00e4j\u00e4t uhraavat jumalatar Dianalle. Villa Romana del Casale<\/em>, 300-luku.<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

Pakanuuden liian monet kasvot<\/h3>\n\n\n\n

Kristinusko ei kehittynyt umpiossa. Se omaksui myyttej\u00e4, kuvia ja kielenk\u00e4ytt\u00f6\u00e4 itse\u00e4\u00e4n ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4st\u00e4 pakanallisesta maailmasta. My\u00f6s pakanuus kehittyi jatkuvasti ihmisten tarpeiden ja ajan vaatimusten mukaan. Filosofit pohtivat usein \u201dkaikkein korkeimman\u201d, tuntemattoman jumalan olemassaoloa. Yhtenevyydet ovat kuitenkin pinnallisia: Suurimmat erot l\u00f6ytyv\u00e4t ajattelutavoista.<\/p>\n\n\n\n

On my\u00f6s sanottava, ett\u00e4 vertailu ”kristinuskon” ja ”pakanuuden” v\u00e4lill\u00e4 ei ole tasapuolinen. Kristinusko monista tulkinnoistaan huolimatta muodosti yhten\u00e4isen, muista selv\u00e4sti eroavan kokonaisuuden, kun taas ”pakanuus” oli kristittyjen keksim\u00e4 yleisk\u00e4site, jolla he tarkoittivat kaikkia polyteistej\u00e4 ja ei-kristittyj\u00e4 yleisesti. Polyteistit itse kutsuivat kristittyj\u00e4 galilealaisiksi tai ateisteiksi, sill\u00e4 kristityt kielsiv\u00e4t kaikkien muiden jumalien olemassaolon.<\/p>\n\n\n\n

Pakanuuden n\u00e4kyv\u00e4 osa oli uhraus ja kulttitoiminta. Kultit eiv\u00e4t suinkaan aina olleet kesken\u00e4\u00e4n hyviss\u00e4 v\u00e4leiss\u00e4. Roomalaisessa Egyptiss\u00e4 kaksi naapurikaupunkia julistivat toisilleen sodan sen j\u00e4lkeen, kun asukkaat olivat toistuvasti loukanneet toistensa pyhi\u00e4 el\u00e4imi\u00e4. Rooman pakanallisten menojen kirjo oli huimaava. Egyptiss\u00e4 Soknopaiou Nesoksen kyl\u00e4ss\u00e4 pelkkiin krokotiilinpalvontamenoihin meni 150 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 vuodessa. Anatoliassa kansa kunnioitti Suurta \u00c4iti\u00e4 ja uskoi enkeleihin. Apollon temppeleiden lapsikuorot tekiv\u00e4t pyhiinvaelluksia kuoronjohtajiensa opastuksella. Syyriassa papit eiv\u00e4t saaneet sy\u00f6d\u00e4 kalaa ja vanhojen jumalten seuraajat tatuoivat uskonsa ranteisiinsa ja kasvoihinsa. Ariciassa Dianan lehdossa mets\u00e4n kuningas odotti omaa surmaajaansa. Reinin suulla bataavit uhrasivat roomalaiseen tapaan sonnin, karjun ja uuhen vaurauden antajalle Hercules Magusanukselle.<\/p>\n\n\n\n

Kenties pakanuuden moninaisuus oli my\u00f6s sen heikkous: lukemattomat paikalliset kultit s\u00f6iv\u00e4t voimavaroja toisiltaan. Uskon puutteesta polyteistej\u00e4 ei ainakaan voinut syytt\u00e4\u00e4: Pakanajumaliin uskottiin sukupolvien ajan senkin j\u00e4lkeen, kun niiden palvomisesta sai ankaria rangaistuksia. Mutta pakanoilta puuttuivat kristittyjen vahvuudet: kirkon universaalius, organisaatio, verkostoituminen ja l\u00e4hetysty\u00f6.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Jeesus her\u00e4tt\u00e4\u00e4 Lasaruksen henkiin.
Basilica Sant’Apollinare Nuovo<\/em>, 500-luku.<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

Usko ja taikausko<\/strong><\/h3>\n\n\n\n

Kristinuskon ytimess\u00e4 oli horjumaton usko siihen, ett\u00e4 tietyt ihmeelliset asiat olivat totta ja muut olivat valetta. Oppineet pakanat taas eiv\u00e4t antaneet erityist\u00e4 painoarvoa uskolle sin\u00e4ns\u00e4. Platonin seuraajat erottivat toisistaan logismoksen<\/em>, perustellun vakaumuksen, ja pistiksen<\/em>, sokean uskon, jota pidettiin ajattelun kaikkein alkeellisimpana ja rahvaanomaisimpana muotona.<\/p>\n\n\n\n

Pakanalliset kirjailijat, kuten Lukianos, Galenos, Kelsos ja Marcus Aurelius, ihmetteliv\u00e4t toistuvasti kristittyjen luottamusta perustelemattomiin v\u00e4itteisiin. Kristittyj\u00e4 syytettiin pistiksest\u00e4<\/em> ja taikauskosta. Kristitty\u00e4 filosofiaa ei pidetty \u00e4lyllisesti korkeatasoisena. Koulutetut kristityt apologeetikot, kuten Justinos Marttyyri <\/strong>(114\u2013168), n\u00e4kiv\u00e4t paljon vaivaa perustellakseen kreikkalaisen filosofian kautta, ettei n\u00e4in ollut. He huomauttivat herk\u00e4sti pakanallisten uskomusten omista ep\u00e4johdomukaisuuksista.<\/p>\n\n\n\n

Mutta keskustelun osapuolet eiv\u00e4t ymm\u00e4rt\u00e4neet toisiaan. Yhteisest\u00e4 kielest\u00e4 huolimatta kaksi maailmankatsomusta kasvoivat yhteensovittamattomiksi. Kristityt ja pakanat k\u00e4yttiv\u00e4t samoja sanoja, mutta tarkoittivat niill\u00e4 eri asioita. Kreikan hairesis<\/em> <\/strong>(heresia) tarkoitti pakanoille \u201dopillista koulukuntaa\u201d, mutta kristityille \u201dturmiollista erheellisyytt\u00e4\u201d. Ajattelun moninaisuus, heterodoksia, oli Rooman valtakunnassa luonnollinen olotila. Kristityille se oli Saatanan eksytyst\u00e4. Pakanaa taas ei  niink\u00e4\u00e4n kiinnostanut, ajatteliko toinen oikein, vaan toimiko<\/strong> h\u00e4n oikein.<\/p>\n\n\n\n

Rooman valtakunnan pragmaattiset lait erottivat toisistaan religion<\/em><\/strong> (uskonnon) ja superstition<\/em><\/strong> (taikauskon). Religiota oli se, mik\u00e4 oli hyv\u00e4ksi yhteiskunnalle, superstitio yhteiskuntaa vahingoittavaa roskaa. Pakanallinen religio oli yhteiskuntasuhteiden hoitamista: kunnioituksen ja palvonnan muotoja, joita ihmisen tuli noudattaa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n. Se sis\u00e4lsi perheenj\u00e4senten kunnioituksen sukuyhteis\u00f6ns\u00e4 p\u00e4\u00e4miest\u00e4 kohtaan, ja toisaalta p\u00e4\u00e4miehen velvoitteet sukua kohtaan. Se s\u00e4\u00e4teli alamaisten ja hallitsijoiden v\u00e4lej\u00e4 samalla tavalla kuin ihmisten ja jumalien v\u00e4lej\u00e4. Selv\u00e4\u00e4 rajaa inhimillisen ja ylimaallisen v\u00e4lill\u00e4 ei ollut.<\/p>\n\n\n\n

Kuten Rooman keisari oli velvollinen vastaamaan kansalaiselle, joka tarttui h\u00e4nen toogansa liepeeseen ja esitti asiansa asianmukaisella kunnioituksella, my\u00f6s jumalan oli vastattava hartaudella esitettyihin pyynt\u00f6ihin. Hurskauden kannustin oli k\u00e4sitys vastavuoroisesta suhteesta. Kun kaikki kunnioittivat toisiaan, s\u00e4ilyi jumalten rauha, Pax deorum<\/em><\/strong>. Korkeampien voimien hyv\u00e4 tahto oli suoraan yhteydess\u00e4 valtion menestykseen. Jumaliin ei tarvinnut uskoa, kunhan antoi heille kuuluvat uhrit.<\/p>\n\n\n\n

Kristityt eiv\u00e4t kunnioittaneet t\u00e4t\u00e4 yksinkertaista yhteiskuntasopimusta. He k\u00e4yttiv\u00e4t hyv\u00e4kseen ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4n yhteiskunnan suvaitsevaisuutta, mutta samalla pyrkiv\u00e4t joka hetki haastamaan sen. Sill\u00e4 vaikka pakanat eiv\u00e4t ymm\u00e4rt\u00e4neetk\u00e4\u00e4n asiaa, kristityt olivat omasta mielest\u00e4\u00e4n sodassa, eik\u00e4 miss\u00e4 tahansa sodassa, vaan eskatologisessa kamppailussa hyv\u00e4n ja pahan v\u00e4lill\u00e4, joka kosketti kaikkia.<\/strong><\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
Jeesus Voittaja roomalaisen sotap\u00e4\u00e4llik\u00f6n asussa kukistaa pakanuuden k\u00e4\u00e4rmeen.
La Cappella del Palazzo Arcivescovile, Ravenna. 400-luku.<\/em><\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

Sota hyv\u00e4n ja pahan v\u00e4lill\u00e4<\/strong><\/h3>\n\n\n\n

Varhaiset kristityt odottivat pian koittavaa maailmanloppua. Lopunajat olivat alkaneet Jeesuksen ristinkuolemasta noin vuonna 33 jaa. Jeesus Kristus oli yl\u00f6snousemuksellaan voittanut kuoleman ja kukistanut Saatanan, mutta vaikka taistelu oli voitettu, sota tulisi jatkumaan siihen asti kunnes tuhatvuotinen Jumalan valtakunta oli perustettu maan p\u00e4\u00e4lle. Varhainen kirkko oli radikaali ja kurinalainen kuoleman kultti, joka piti kaikkia ihmisi\u00e4 tasa-arvoisina, mutta erotti j\u00e4senens\u00e4 tiukasti ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4st\u00e4, saastaisesta yhteiskunnasta. Se kannusti ehdottomaan uskollisuuteen toisiaan kohtaan ja toisaalta uhrivalmiuteen kuolla aatteensa puolesta.<\/p>\n\n\n\n

Vihkimys eli kaste oli yksi sen t\u00e4rkeimmist\u00e4 mysteereist\u00e4. Saatuaan riitt\u00e4v\u00e4sti opetusta kokelas paastosi, tunnusti syntins\u00e4 ja kielsi paholaisen. Kastealtaaseen laskeutuessaan h\u00e4n syntyi uudelleen: H\u00e4nest\u00e4 manattiin ulos h\u00e4nen sukunsa genius<\/em> eli suojeleva henki. K\u00e4tten p\u00e4\u00e4lle panemisen ja voitelun aikana vihitt\u00e4v\u00e4\u00e4n tuli Pyh\u00e4 Henki, joka varusti h\u00e4net taisteluun pahuutta vastaan. Nyt h\u00e4n oli Miles Christi<\/em><\/strong>, Kristuksen sotilas. Kirkon ulkopuoliset olivat siviilej\u00e4, pagani<\/em><\/strong>. Pakana ei ole ainoa laina, jonka kristinusko sai Rooman armeijaslangista: Sakramentti, sacramentum<\/em><\/strong>, tarkoitti sotilasvalaa.<\/p>\n\n\n\n

Kuoleman ajatus oli alusta l\u00e4htien vahvasti mukana kristittyjen filosofiassa. Idea oli imitoida Kristuksen kuolemaa ristill\u00e4, vainoajien k\u00e4siss\u00e4, mink\u00e4 piti olla nopein tie taivaaseen. Kirkkois\u00e4 Tertullianuksen <\/strong>(155\u2013230) mukaan \u201dveri on avain Paratiisiin\u201d ja piispa Cyprianus <\/strong>(200\u2013258) kirjoitti, miten kristityill\u00e4 vangeilla oli kiire tulla teloitetuksi, ett\u00e4 he p\u00e4\u00e4sisiv\u00e4t nopeammin tuonpuoleiseen enkelien tyk\u00f6.[1]<\/a> Antiokian piispa Ignatius Jumalankantaja<\/strong> osoitti vankilasta kirjoittamissaan kirjeiss\u00e4 suorastaan morbidia kuolemankaipuuta. Neitsyen palkkio taivaassa oli \u201dkuusikymmenkertainen\u201d, mutta marttyyrin per\u00e4ti \u201dsatakertainen\u201d. Tarinoista k\u00e4y ilmi, miten konfrontaatiota ja kuolemaa oikein hakemalla haettiin.<\/p>\n\n\n\n

Marttyyrikertomukset ovat kristittyjen itsens\u00e4 kirjoittamia, mutta yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n joviaalisti pakanalliset viranomaiset heit\u00e4 niiss\u00e4 kohtelevat. Tuomarit yritt\u00e4v\u00e4t k\u00e4yd\u00e4 kristittyjen kanssa kauppaa ja sovitella rikkomukset niin, ettei kuolemanrangaistusta tarvitsisi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4. Jos kristitty kielt\u00e4ytyi uhraamasta lihaa, riitt\u00e4isik\u00f6 hippusellinen suitsuketta? Jos kristitty ei suostu kunnioittamaan jumalia, suostuisiko h\u00e4n edes uhraamaan keisarin kuolemattomalle sielulle? Tai vannomaan yksinkertaisen valan Roomalle?<\/p>\n\n\n\n

Piispa Fileaksen <\/strong>marttyyrikertomuksessa Egyptin prefekti Claudius Culcianus haastattelee syytetty\u00e4 vuonna 305: \u201dEik\u00f6 t\u00e4m\u00e4 Jeesus ollut ihan tavallinen arameaa puhunut kaveri? Ei varmastikaan Platoniin verrattava filosofi?\u201d Viisikymment\u00e4 vuotta aikaisemmin toinen ep\u00e4toivoinen maaherra Smyrnassa  ihmetteli: \u201dEtk\u00f6 sin\u00e4 kunnioita ilmaa? Uhraa siis ilmalle.\u201d Kristitty vastasi: \u201dMin\u00e4 en kunnioita ilmaa, vaan sit\u00e4 joka teki ilman, taivaan ja kaiken siin\u00e4.\u201d Maaherra: \u201dKerro siis, kuka sen teki.\u201d Kristitty: \u201dEn kerro.\u201d

Egyptil\u00e4isen Colluthuksen <\/strong>marttyyrikertomuksessa vuonna 311 maaherra anelee: \u201dOletko aivan varma asiastasi? Etk\u00f6 palaisin kotiin ja harkitsisi viel\u00e4 asiaa kuukauden, kaksi? Etk\u00f6 n\u00e4e miten kaunis maailma on? Kuolemasi on aivan turha.\u201d L\u00e4\u00e4k\u00e4ri Colluthus vastaa: \u201dKuolema on minulle paljon mieluisampi kuin el\u00e4m\u00e4 jonka sin\u00e4 voit antaa minulle.\u201d<\/p>\n\n\n\n

Vuonna 295 k\u00e4ytiin oikeutta Afrikan prokonsulin Dion edess\u00e4. Syytettyn\u00e4 seisoi aseistakielt\u00e4ytyj\u00e4 Maximilianus<\/strong>, joka vetosi vakaumukseensa kristittyn\u00e4. \u201dEn voi palvella armeijassa. En voi tehd\u00e4 pahaa. Min\u00e4 olen kristitty.\u201d Kutsuntal\u00e4\u00e4k\u00e4ri totesi Maximilianuksen palveluskelpoiseksi, joten prokonsuli m\u00e4\u00e4r\u00e4si h\u00e4net ottamaan vastaan armeijan merkin. Maximilianus vastusteli: \u201dEn voi ottaa vastaan tuntolevy\u00e4. En voi palvella keisaria, sill\u00e4 min\u00e4 olen kristitty. En hyv\u00e4ksy kaulaani maallista merkki\u00e4 ja jos minulle sellainen annetaan, murran sen. En voi kantaa kaulassani lyijynpalaa, sill\u00e4 min\u00e4 kannan jo Herrani sotamerkki\u00e4.\u201d<\/p>\n\n\n\n

Muut hengelliset yhteis\u00f6t eiv\u00e4t sulkeneet toisiaan pois. Sama ihminen saattoi hyvin saada el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 aikana vihkimyksen mithralaisuuteen, Suuren \u00c4idin kulttiin, Eleusiin mysteereihin ja Crocodilopoliin maagisiin menoihin. Mutta kristityt, uskoen jatkuvaan sotaansa Saatanan hallitsemaa maailmaa vastaan ja vakuuttuneina omasta pelastuksestaan, erist\u00e4ytyiv\u00e4t ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4st\u00e4 maailmasta. T\u00e4m\u00e4 my\u00f6s teki seurakunnasta eroamisen hyvin vaikeaksi. <\/p>\n\n\n\n

Kristityt rakensivat Rooman sis\u00e4lle militantteja rinnakkaisyhteis\u00f6j\u00e4 omine normeineen ja omine tuomioistuimineen. Pikku hiljaa n\u00e4m\u00e4 rinnakkaisyhteis\u00f6t s\u00f6iv\u00e4t ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4n maailman toimintaedellytykset. Konflikti oli valmis.

<\/p>\n\n\n\n

\n\n\n\n

[1]<\/a> Marttyyrien vereen ja j\u00e4\u00e4nteisiin liitetyill\u00e4 voimilla on mielenkiintoinen yhteys aikakauden muihin uskomuksiin:  Tuomittujen rikollisten ja gladiaattorien verell\u00e4 uskottiin olevan maagisia voimia. Sek\u00e4 Kelsos ett\u00e4 Plinius vanhempi kertovat yleisen\u00e4 tietona, ett\u00e4 \u201dviel\u00e4 l\u00e4mmin gladiaattorin veri parantaa epilepsian\u201d. Viiniin sekoitettuna gladiaattorin veri taas toimi voimakkaana mieskuntoa vahvistavana taikajuomana.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Arsinoen talonpoikien ongelma Niihin aikoihin kun Kolofonin Apollon oraakkeli viel\u00e4 vastasi s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti ep\u00e4tietoisten kysymyksiin ja Herakleian kaupungin pyh\u00e4kuoron entinen j\u00e4sen Titus Statilius Solon kirjoitti ylistyksen auringonjumalalle Hadrianuksen muuriin, muuan egyptil\u00e4isen kyl\u00e4n talonpojilla oli tyystin toisenlainen ongelma. Kun maailmanloppu koittaa, saisivatko he nauttia Herran tuhatvuotisesta valtakunnasta lihallisesti omissa ruumiissaan, vai pyhimyksin\u00e4 hengess\u00e4? Kysymys oli jakanut paikalliset … Jatka artikkeliin Jumalten tuho, osa II. Lopunaikojen korpit<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[17],"tags":[],"class_list":["post-740","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-uskonto"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/740","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=740"}],"version-history":[{"count":23,"href":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/740\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":848,"href":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/740\/revisions\/848"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=740"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=740"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=740"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}