{"id":60,"date":"2007-04-08T22:22:00","date_gmt":"2007-04-08T20:22:00","guid":{"rendered":"http:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/?p=60"},"modified":"2011-06-27T17:01:04","modified_gmt":"2011-06-27T15:01:04","slug":"totam-hodie-romam-circus-capit","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/?p=60","title":{"rendered":"totam hodie Romam circus capit"},"content":{"rendered":"

Satiirikko Juvenaliksen<\/span><\/a> mielest\u00e4 Rooma oli yht\u00e4 kuin sirkuksessa vellova massa. Valta, joka alun perin kuului kansalle, katosi uusrikkaiden taskuihin; kansa prostituoi valtansa ja antoi vaihtaa sen leip\u00e4\u00e4n ja sirkushuveihin (panem et circenses<\/span>). Tai n\u00e4in ainakin kerrotaan. Hupeja oli Roomassa monenlaisia, mutta mitk\u00e4\u00e4n eiv\u00e4t olleet niin suosittuja kuin kilpa-ajot (ludi circenses<\/span>), joihin Juvenaliksenkin syytt\u00e4v\u00e4 sormi osoitti.<\/p>\n

Silti roomalainen proletariaatti ei yksinvaltiuden aikana antanut t\u00e4ysin kastroida itse\u00e4\u00e4n. Valtakunnan suurimmalla areenalla Circus Maximuksella<\/span> oli poliittinen kaksoisrooli: siell\u00e4 kansa kohtasi keisarin ja keisari oli kosketuksissa kansaan, eik\u00e4 kilpa-ajojen ylenkatsominen tuonut suosiota. Areenalla kansalaiset saattoivat esitt\u00e4\u00e4 vetoomuksensa ja protestinsakin suoraan hallitsijalle. Circus korvasi comitiumin<\/span>, kansankokouksen. Sek\u00e4\u00e4n ei ollut sattumaa, ett\u00e4 keisarillinen palatsi oli sek\u00e4 Roomassa ett\u00e4 my\u00f6hemmin Konstantinopolissa suoraan yhteydess\u00e4 areenaan.
\n\"\"
\nVihreiden puolueeseen kuuluva kilpa-ajaja (Quattro Aurighe, Museo Nazionale Romano<\/em>). Huomaa my\u00f6s ajajan n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t tatuoinnit.<\/em><\/p>\n

Sirkuspuolueet<\/strong><\/p>\n

Areenalla kilpailtiin kaksi- ja nelivaljakoilla, erikoistapauksissa hevosvoimia saattoi olla jopa kymmenen. Augustuksen aikaan kilpa-ajoja j\u00e4rjestettiin seitsem\u00e4n\u00e4toista p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 vuodessa. My\u00f6hemmin kisoja alettiin j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4\u00e4n edesmenneiden keisareiden syntym\u00e4p\u00e4ivin\u00e4, ja l\u00e4ht\u00f6jen m\u00e4\u00e4r\u00e4kin kasvoi kahdestatoista kahteenkymmeneen nelj\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Kilpa-ajojen j\u00e4rjest\u00e4minen oli vaaleilla valittujen virkamiesten (ensin preetorien, my\u00f6hemmin konsulien) velvollisuutena. Juhlallisuudet k\u00e4viv\u00e4t niin kalliiksi, ett\u00e4 keisareiden t\u00e4ytyi jo varhaisessa vaiheessa my\u00f6nt\u00e4\u00e4 niihin valtiollista avustusta. Kilpa-ajoihin oli vapaa p\u00e4\u00e4sy, eik\u00e4 valtion puolesta j\u00e4rjestetty edes virallista veikkausta, jolla menoja olisi voitu peitt\u00e4\u00e4. Preetorin virka tuli ajan kuluessa taloudellisesti niin raskaaksi, ett\u00e4 teht\u00e4v\u00e4\u00e4n piti m\u00e4\u00e4r\u00e4t\u00e4 ihmisi\u00e4.<\/p>\n

Hevosista, varusteista ja k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n j\u00e4rjestelyist\u00e4 huolehtivat tallit, joita oli nelj\u00e4: Punaiset, valkoiset, siniset ja vihre\u00e4t. Joukkueista tuli poliittisia ja taloudellisia mahtitekij\u00f6it\u00e4, jotka ker\u00e4siv\u00e4t itselleen fanaattiset kannattajakunnat. Talleja alettiin kutsua samalla nimell\u00e4 kuin tasavallan ajan poliittisia puolueita, factiones<\/span>. N\u00e4m\u00e4 nk. sirkuspuolueet kehittyiv\u00e4t ja vaikuttivat kaikkialla valtakunnassa jossa kilpa-ajoja vietettiin, ja my\u00f6h\u00e4isantiikissa niiden vaikutusvalta vain lis\u00e4\u00e4ntyi.<\/p>\n

Monet keisaritkin tunnustivat v\u00e4ri\u00e4: Vitellius ja Caracalla olivat sinisi\u00e4, vihreit\u00e4 kannattivat keisarillisen Rooman kauhukakarat Caligula, Nero, Domitianus, Commodus ja Heliogabalus. Factiot kilpailivat kesken\u00e4\u00e4n ajajista (aurigae<\/span>), joista maksettiin huimaavia summia. Menestyneimm\u00e4t kilpa-ajajat olivat nykyisten formulakuskien tavoin miljon\u00e4\u00e4rej\u00e4 ja kansallissankareita.<\/p>\n

Vaikka sinisten ja vihreiden sanotaankin muodostuneen johtaviksi talleiksi, melkein kaikki meid\u00e4n nimelt\u00e4 tuntemamme huippuajajat saavuttivat voittonsa punaisissa. Yksi heist\u00e4 on Hispaniassa syntynyt Gaius Apuleius Diocles<\/span>, joka aloitti uransa 18-vuotiaana valkoisissa, siirtyi kuuden vuoden j\u00e4lkeen vihreisiin ja kolmen vuoden p\u00e4\u00e4st\u00e4 lopulta punaisiin, joissa h\u00e4n kilpaili seuraavat 15 vuotta.<\/p>\n

Diocles ajoi 4257 nelivaljakkol\u00e4ht\u00f6\u00e4, joista h\u00e4n voitti 1462 ja ansaitsi l\u00e4hes 36 miljoonaa sestertiusta j\u00e4\u00e4dess\u00e4\u00e4n el\u00e4kkeelle 42-vuotiaana. Diocleen ura aurigana oli harvinaisen pitk\u00e4: Monet ajureista kuolivat nuorena, sill\u00e4 kilpa-ajot olivat formuloitakin vaarallisempia. Martialis<\/a> kirjoitti epigrammin 25-vuotiaana kuolleelle t\u00e4htiajajalle Scorpiukselle<\/span>, joka saavutti el\u00e4iss\u00e4\u00e4n 2048 voittoa. Piirtokirjoituksista tunnetaan monia muitakin nuorena kuolleita ajajia, kuten Fuscus (24), Crescens (22) ja Aurelius Mollicus (20).<\/p>\n

Voittajahevosia juhlittiin l\u00e4hes yht\u00e4 paljon kuin ajajiakin. Punaisissa ajaneen Polyduksen johtajahevonen Compressor<\/a><\/span> on ikuistettu Trierin (Augusta Treverorum) keisarillisen kylpyl\u00e4n voitokkaita kilpa-ajajia kuvaaviin mosaiikkeihin. Hevosilta vaadittiin kest\u00e4vyytt\u00e4 ja herkkyytt\u00e4; paras hevonen valjastettiin valjakon vasemmalle reunalle, jossa se saattoi ohjata tiukoissa kaarteissa muitakin. Kilpahevosille kustannettiin jopa hienoja hautakivi\u00e4. Useimmat kilpahevoset olivat oreja, mutta ainakin yksi piirtokirjoituksista tunnettu hevonen, pohjoisafrikkalainen Spedusa<\/span>, oli tamma.<\/p>\n

\"\"Mytologisesti nimettyj\u00e4 ravihevosia: Diomedes ja Alcides. Mosaiikki on per\u00e4isin Tunisiasta, josta monet parhaimmat hevosetkin tulivat.<\/em><\/p>\n

Menestys areenalla oli urheiluun fanaattisesti suhtautuville roomalaisille el\u00e4m\u00e4n ja kuoleman kysymys. Kisojen lopputulokseen yritettiin vaikuttaa kaikin keinoin, eik\u00e4 tuomarien lahjonta tai tulosten peukalointi ollut tavatonta. Tunteet purkautuivat areenan ulkopuolella verisen\u00e4 huliganismina. Ep\u00e4toivoisimmat kannattajat turvautuivat jopa mustaan magiaan. Arkeologit ovat l\u00f6yt\u00e4neet useita kiroustauluja (defixio<\/em>), joilla vastustajan suosikkeja on yritetty noitua.<\/p>\n

 <\/p>\n

\n

”Alamaailman jumalat, auttakaa minua Circuksella<\/em> 8. marraskuuta. Kirotkaa punaisten puolueen vaununajajat, Olympuksen, Olympianuksen, Scortiuksen ja Juventuksen. Sitokaa heid\u00e4n j\u00e4nteens\u00e4 ja j\u00e4senens\u00e4. Lukitkaa heid\u00e4n olkap\u00e4\u00e4ns\u00e4 ja nilkkansa. Piinatkaa heid\u00e4n mielt\u00e4ns\u00e4, tuhotkaa heid\u00e4n \u00e4lyns\u00e4 niin etteiv\u00e4t he tied\u00e4 mit\u00e4 tekev\u00e4t, ja sokaiskaa heid\u00e4n silm\u00e4ns\u00e4 jotteiv\u00e4t he n\u00e4e minne ajavat.”<\/p>\n<\/blockquote>\n

\"\"
\nCircus Maximuksen vaarallinen k\u00e4\u00e4nt\u00f6paikka eli meta<\/em>, jossa pienikin harhaliike saattoi merkit\u00e4 johtopaikan menett\u00e4mist\u00e4, murskautumista tai jopa kuolemaa. Circuksen keskelt\u00e4 jakavalla spinalla<\/em> oli lukuisia koristeita, alttareita ja jopa jumalien pyh\u00e4tt\u00f6j\u00e4. Augustuksen ja Konstantinuksen tuomat obeliskit olivat koristeista mahtavimpia.<\/em><\/p>\n

\"\"
\nCircus Maximus t\u00e4ydess\u00e4 loistossaan my\u00f6h\u00e4isantiikin aikana. Kaiken kaikkiaan areenalle mahtui seisomapaikat mukaanluettuna jopa 250 000 katsojaa. Vasemmalla Aventinus-kukula, oikealla Palatiumin keisaripalatsit.<\/em><\/p>\n

Lis\u00e4\u00e4 aiheesta:<\/strong><\/p>\n