{"id":43,"date":"2006-08-28T10:18:00","date_gmt":"2006-08-28T10:18:00","guid":{"rendered":"http:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/?p=43"},"modified":"2006-08-28T10:18:00","modified_gmt":"2006-08-28T10:18:00","slug":"amatsoni","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/?p=43","title":{"rendered":"Amatsoni"},"content":{"rendered":"

<\/a>
\nSarmatialainen nainen<\/em><\/p>\n

\nPAKOMATKALLA Karpaattien yli heimoon syntyi tytt\u00f6: Vaaleatukkainen, punanaamainen, sinisilm\u00e4inen. Se syntyi l\u00e4mpim\u00e4\u00e4n jurttaan py\u00f6rien p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja pantiin lampaantaljojen v\u00e4liin nukkumaan, sill\u00e4 ulkona paukkui pakkanen. Puiden oksat olivat huurteessa ja kalpea kuu loisti kirkkaalta taivaalta. Tytt\u00f6, neitsyt, neitsytjumalalle nimetty, imi onnellisena \u00e4itins\u00e4 nis\u00e4\u00e4 tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4 mit\u00e4\u00e4n niist\u00e4 kauhuista, jotka heimo oli j\u00e4tt\u00e4nyt taakseen.<\/p>\n

\nTytt\u00f6 syntyi tuhruisten mustasavuisten tuohusten ja lyhytik\u00e4isten p\u00e4reitten valossa. Puolisokea muori sytytti uusia kynttil\u00f6it\u00e4; lapsenp\u00e4\u00e4st\u00e4j\u00e4 lauloi lapselle laulua jotta valot sammuisivat oikeassa j\u00e4rjestyksess\u00e4. Menisi tuo sukupolvi ensin, toinen sitten. Sill\u00e4 se oli sen heimon mielest\u00e4 el\u00e4m\u00e4n suurin onni, ett\u00e4 lapsi hautasi omat vanhempansa. Liian usein k\u00e4vi p\u00e4invastoin.<\/p>\n

\nHeimo etsi rauhaa ja elintilaa. Se retki oli pitk\u00e4; se kesti monen sukupolven ajan, vaivoin.<\/p>\n

\nOmat laidunmaat olivat j\u00e4\u00e4neet kauas taa, ne unohtuivat kuin unet. Harva edes muisti, monta auringonkiertoa matka oli jo kest\u00e4nyt. Vanhat nimet sulivat joka kev\u00e4t lumien mukana. Nyt pakolaiset saivat kuulla uusia nimi\u00e4, uusia ruhtinaskuntia: Niit\u00e4 ymp\u00e4r\u00f6i mets\u00e4, niiden l\u00e4pi virtasi joki, Suhiseva Laakso, Transilvania, Metsien Takainen. Siell\u00e4 heid\u00e4t neuvottiin eteenp\u00e4in, n\u00e4ytettiin lumikinosten l\u00e4pi kulkevat tiet jotka veiv\u00e4t kohti lupausta, kohti Romanian valtakuntaa.<\/p>\n

\nSe oli heimon p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4. He tiesiv\u00e4t paikan jossa on kultaisia kupoleita, paikan miss\u00e4 suuret pidot pidet\u00e4\u00e4n. Moni sinne oli halunnut, jumalisten juominkeihin, suuren synnin sy\u00f6minkeihin. Ardarik koetti, tuo gootti, menn\u00e4 v\u00e4kisin, kutsumatta. Turhaan. Ei Metsien Takana kuultu yhdenk\u00e4\u00e4n palanneen silt\u00e4 matkalta. Kniva, toinen gootti, varusti v\u00e4kens\u00e4 paremmin. Kun h\u00e4nen ratsumiehens\u00e4 liikkuivat, kohosi niin suuri p\u00f6ly ett\u00e4 se pimensi taivaan. Knivan korskuvat ratsut joivat Tonavasta Keisarin maljan.<\/p>\n

\nKai joku heille puurot keitti? \u2013 kysyi tyt\u00f6n \u00e4iti ilke\u00e4sti. Kuka kantoi vedet? Ei niist\u00e4 lauluissa laulettu, mutta jokaisella keih\u00e4\u00e4ll\u00e4 oli perhe, lapsia katras, oli hampaattomia ukkoja ja akkoja, vankkureita, rehua, karjaa. Sill\u00e4 tiell\u00e4 olivat viel\u00e4kin, pienet lapset ja suuret p\u00e4\u00e4llik\u00f6t, tuliter\u00e4t miekat ja vanhat aurat. He vuodattivat verta, veiv\u00e4t kultaa, ottivat maata, hylk\u00e4siv\u00e4t ne uudelleen, taistelivat ja j\u00e4iv\u00e4t sinne miehensy\u00f6jien maille lopulta kaikki.<\/p>\n

\nHeimo asui nyt Metsien Takana. Vietti siell\u00e4 monta pitk\u00e4\u00e4 talvea. Gootit kertoivat heimolle Romaniasta monta tarinaa, pelottelivat: \u201dSiell\u00e4 on vastassa raudasta rakettu aita, ter\u00e4ksell\u00e4 seiv\u00e4stetty, keih\u00e4saita, ter\u00e4starha, portit korkeat kuin taivaan pylv\u00e4\u00e4t. Porteilla sata miest\u00e4 miekallista, tuhat rautaista oritta, haudat teille kaivettuna.\u201d<\/p>\n

\nKuultuansa pohtimaan kokoontuivat heimon vanhimmat naiset, viisaat \u00e4idit, ja partasuut ukot, paljon muistavat. Mit\u00e4 oli teht\u00e4v\u00e4? K\u00e4r\u00e4j\u00e4kivill\u00e4 istui my\u00f6s kolmivuotiaan tyt\u00f6n \u00e4iti. Tyt\u00f6n nimi oli R\u00f4ksan\u00ea. Vaan mik\u00e4 oli \u00e4idin nimi? Ei jaksa muistaa.<\/p>\n

\nVanhin ukoista nousi ja puhui pitk\u00e4\u00e4n siit\u00e4 mink\u00e4 tiesi ja muisti. Sauromatian ruhtinaista, maista, kultaisesta karjasta ja kurgaaneista, joihin edesmenneet laskettiin aseineen ja koruineen. H\u00e4n kertoi miten hunnit surmasivat ruhtinaan, ja sit\u00e4 seuraavan, ja miten kaikki heid\u00e4n poikansa ja tytt\u00e4rens\u00e4 he tappoivat. Silloin oli kev\u00e4t, eik\u00e4 koskaan hunnin jousi hel\u00e4ht\u00e4nyt niin iloisesti.<\/p>\n

\nHunnien hy\u00f6kk\u00e4ys ik\u00e4\u00e4n kuin her\u00e4tti sen kansan, ja her\u00e4tess\u00e4\u00e4n kaikki tiesiv\u00e4t mist\u00e4 oli kysymys. Sit\u00e4 ennen kuolleet olivat niin kuin olisivat p\u00e4\u00e4sseet liian v\u00e4h\u00e4ll\u00e4. Niin kuin he eiv\u00e4t olisi tulleet tiet\u00e4m\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 kuolemalla on nimens\u00e4. Eik\u00e4 hunnin tarvinnut sit\u00e4 itse sanoa. Sen nimi kulkee edelt\u00e4.<\/p>\n

\nHeimon vanhat naiset p\u00e4\u00e4ttiv\u00e4t ett\u00e4 oli yritett\u00e4v\u00e4. Oli jatkettava tiet\u00e4 etel\u00e4\u00e4n, mutta rauhassa, samaa tiet\u00e4 kuin monta heimoa aikaisemmin, n\u00f6yr\u00e4n\u00e4, Romaniaan. V\u00e4syneen\u00e4 vaelsi koko kansa j\u00e4isen\u00e4 kohisevan suuren virran yli, ohitse ter\u00e4starhojen ja kivisten pylv\u00e4iden. Siell\u00e4, Romanian rajalla, m\u00f6i koko heimo itsens\u00e4 uudesta laidunmaasta orjaksi sukupolven ajaksi keisari Valerianukselle.<\/p>\n

\nSe oli halpa hinta maasta, ja siltikin se k\u00e4vi kalliiksi.<\/p>\n

\nKeisari asutti koko heimon Tonavan varrelle Pannonian provinssiin, sill\u00e4 se oli tyhj\u00e4 juuri silloin, gootit olivat sen tehokkaasti tyhjent\u00e4neet. Heimo sai maat itselleen viljelt\u00e4v\u00e4ksi, jos he puolustivat sen rajaa my\u00f6hempi\u00e4 tulijoita vastaan. Eik\u00e4 se ollut helppoa, sill\u00e4 tulijoita oli paljon ja usein heill\u00e4 oli my\u00f6s hyv\u00e4t aseet. Knivan opit eiv\u00e4t menneet hukkaan goottien mailla Metsien Takana.<\/p>\n

\nKaksikymment\u00e4 heimon miest\u00e4 pantiin vahtimaan Keisarin kultaista palatsia, vallan keskusta. Y\u00f6 lankesi siell\u00e4 nopeasti, tuuli k\u00e4\u00e4ntyi usein kantap\u00e4ill\u00e4\u00e4n ja vaihtoi nime\u00e4. Niin vaihtuivat vaihtuivat Keisarit, imperaattorit, kuin kuiskaus.<\/p>\n

\nValerianus palveli Aurinkoa, Voittamatonta. Mutta keisarin aurinkosilm\u00e4t puhkaistiin ja h\u00e4nen lihansa nyljettiin Persian satraappien iloksi kaukana id\u00e4n tappotantereilla. Sota oli Romanian toinen olemus, eik\u00e4 sille ollut loppua niin kuin ei ollut loppua Auringon loistolle maan yll\u00e4. Mutta R\u00f4ksan\u00ea palveli Kuuta, Neitsytjumalatarta, Mets\u00e4st\u00e4j\u00e4\u00e4. H\u00e4n oli kymmenen vanha.<\/p>\n

\nHeimon uudet maat ulottuivat Corsiumista aina Alta Ripiaan asti. R\u00f4ksan\u00ea hoiti hevosia, keitti puuroa, kantoi vett\u00e4. H\u00e4n kasvoi nopeasti. Pian h\u00e4nest\u00e4 tulisi mets\u00e4st\u00e4j\u00e4. Mutta sateet pilasivat sadon ja syyskylv\u00f6n aikaan tuuli toi id\u00e4st\u00e4 ruton Pannoniaan. Lukemattomat sairastuivat. R\u00f4ksan\u00ean \u00e4iti haudattiin Triccianan kivikumpuun l\u00e4helle Dianan l\u00e4hdett\u00e4. Vaan mik\u00e4 oli \u00e4idin nimi? Ei jaksa muistaa.<\/p>\n

\nNiin vieriv\u00e4t ajat. Tonava j\u00e4\u00e4tyi, suli, j\u00e4\u00e4tyi ja suli uudestaan, ja sen mukaan tulivat aina uudet keisarit, uudet sodat ja uudet n\u00e4lk\u00e4iset heimot, jotka havittelivat samoja laidunmaita jotka R\u00f4ksan\u00ean heimo oli orjani\u00e4ll\u00e4 ostanut. R\u00f4ksan\u00ea varttui ja vahvistui. Nuorteat lihakset, kauniit kasvot, kauniit mutta kovat. Sopimuksen mukaisesti saapui Auringon poika Aurelianus hakemaan Pannoniasta uusia ratsastajia, s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti kuin Aurinko itse nousee ja laskee. \u00c4idit antoivat Aurelianukselle kolmesataa hevosta ja ratsastajaa, joista R\u00f4ksan\u00ea oli paras. H\u00e4n oli kahdenkymmenen vanha.<\/p>\n

\nGootteja, vandaaleja, carpeja, juthungeja, iazygeja. Uusia nimi\u00e4, vanhoja nimi\u00e4. Tulijoita on vuosi vuodelta enemm\u00e4n, eik\u00e4 heillek\u00e4\u00e4n ole vieras Kuoleman, Hunnin, nimi. Tonavan pellot palavat ja Keisari j\u00e4tt\u00e4\u00e4 maat sen pohjoispuolella. Joki on nyt raja. R\u00f4ksan\u00ea n\u00e4ki miten se hakattiin marmoriseen tauluun 1025 vuotta j\u00e4lkeen Kaupungin perustamisen, Postumius Quietuksen ja Junius Veldumnianuksen ollessa konsulina.<\/p>\n

\nR\u00f4ksan\u00ea ei p\u00e4\u00e4ssyt naimisiin. H\u00e4n seurasi Legioonaa, rautaan puettu nainen jonka k\u00e4si tottui puristamaan jousta ja keih\u00e4st\u00e4, ei helkyttelem\u00e4\u00e4n lasta tai syleilem\u00e4\u00e4n miest\u00e4. H\u00e4n oli neitsyt, neitsytjumalalle nimetty, keisarille annettu, samaan aikaan orja ja kuningatar. Amatsonien perillinen Tro\u0133an perillisten rinnalla. Eik\u00e4 kukaan kutsu R\u00f4ksan\u00eaa en\u00e4\u00e4 R\u00f4ksan\u00eaksi.<\/p>\n

\nSill\u00e4 niin on asiat maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 s\u00e4\u00e4detty, ett\u00e4 sota on ikuinen, mahtava voima, se korventaa maan ja lihan kuin Voittamaton Aurinko jota keisarit palvovat, ja Legioona mahtava kone, miehensy\u00f6j\u00e4, joka sulattaa heimot ja kansat itseens\u00e4 kunnes kukaan ei puhu en\u00e4\u00e4 omaa kielt\u00e4\u00e4n. Ja mille laitumille palaisivat en\u00e4\u00e4 keisarin amatsonit, kun perheet ovat hajonneet ja karja viety? Ei jaksa muistaa.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Sarmatialainen nainen PAKOMATKALLA Karpaattien yli heimoon syntyi tytt\u00f6: Vaaleatukkainen, punanaamainen, sinisilm\u00e4inen. Se syntyi l\u00e4mpim\u00e4\u00e4n jurttaan py\u00f6rien p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja pantiin lampaantaljojen v\u00e4liin nukkumaan, sill\u00e4 ulkona paukkui pakkanen. Puiden oksat olivat huurteessa ja kalpea kuu loisti kirkkaalta taivaalta. Tytt\u00f6, neitsyt, neitsytjumalalle nimetty, imi onnellisena \u00e4itins\u00e4 nis\u00e4\u00e4 tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4 mit\u00e4\u00e4n niist\u00e4 kauhuista, jotka heimo oli j\u00e4tt\u00e4nyt taakseen. Tytt\u00f6 syntyi … Jatka artikkeliin Amatsoni<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[5,16],"tags":[],"class_list":["post-43","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-armeija","category-tarinat"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/43","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=43"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/43\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=43"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=43"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=43"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}