{"id":74,"date":"2008-04-15T18:15:46","date_gmt":"2008-04-15T16:15:46","guid":{"rendered":"http:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/?p=74"},"modified":"2008-04-15T21:44:02","modified_gmt":"2008-04-15T19:44:02","slug":"sininen-epistola","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/?p=74","title":{"rendered":"Sininen epistola"},"content":{"rendered":"
\n

”Thou waitest late, and com’st alone
\nWhen woods are bare and birds have flown,
\nAnd frosts and shortening days portend
\nThe aged year is near his end.
\n”Then doth thy sweet and quiet eye
\nLook through its fringes to the sky,
\nBlue–blue–as if that sky let fall
\nA flower from its cerulean wall.”<\/em>
\nWilliam Cullen Bryant<\/strong> (1794-1878)<\/p><\/blockquote>\n

Kuulin aikanaan taidehistoriassa v\u00e4itteen, jonka mukaan muinaiset kreikkalaiset eiv\u00e4t n\u00e4hneet sinist\u00e4<\/a>. Aigeianmeren kirkasta vett\u00e4 airojen terilt\u00e4 valuttaneet Homeroksen mielev\u00e4t miehetk\u00f6 eiv\u00e4t olisi tunteneet sanaa siniselle?<\/p>\n

Mutta Homeros ei todellakaan mainitse sinist\u00e4 sanallakaan. H\u00e4n kutsuu merta vihre\u00e4ksi tai viinintummaksi. Aristoteles<\/a><\/strong> ”Meteorologiassaan” kertoo sateenkaaressa olevan kolme v\u00e4ri\u00e4: punainen, vihre\u00e4 ja keltainen. N\u00e4kiv\u00e4tk\u00f6 muinaiset ihmiset sinisen ja vihre\u00e4n samana v\u00e4rin\u00e4, vai eik\u00f6 siniselle vain tarvittu omaa sanaa? Esisokraattinen filosofi Demokritos<\/a><\/strong> opetti, ett\u00e4 on olemassa nelj\u00e4 perusv\u00e4ri\u00e4: musta, valkoinen, punainen ja keltainen. Sinisokeus ei j\u00e4\u00e4 edes kreikkalaisten synniksi, sill\u00e4 Max M\u00fcllerin mukaan sinist\u00e4 v\u00e4ri\u00e4 ei mainita my\u00f6sk\u00e4\u00e4n Rigvedassa tai Vanhassa testamentissa.<\/p>\n

Ilmeisesti sinisen s\u00e4vy rinnastettiin harmaaseen, mustaan tai vihre\u00e4\u00e4n; pitk\u00e4\u00e4n aikaan sit\u00e4 ei pidetty omana v\u00e4rin\u00e4\u00e4n. Plinius vanhempi, joka kokosi luonnonhistoriaansa Napolinlahdella nelj\u00e4 sataa vuotta my\u00f6hemmin, mainitsee ett\u00e4 vanhaan aikaan taidemaalarit k\u00e4yttiv\u00e4t ainoastaan Demokritoksen perusv\u00e4rej\u00e4. Kirkasta ja puhdasta sinist\u00e4 oli hyvin vaikea valmistaa. Murrettu sininen ja vihre\u00e4 ilmestyv\u00e4t kreikkalaiseen maalaustaiteeseen vasta joskus 400-luvulla eKr., siis samoihin aikoihin kuin Agatharkhos Samoslainen keksi perspektiivin ja Apollodoros Ateenalainen varjostuksen. Tai jos tarkkoja olleen, niin ilmestyi takaisin – Aigeianmeren pronssikautisessa kulttuurissa sinist\u00e4 k\u00e4ytettiin mielell\u00e4\u00e4n sein\u00e4maalauksissa.<\/p>\n

Tasavallan ajan Roomassa sein\u00e4t ja pylv\u00e4\u00e4t maalattiin aina punaisella maav\u00e4rill\u00e4. Kirkkaat, puhtaammat punaiset olivat vaurauden merkki. Erilaiset harmahtavat siniset tunnettiin ainakin etruskien hautamaalauksista, kuten Tarquinian kuulusta ”sinisten demonien haudasta”. Sininen v\u00e4ri yhdistyi antiikin ajan ihmisten mieless\u00e4 pyh\u00e4\u00e4n ja tuonpuoleiseen. Se oli Juppiterin ja Marsin v\u00e4ri, egyptil\u00e4isen taivaanjumala Am\u00fbnin pyh\u00e4 s\u00e4vy, pahalta suojaava. Egyptist\u00e4 kantautui Roomaan my\u00f6s kallis ja haluttu sininen lapis lazuli <\/em>-kivi, jonka uskottiin pitkitt\u00e4v\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4 ja suojelevan pahalta. Mutta yht\u00e4 lailla my\u00f6s mustaihoisia afrikkalaisia kutsuttiin sini-ihoisiksi, ja ihonsa v\u00e4rimorsingolla siniseksi maalaavissa pikteiss\u00e4 ruumiillistui sinisyys barbaarisen Toiseuden v\u00e4rin\u00e4.<\/p>\n

V\u00e4rien sekoittaminen<\/strong><\/p>\n

Antiikin maalareiden k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 olleet v\u00e4riaineet olivat niin kallisarvoisia, ett\u00e4 v\u00e4rijauheita tuotiin toisinaan lahjaksi temppeleihinkin. Maalien sekoitepohjana oli liitujauhe, jota saatiin mm. Melokselta, Aleksandrian Paretoniumista ja Euboian saarelta. Sinisi\u00e4 v\u00e4riaineita oli oikeastaan vain kolme: egyptinsininen, kyproksensininen ja skyyttalainen sininen<\/em>. Ne olivat kaikki kalliita ja yleistyiv\u00e4t oikestaan vasta nk. toisen tai kolmannen Pompejilaisen tyylin aikana hieman ennen ajanlaskun alkua.<\/p>\n

Egyptinsininen oli v\u00e4reist\u00e4 yleisin. Se tunnettiin my\u00f6s aleksandriansinisen\u00e4, koska Italiaan sit\u00e4 laivattiin tuon Egyptin t\u00e4rkeimm\u00e4n satamakaupungin kautta. V\u00e4ri oli kuparisilikaattia, jota valmistettiin yhdist\u00e4m\u00e4ll\u00e4 rauta- ja kuparioksideja silikaatteihin ja kalsiumiin yleens\u00e4 kuumentamalla kvartsia kuparin ja kalsiumin kanssa eritt\u00e4in korkeassa l\u00e4mp\u00f6tilassa.<\/p>\n

Kyproksensininen oli atsuriittia, kuparimalmien rapautumistuotetta. Se oli yleens\u00e4 hieman vihert\u00e4v\u00e4\u00e4. V\u00e4riaine saatiin jauhamalla suoraan mineraalista; roomalaiset k\u00e4yttiv\u00e4t sit\u00e4 my\u00f6s luomiv\u00e4rin\u00e4. Atsuriitti tunnettiin ”armenialaisena kiven\u00e4” ja se saapui Roomaan juuri Kyproksen kautta. Se oli silti hivenen halvempaa kuin kivien kuningas lapis lazuli<\/em>, jota saatiin pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n Afganistanista.<\/p>\n

Plinius ja Theofrastos kutsuivat lapis lazulista saatavaa sinist\u00e4 nimell\u00e4 coeruleum scythium<\/em>, skyyttalainen (taivaan)sininen. Itse lapis lazuli taas tulee persialaisesta sinist\u00e4 tarkoittavasta sanasta lazhward<\/em>. Keskiajalla v\u00e4ri oli yht\u00e4 kallista kuin kulta, ja sit\u00e4 alettiin kutsua ultramariiniksi<\/em> – koska se tuli Euroopaan ristiretkel\u00e4isten v\u00e4lityksell\u00e4, ”meren tuolta puolen”.<\/p>\n

Kalleutensa ja vaikean saatavuutensa t\u00e4hden sininen ei ollut suosittu pohjav\u00e4ri, mutta niinp\u00e4 vain Pompejilainen kaupunginvaltuutettu ja Marsin pappi Marcus Lucretius<\/strong><\/a> maalautti talonsa sis\u00e4\u00e4nk\u00e4ynnin siniseksi. Korostiko se h\u00e4nen pyh\u00e4\u00e4 teht\u00e4v\u00e4\u00e4ns\u00e4 (virkamies)pappina, vai pikemminkin h\u00e4nen rahamassinsa kokoa, j\u00e4\u00e4 arvoitukseksi. Jos joku kyseisi\u00e4 seini\u00e4 analysoinut sattuu lukemaan t\u00e4t\u00e4, kertokoon kommenttiosastossa tarkemmin mit\u00e4 v\u00e4ri\u00e4 oli k\u00e4ytetty.<\/p>\n

<\/p>\n

Sininen tila<\/strong><\/p>\n

Isiksen temppelin<\/em> sinert\u00e4v\u00e4s\u00e4vyiset sein\u00e4maalaukset edustavat hyvin toista tai kolmatta pompejilaista sein\u00e4maalaustyyli\u00e4<\/a>. Ne esitt\u00e4v\u00e4t h\u00e4myisi\u00e4, unenomaisia satumaisemia, jotka aikalaisille ovat kenties tuoneet mieleen mystisen Egyptin. Sakraali-idyllit ja Egypti olivat suurta muotia Aktiumin meritaistelun ja Kleopatran kukistumisen j\u00e4lkeen. Taannoin v\u00e4rin & sommittelun kurssilla kokeilin harjoitusmieless\u00e4 maalata er\u00e4\u00e4n mallintamani tilan k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 vain Isiksen temppelin sein\u00e4maalauksissa k\u00e4ytettyj\u00e4 s\u00e4vyj\u00e4. Kun kerran v\u00e4reist\u00e4 on puhe, p\u00e4\u00e4ttyk\u00f6\u00f6n horinani kuvaan.<\/p>\n

<\/p>\n

<\/a><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

”Thou waitest late, and com’st alone When woods are bare and birds have flown, And frosts and shortening days portend The aged year is near his end. ”Then doth thy sweet and quiet eye Look through its fringes to the sky, Blue–blue–as if that sky let fall A flower from its cerulean wall.” William Cullen … Jatka artikkeliin Sininen epistola<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[8,13,19],"tags":[],"class_list":["post-74","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-mallinnus","category-pompeji","category-taidehistoria"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/74","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=74"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/74\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=74"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=74"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=74"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}