{"id":54,"date":"2007-03-11T19:22:00","date_gmt":"2007-03-11T19:22:00","guid":{"rendered":"http:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/?p=54"},"modified":"2012-05-05T14:37:01","modified_gmt":"2012-05-05T12:37:01","slug":"herralle-dionysokselle","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/?p=54","title":{"rendered":"Herralle Dionysokselle"},"content":{"rendered":"

<\/a>
\nRoomalainen viinitupa.<\/em><\/p>\n

T\u00e4ss\u00e4 lep\u00e4\u00e4n min\u00e4, kaikkien tuttu Primus.
\nElin Lucrinuksen ostereilla, join Falernumin viini\u00e4.
\nVanhenin kera viinin, Venuksen ja kylpyjen.
\nNiin totta kuin n\u00e4in tein, olkoon maa kevyt yll\u00e4ni.
\nFeniks-lintu vartoo minua Manalassa,
\nse kanssani kiirehtii syntym\u00e4\u00e4n uudelleen.
\n(Domitius Primuksen hautakivi)<\/span><\/p><\/blockquote>\n

<\/span><\/p>\n

Balnea, vina, Venus:<\/span> Roomalaisittain hyv\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4n nuo kolme kuuluivat ehdottomasti. Venuksen iloja on n\u00e4ill\u00e4 sivuilla esitelty enemm\u00e4nkin, siirryt\u00e4\u00e4n siis oraalisista nautinnoista t\u00e4rkeimpiin: ruokaan ja viiniin. Viinin historia on vanha. 700-luvulla eKr. el\u00e4nyt varhainen kreikkalainen runoilija Hesiodos<\/a> kertoo teoksessaan Ty\u00f6t ja p\u00e4iv\u00e4t<\/span>, ett\u00e4 ryp\u00e4leet poimittiin ja tuotiin kotiin silloin kun Orion ja Sirius nousevat taivaalle. Niiden annetaan olla auringossa kymmenen vuorokautta, varjossa viisi vuorokautta, mink\u00e4 j\u00e4lkeen ne poljetaan mehuksi auloksen<\/span><\/a> soiton tahdissa. Makea ryp\u00e4lemehu siirret\u00e4\u00e4n k\u00e4ymisastiaan ja sitten kypsymisastiaan, ja valmis viini avataan talvella tai vasta kev\u00e4\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n

Roomalaisilla oli tapana kasvattaa viinik\u00f6ynn\u00f6ksens\u00e4 puiden ymp\u00e4rill\u00e4. Arvostettu caecubum <\/span>-viinilaatu kasvoi poppeleiden ymp\u00e4rill\u00e4, jotka kuivattivat maata suotuisasti. Toisin kuin nyky\u00e4\u00e4n, viinit jaettiin nelj\u00e4\u00e4n eri v\u00e4riluokkaan: Mustiin, punaisiin, keltaisiin ja valkoisiin. Mustat viinit olivat eritt\u00e4in tumman punaisia, voimakastuoksuisia, vahvoja ja t\u00e4ytel\u00e4isi\u00e4. Viinist\u00e4 pyrittiin tekem\u00e4\u00e4n mahdollisimman v\u00e4kev\u00e4\u00e4, joten juotavana sit\u00e4 piti laimentaa yhden suhteessa kahteen, kaikkein v\u00e4kevimpien viinien tapauksessa per\u00e4ti yksi osa viini\u00e4 kahdeksaan osaan vett\u00e4.<\/p>\n

Antiikin ajan viinin mausta on paha sanoa mit\u00e4\u00e4n varmaa. Ainakaan se ei muistuttanut meid\u00e4n nykyisi\u00e4 viinej\u00e4mme. Viini makeutettiin ilmeisesti s\u00e4ilyvyyssyist\u00e4 yrteill\u00e4, kanelilla, hunajalla tai rusinoilla. Sekoittamaton viini lienee vastannut maultaan ja alkoholipitoisuudeltaan meid\u00e4n portviini\u00e4mme, madeiraa tai sherry\u00e4. Makeiden viinien vastapainoksi roomalainen keitti\u00f6 muistutti huomattavasti nykyist\u00e4 intialaista tai ”it\u00e4maista” keitti\u00f6t\u00e4. Ruoka oli vahvasti maustettua. Suosituimmat mausteet olivat hapanimel\u00e4 kalakastike<\/a> (garum, liquamen<\/span>) ja roomankumina<\/a> eli intialaisittain jeera, joka on garum masala -mausteseoksen t\u00e4rkein ainesosa. Kumpikin ly\u00f6tiin p\u00f6yt\u00e4\u00e4n joka aterialla kuin ketsuppipullo tai pippurimylly. Kuka haluaa saada nykyravintolasta mahdollisimman roomalaisen makuel\u00e4myksen, tilatkoon siis falafelin<\/span> ja sen kanssa vesitetty\u00e4 mausteviini\u00e4.<\/p>\n

Tasavallan aikana roomalainen viini oli miltei aina makeaa, mutta 200-luvulla jKr. maku tuntuu muuttuneen kuivempia viinej\u00e4 suosivaan suuntaan. Joidenkin vanhojen italialaisten k\u00f6ynn\u00f6sten arvellaan s\u00e4ilyneen meid\u00e4n p\u00e4iviimme asti. Vesuviuksen rinteilt\u00e4 saatavaan vaaleaan Lacryma Christi<\/a> -viiniin k\u00e4ytett\u00e4v\u00e4n coda di volpe<\/span> -lajikkeen on arveltu olevan samaa, jota Plinius kutsuu nimell\u00e4 alopecis<\/span>. Moscato <\/span>taas lienee sama kuin Pliniuksen ja Columellan mainitsema apiano<\/span>. Siis ”Kristuksen kyyneleit\u00e4” lasiin, ja<\/p>\n

Herralle Dionysokselle
\ntahdon kajauttaa
\noivan dityrambin
\nkun t\u00e4m\u00e4 viini
\nsalaman lailla ly\u00f6
\nja mieleni kirkastaa.
\n(Arkhilokhos, 77)<\/span><\/p><\/blockquote>\n

Viineiss\u00e4 oli toki runsaasti eroa tuolloinkin. Keisari Augustuksen<\/span> aikana arvostettiin kaikkein eniten jo mainittua caecubumia<\/span>, jota tuotettiin Roomasta kaakkoon Terracinan ja Sperlongan v\u00e4lisell\u00e4 alueella. Alue kuitenkin r\u00e4mettyi ja viininviljely loppui viimeist\u00e4\u00e4n Neron<\/span> aikana. Caecubumin aseman Rooman ykk\u00f6sviinin\u00e4 peri fiini falernumilaisviini, falernum<\/span>. Kaikkein parasta oli Opimiuksen konsulivuonna (121 eKr.) valmistettu falernum, joka oli t\u00e4ysin juotavaa yli satavuotiaanakin. N\u00e4in vanha falernumilainen, jolla usein maustettiin nuorempaa viini\u00e4, oli v\u00e4kev\u00e4n polttavaa. Falernumilainen oli l\u00e4\u00e4k\u00e4ri Galenoksen<\/span> mieliviini\u00e4. Athenaioksen mukaan sit\u00e4 sai kolmena eri versiona: kuivana, makeana ja kevyen\u00e4.<\/p>\n

Viininviljely oli alun perin Rooman kansalaisten etuoikeus. Vesuviuksen purkautumisen j\u00e4lkeen 79 jKr. viininviljelyn painopiste levisi l\u00e4ntisiin provinsseihin, Espanjaan ja etel\u00e4-Ranskan Narbonensikseen. Keisari Domitianus<\/span> oli niin huolissaan Italian viininviljelyn tulevaisuudesta, ett\u00e4 tukeakseen kotimaista tuotantoa h\u00e4n kielsi ediktill\u00e4\u00e4n vuonna 92 jKr. uusien viljelmien perustamisen ja m\u00e4\u00e4r\u00e4si ehdottoman katon provinssien viinintuotannolle. Tilanne alkoi helpottua vasta 200-luvulla. Vuonna 212 s\u00e4\u00e4detty Constitutio Antoniniana<\/span> toi Rooman kansalaisoikeudet kaikille valtakunnan alamaisille, jolloin kuka tahansa saattoi perustaa laillisesti viinitilan. Domitianuksen edikti kumottiin lopullisesti vuonna 280, jolloin illyrialainen keisari M. Aurelius Probus<\/span> poisti italialaisten viinien tuotesuojan ja antoi m\u00e4\u00e4r\u00e4yksen ekstensiivisten viininviljelysten istuttamisesta Reinin varrelle ja Akvitaniaan jotta alueen taantunut talous saisi uutta potkua. Kiitt\u00e4k\u00f6\u00f6n Ranskan viinintuottajat Probusta iltarukouksissaan.<\/p>\n

SEXTILIANUS JUO J\u00c4LLEEN<\/p>\n

Sextilianus, juot kuin viisi penkkirivillist\u00e4.
\nSiit\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4 humaltuisi
\nvaikka joisi pelkk\u00e4\u00e4 vett\u00e4.
\nVierustovereittesi annokset kahmit,
\njuot viinit koko katsomolta.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 viini ei ole mit\u00e4\u00e4n Paelignin mehua,
\neik\u00e4 se tuli tuskilaisilta kukkuloiltakaan,
\nvaan nyt terveydeksi juodaan Opimiuksen vuosikertaa,
\nMassicus-vuoren kellarissa
\nmustissa ruukuissa kypsynytt\u00e4.<\/p>\n

Pyyd\u00e4 juomanlaskijalta laletanalaista litkua
\njos juot enemm\u00e4n kuin kymmenen, Sextilius.<\/p>\n

(Martialis, 1,26)<\/span><\/p><\/blockquote>\n

Runojen k\u00e4\u00e4nn\u00f6s Arto Kivim\u00e4ki ja Sampo Vesterinen, teoksessa Lainehtiva malja. Jyv\u00e4skyl\u00e4, 2004.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Roomalainen viinitupa. T\u00e4ss\u00e4 lep\u00e4\u00e4n min\u00e4, kaikkien tuttu Primus. Elin Lucrinuksen ostereilla, join Falernumin viini\u00e4. Vanhenin kera viinin, Venuksen ja kylpyjen. Niin totta kuin n\u00e4in tein, olkoon maa kevyt yll\u00e4ni. Feniks-lintu vartoo minua Manalassa, se kanssani kiirehtii syntym\u00e4\u00e4n uudelleen. (Domitius Primuksen hautakivi) Balnea, vina, Venus: Roomalaisittain hyv\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4n nuo kolme kuuluivat ehdottomasti. Venuksen iloja on n\u00e4ill\u00e4 … Jatka artikkeliin Herralle Dionysokselle<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[4,7],"tags":[],"class_list":["post-54","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-arki","category-historia"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/54","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=54"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/54\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":330,"href":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/54\/revisions\/330"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=54"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=54"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=54"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}