{"id":565,"date":"2013-10-17T14:30:10","date_gmt":"2013-10-17T12:30:10","guid":{"rendered":"http:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/?p=565"},"modified":"2014-10-07T13:33:53","modified_gmt":"2014-10-07T11:33:53","slug":"pontius-pilatus","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/?p=565","title":{"rendered":"Pontius Pilatus"},"content":{"rendered":"
\"Ecce<\/a>
Ecce homo! Antonio Ciserin maalauksessa vuodelta 1871 on nerokas asetelma: katsoja on Pilatuksen l\u00e4hipiiri\u00e4, eik\u00e4 p\u00e4\u00e4henkil\u00f6iden kasvoja n\u00e4ytet\u00e4. L\u00e4sn\u00e4olemisen tunne on vaikuttava.<\/figcaption><\/figure>\n

Olipa p\u00e4\u00e4si\u00e4inen Palestiinassa. Juudean prokuraattori\u00a0Pontius Pilatus<\/a><\/strong>\u00a0oli pulassa. Juutalaisten korkein neuvosto, Sanhedrin<\/em>, oli ylipappi Josef Bar Kaifaan johdolla juuri tuominnut er\u00e4\u00e4n Jeesuksen kuolemaan jumalanpilkasta syytettyn\u00e4. Voimaan tullakseen oli tuomion saatava viel\u00e4 roomalaisen maaherran vahvistus, joten Sanhedrin toi Jeesuksen Pontius Pilatuksen eteen. Miehitt\u00e4j\u00e4vallan edustajalle \u00a0juutalaiset eiv\u00e4t kuitenkaan syytt\u00e4neet Jeesusta jumalanpilkasta, vaan kapinoinnista ja poliittisesta vehkeilyst\u00e4.<\/p>\n

Mutta kun Pilatus ei pit\u00e4nyt Jeesusta syyllisen\u00e4 ja kun my\u00f6s nelj\u00e4nnysruhtinas Herodes Antipas<\/a> julisti Jeesuksen syytt\u00f6m\u00e4ksi, ylipappi Kaifas alkoi kirist\u00e4\u00e4 Pilatusta: \u201dJos p\u00e4\u00e4st\u00e4t h\u00e4net, et ole keisarin yst\u00e4v\u00e4\u201d<\/em> (Joh.\u00a019:12). Maaherra taipui painostuksen edess\u00e4, mutta pesi mielenosoituksellisesti k\u00e4tens\u00e4 koko jutusta. Tai n\u00e4in ainakin kerrotaan kristillisten evankeliumien ja mm. Gerhard Prausen mukaan (Prause 1966: Historian harhaluuloja<\/em>).<\/p>\n

Dramaattinen kertomus Jeesuksen tuomitsemisesta kiehtoi kovasti my\u00f6h\u00e4isantiikin ihmisi\u00e4. Pilatuksesta kertovia tarinoita ilmestyi jatkuvasti lis\u00e4\u00e4. Syntyi versioita, joissa h\u00e4nen vaimonsa \u201dProcula\u201d<\/em> yritti pelastaa Jeesuksen hengen, ja sellaisia, joissa Pilatus itsekin katui syv\u00e4sti osallisuutaan ja koki uudelleensyntymisen kristityksi. Etiopian ortodoksikirkossa<\/a> h\u00e4nt\u00e4 palvotaan yhten\u00e4 kristinuskon pyhimyksist\u00e4. Vaan kuka Pilatus oli oikeasti? Ja miten tarinan sepitt\u00e4j\u00e4t ajattelivat, ett\u00e4 mahtavaa maaherraa voitiin kirist\u00e4\u00e4?<\/p>\n

Pilatus ei ensinn\u00e4k\u00e4\u00e4n ollut prokuraattori, vaan\u00a0prefekti<\/em>, sotilasviranomainen<\/a>: todellinen arvonimi paljastui\u00a0vuonna 1961 l\u00f6ytyneest\u00e4 omistuskivest\u00e4<\/a>. Prokuraattorius on Publius Cornelius Tacituksen<\/a>\u00a0(56 \u2013 n. 117) tekem\u00e4 virhe \u2013 h\u00e4nen aikanaan Juudean maaherroista k\u00e4ytettiin tuota titteli\u00e4. Historiallisen Pilatuksen el\u00e4m\u00e4st\u00e4 emme paljoa tied\u00e4. H\u00e4n oli sotilas ja konjunktuuripoliitikko, keisari Tiberiuksen<\/a> suosikin Sejanuksen<\/a> kavereita. Tunnemme h\u00e4net l\u00e4hinn\u00e4 juutalaisen historioitsijan\u00a0Josefuksen<\/a><\/strong>\u00a0(37 \u2013 n. 100) kirjoituksista.<\/p>\n

Josefus ei anna Pilatuksesta kovin mairittelevaa kuvaa. H\u00e4nen mukaansa Pilatus ei miehityshallinnon johtajana kunnioittanut paikallisia lakeja ja tapoja. Varsinaiset riidat n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t Josefuksen mukaan liittyneen juutalaisten uskonnollisiin tunteisiin. H\u00e4n antoi sotilaittensa tuoda legioonan pyh\u00e4t sotamerkit Jerusalemiin ja k\u00e4ytti temppelin varoja julkisiin menoihin, kuten uuden akveduktin rakentamiseen. Pilatus joutui usein puolustelemaan toimenpiteit\u00e4\u00e4n keisari Tiberiukselle; lopulta er\u00e4\u00e4n v\u00e4likohtauksen j\u00e4lkeen \u2013\u00a0Pilatus oli antanut teloittaa joukon samarialaisia \u2013\u00a0kirjailtiin valitus h\u00e4nen esimiehelleen, \u00a0Syyrian maaherralle Vitelliukselle. Sen seurauksena Tiberius kutsui vuonna 36 prefektins\u00e4 takaisin Roomaan vastaamaan syytteisiin.<\/p>\n

T\u00e4h\u00e4n p\u00e4\u00e4ttyv\u00e4t tietomme Pilatuksesta.\u00a0Sejanus oli kukistunut jo vuonna 31. Jeesuksen ristiinnaulitseminen osuu perinteen mukaisesti jonnekin vuosien 30\u201333 v\u00e4lille. Jos Pilatus oli jo valmiiksi huonossa huudossa Tiberiuksen silmiss\u00e4, Kaifaan uhkailu keisarille kantelemisesta vaikuttaa ihan uskottavalle. Pilatuksen my\u00f6hemmist\u00e4 vaiheista kertovat tarinat ovat kaikki enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n sepitett\u00e4. Kirkkohistorioitsija Eusebiuksen mukaan Pilatus karkotettiin Galliaan, jossa h\u00e4n teki itsemurhan. (Historia Ecclesiae<\/i>\u00a0II,7<\/a>).<\/p>\n

Kristinuskon irtaantuessa juutalaisista juuristaan Pilatuksen hahmo sai tarinaperinteess\u00e4 yh\u00e4 oikeudenmukaisempia piirteit\u00e4, samalla kun juutalaisista tehtiin syntipukkeja. T\u00e4m\u00e4 kehitys on n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4 jo Johanneksen evankeliumissa, jota pidet\u00e4\u00e4n evankeliumeista my\u00f6h\u00e4isimp\u00e4n\u00e4. Varhaiskeskiaikainen kirja\u00a0Pilatuksen teot<\/a><\/em><\/strong>\u00a0on t\u00e4ynn\u00e4 ihmeit\u00e4 ja antisemitismi\u00e4. Pilatuksen vaimon nimi on jonkun keskiaikaisen kopistin lis\u00e4\u00e4m\u00e4 keksint\u00f6. T\u00e4m\u00e4nkaltainen kirjallisuus oli keskiajalla tavattoman suosittua\u00a0fan fictionia<\/em><\/strong><\/a>, jota esitettiin my\u00f6s mysteerin\u00e4ytelmien muodossa: kristillist\u00e4 viihdett\u00e4, joka t\u00e4ydensi virallisten oppien aukkopaikkoja.<\/p>\n

Egyptil\u00e4isten kristittyjen\u00a0kertomusperinteess\u00e4\u00a0tarina sai yh\u00e4 hurjempia k\u00e4\u00e4nteit\u00e4<\/a>: Jeesus osasi olla n\u00e4kym\u00e4t\u00f6n ja muuttaa muotoaan, ja vietti viimeisen ehtoollisensa Pilatuksen kanssa. Pilatus tarjosi jopa oman poikansa ristiinnaulittavaksi Jeesuksen sijasta. Lukeva kansa janosi yh\u00e4 lis\u00e4\u00e4 yksityiskohtia, joten joku luova henkil\u00f6 v\u00e4\u00e4rensi Pontius Pilatuksen yksityisen kirjeenvaihdon<\/a><\/strong>, mukaan lukien t\u00e4ydellisen raportin Jeesuksen toimista keisari Tiberiukselle. Tai v\u00e4\u00e4rent\u00e4\u00e4<\/em> on ehk\u00e4 liian voimakas sana. Antiikin ja keskiajan historiak\u00e4sityksen mukaan kirjailijan velvollisuus oli niin sanotusti \u201dt\u00e4ytt\u00e4\u00e4 aukkopaikat\u201d, ja historiallisten henkil\u00f6iden nimiin pannut kirjeet olivat keskeinen osa t\u00e4t\u00e4 historian t\u00e4ydennysty\u00f6t\u00e4, josta klassinen esimerkki on tuntemattomien tekij\u00f6iden Historia Augusta<\/em><\/a> lukemattomine keksittyine sivuhenkil\u00f6ineen ja viittauksineen.<\/p>\n