{"id":511,"date":"2013-10-10T21:43:51","date_gmt":"2013-10-10T19:43:51","guid":{"rendered":"http:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/?p=511"},"modified":"2013-10-11T00:16:03","modified_gmt":"2013-10-10T22:16:03","slug":"kaikki-mita-olet-tiennyt-vaarin-antiikin-historiasta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/?p=511","title":{"rendered":"Kaikki mit\u00e4 olet tiennyt (v\u00e4\u00e4rin) antiikin historiasta"},"content":{"rendered":"

Nyky\u00e4\u00e4n useimmat taitavat jo tiet\u00e4\u00e4 ett\u00e4 antiikin patsaat olivat oikeasti maalattuja ja valkoisen marmorin ihannointi on renessanssin ja Winckelmannin<\/a> koulukunnan perua. Mutta tiesittek\u00f6 te n\u00e4it\u00e4?<\/p>\n

\"numerals\"<\/a><\/h3>\n

1) Roomalaiset numerot: IV vai IIII?<\/strong><\/h3>\n

<\/strong>Kaikki ovat varmaan joutuneet jossain el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 vaiheessa opettelemaan roomalaiset numerot, joissa on samanlainen logiikka kuin roomalaisissa p\u00e4iv\u00e4m\u00e4\u00e4riss\u00e4: IV on yksi pois viidest\u00e4, VIII on viisi plus kolme, ja niin edesp\u00e4in. V\u00e4\u00e4rin!<\/p>\n

Roomalaiset eiv\u00e4t itse pit\u00e4neet kiinni s\u00e4\u00e4nn\u00f6ist\u00e4\u00e4n. Luku nelj\u00e4 esiintyy useammin muodossa IIII, kuten legioonan nimess\u00e4 IIII Macedonica<\/em><\/a>; samoin yhdeks\u00e4s legioona kirjoitetaan Legio VIIII<\/em><\/a>, ei IX. Luku kahdeksantoista saatettiin kirjoittaa XVIII:n sijasta XIIX, kuten esimerkiksi Secundinuksen haudassa Via Appialla tai t\u00e4ss\u00e4 Marcus Caeliuksen hautakivess\u00e4<\/a>. XIIX oli sik\u00e4li loogisempi kuin XVIII, sill\u00e4 kahdeksantoista luettiin\u00a0duod\u0113v\u012bgint\u012b<\/em>, kaksi pois kahdestakymmenest\u00e4.<\/p>\n

Eik\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 viel\u00e4 kaikki! Luku viisikymment\u00e4 kirjoitettiin pitk\u00e4\u00e4n \u22a5<\/strong>, ennen kuin se muuttui L-kirjaimeksi. Vanhoissa piirtokirjoituksissa luku sata saatettiin kirjoittaa\u00a0\u0186IC tai \u0186. Keskiajan kirjanpidossa\u00a0CI\u0186 alkoi tarkoittaa tuhatta ja\u00a0I\u0186 viitt\u00e4sataa, kuten t\u00e4ss\u00e4 esimerkiss\u00e4<\/a>. Ai niin, ja tuhat eli M oli Augustuksen aikana viel\u00e4 \u2180.<\/p>\n

\"plumbing\"<\/a><\/p>\n

2) Roomalaiset vesijohdot aiheuttivat lyijymyrkytyksen<\/strong><\/h3>\n

Mahdollista lyijymyrkytyst\u00e4 on tarjottu koko 1900-luvun ajan syyksi Rooman valtakunnan rappiolle. Roomalaiset vesijohtoputket tehtiin lyijyst\u00e4, joka on pehme\u00e4, helposti ty\u00f6stett\u00e4v\u00e4 metalli, ja jota syntyi suuria m\u00e4\u00e4ri\u00e4 hopeakaivosten sivutuotteena. Lyijy liukeni putkista juomaveteen ja myrkytti pahaa-aavistamattomat janoiset. V\u00e4\u00e4rin!<\/p>\n

Vesi, joka virtasi antiikin vesijohtoverkostoissa, oli sek\u00e4 kalkkipitoista ett\u00e4 liev\u00e4sti hapanta. Hiilihappo reagoi kalsiumhydroksidin kanssa muodostaen kalsiumkarbonaattia, jonka Roomassa koskaan ruokaa laittaneet tuntevat valkoisena krustina kattilan sis\u00e4pinnassa. Antiikin vesijohtojen sis\u00e4pintoja peitti paksu kerros kalsiumkarbonaattia, est\u00e4en lyijy\u00e4 liukenemasta veteen mutta aiheuttaen v\u00e4lill\u00e4 ik\u00e4vi\u00e4 tukoksia (Sextus Julius Frontinus, De aquaeductu\u00a0CXXII.1<\/em><\/a>).<\/p>\n

Vaikka putket olisivat olleet uusia, veden virtausnopeus oli riitt\u00e4v\u00e4n suuri est\u00e4\u00e4kseen lyijyn liukenemisen. Lis\u00e4ksi osa vesijohtoputkista ei ollut lyijy\u00e4 vaan savea: roomalaiset eiv\u00e4t suinkaan olleet tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 lyijyn vaaroista. Arkkitehti ja insin\u00f6\u00f6ri Marcus Vitruvius Pollio varoittaa kirjassaan De architectura<\/em><\/a> lyijyn vaaroista ja suosittelee k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n terrakottaputkia aina kuin mahdollista (VIII.6.10-11<\/a>)<\/p>\n

3) Orgioissa m\u00e4ss\u00e4iltiin ja k\u00e4ytiin v\u00e4lill\u00e4 oksentamassa\u00a0vomitoriumissa<\/em><\/strong><\/h3>\n

\"Orgiat-Asterixin-mukaan2\"<\/a><\/p>\n

Kukapa ei olisi lukenut tarinaa roomalaisten \u00f6kyjuhlista, joissa m\u00e4ss\u00e4ttiin \u00e4hkyyn asti ja sitten annettiin orjan kutittaa h\u00f6yhenell\u00e4 kitalakea tai k\u00e4v\u00e4istiin vartavasten tarkoitusta varten rakennetussa vomitoriumissa<\/em> tyhjent\u00e4m\u00e4ss\u00e4 vatsalaukun sis\u00e4lt\u00f6. V\u00e4\u00e4rin!<\/p>\n

Useimpien orgiatarinoiden alkuper\u00e4 on roomalaisen kirjailijan Petronius Arbiterin veijariromaanissa\u00a0Satyricon<\/em>, joka satiirina kertoo omasta ajastaan yht\u00e4 v\u00e4h\u00e4n kuin Manillak\u00f6ysi<\/em><\/a> Jatkosodasta. Vomitorium<\/em> on kuitenkin t\u00e4ydellinen v\u00e4\u00e4rink\u00e4sitys. Oikea vomitorium<\/em> on stadioneilla tai teatterissa oleva katettu kulkuv\u00e4yl\u00e4, jonka kautta suuret katsojam\u00e4\u00e4r\u00e4t voivat poistua nopeasti esityksen j\u00e4lkeen. Itse termi esiintyy ensimm\u00e4isen kerran vasta my\u00f6h\u00e4isantiikissa, jolloin er\u00e4s\u00a0Macrobius Ambrosius Theodosius<\/a> \u2013 paremmin tunnettu \u201dScipion unen\u201d \u00a0<\/em>kommentaarien kirjoittajana \u2013 k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sit\u00e4 kirjassaan (Saturnalia 6.4.3.<\/em>).<\/p>\n

En tied\u00e4, mist\u00e4 t\u00e4m\u00e4 v\u00e4\u00e4rink\u00e4sitys on alunperin kotoisin. Wikipedia syytt\u00e4\u00e4 Aldous Huxleya<\/a>.<\/p>\n

4) Vuonna 406 barbaarit ylittiv\u00e4t j\u00e4\u00e4tyneen Reinin<\/strong><\/h3>\n

\"Thomas<\/a><\/p>\n

T\u00e4ss\u00e4p\u00e4 tarina joka toistuu niin identtisen\u00e4 historiankirjasta toiseen, ett\u00e4 on selv\u00e4\u00e4 kirjoittajien kopioivan sen toisiltaan. Mutta mist\u00e4 ihmeest\u00e4 me tied\u00e4mme, ett\u00e4 Rein j\u00e4\u00e4tyi tuona nimenomaisena uudenvuoden aattona? Tai tiettyjen germaaniheimojen hy\u00f6k\u00e4nneen sen yli?<\/p>\n

Lista hy\u00f6kk\u00e4\u00e4jist\u00e4 on per\u00e4isin er\u00e4\u00e4st\u00e4 kirkkois\u00e4\u00a0Hieronymuksen<\/a>\u00a0(347\u2013420) kirjeest\u00e4, jonka h\u00e4n kirjoitti… Betlehemiss\u00e4! H\u00e4nt\u00e4 ei siis voi hyv\u00e4ll\u00e4 tahdollakaan v\u00e4itt\u00e4\u00e4 silminn\u00e4kij\u00e4ksi (Hier.\u00a0Epistola 123<\/em>). J\u00e4\u00e4tyneest\u00e4 Reinist\u00e4 Hieronymus ei pukahda. Kun asiaa hieman tonkii, paljastuu my\u00f6s koko tarinan ainoa \u201dl\u00e4hde\u201d. Suuri historioitsija Edward Gibbon<\/a> kirjoitti vuonna 1781 kirjaansa\u00a0History of the Decline and Fall of the Roman Empire <\/em>seuraavat sanat:<\/p>\n

\u201dOn the last day of the year, in a season when the waters of the Rhine were most probably frozen, they entered without opposition the defenceless provinces of Gaul.\u201d<\/em><\/p><\/blockquote>\n

Gibbon tunsi alkuper\u00e4istekstins\u00e4 hyvin, joten h\u00e4n on voinut saada inspiraation olettamukseensa Ammianus Marcellinukselta, joka kirjoitti alemannien heimon ylitt\u00e4neen j\u00e4\u00e4tyneen Reinin vuonna 378 (Res gestae, XXXI, 10, 4<\/em>). Reinin tiedet\u00e4\u00e4n j\u00e4\u00e4tyneen osittain my\u00f6s vuonna 302. S\u00e4ilyneess\u00e4 gallialaisessa juhlapuheessa kerrotaan miten \u201dsuuri lauma germaaneja joka heimosta ylitti j\u00e4\u00e4tyneen Reinin ja nousi maihin er\u00e4\u00e4ll\u00e4 saarella…\u201d (XII Panegyrici Latini, VI.6.4<\/em>).<\/p>\n

N\u00e4in k\u00f6yk\u00e4isist\u00e4 l\u00e4ht\u00f6kohdista on ponnistanut dramaattinen tarina vandaalien ja kvaadien maahantunkeutumisesta ja sen motiiveista, j\u00e4\u00e4kuuraisesta Reinist\u00e4 ja uudenvuoden 406 enn\u00e4tyspakkasista.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Nyky\u00e4\u00e4n useimmat taitavat jo tiet\u00e4\u00e4 ett\u00e4 antiikin patsaat olivat oikeasti maalattuja ja valkoisen marmorin ihannointi on renessanssin ja Winckelmannin koulukunnan perua. Mutta tiesittek\u00f6 te n\u00e4it\u00e4? 1) Roomalaiset numerot: IV vai IIII? Kaikki ovat varmaan joutuneet jossain el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 vaiheessa opettelemaan roomalaiset numerot, joissa on samanlainen logiikka kuin roomalaisissa p\u00e4iv\u00e4m\u00e4\u00e4riss\u00e4: IV on yksi pois viidest\u00e4, VIII on … Jatka artikkeliin Kaikki mit\u00e4 olet tiennyt (v\u00e4\u00e4rin) antiikin historiasta<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[7],"tags":[],"class_list":["post-511","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-historia"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/511","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=511"}],"version-history":[{"count":17,"href":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/511\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":538,"href":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/511\/revisions\/538"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=511"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=511"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=511"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}