{"id":426,"date":"2012-12-14T14:16:45","date_gmt":"2012-12-14T12:16:45","guid":{"rendered":"http:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/?p=426"},"modified":"2014-10-07T13:52:31","modified_gmt":"2014-10-07T11:52:31","slug":"talouskriisi-iv-orjat","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/?p=426","title":{"rendered":"Talouskriisi IV: Orjat"},"content":{"rendered":"
\"\"
Orjakauppa (1882). Gustave Boulangerin<\/a> orientalisoiva maalaus kuvastaa oman aikansa tirkistelevi\u00e4 kaunotaiteellisia arvoja. Orjamarkkinat tarjosivat 1800-luvun taiteilijoille aiheen loputtomille eroottisille fantasioille.<\/figcaption><\/figure>\n

Rooman valtakunnan talouskriisej\u00e4 k\u00e4sittelev\u00e4 sarja p\u00e4\u00e4ttyy \u2013 pahaenteisesti \u2013 orjuuteen. Kuten hyvin tied\u00e4mme, antiikin yhteiskunta oli orjayhteiskunta, jossa l\u00e4hes kaikki ty\u00f6 tehtiin ihmisvoimin. Ennen kuin voimme menn\u00e4 itse aiheeseen eli miten 200-luvun kriisi vaikutti \u00a0orjuuteen, on valotettava tarkemmin antiikin ajan orjuuden erityispiirteit\u00e4.<\/p>\n

Orjuus Rooman keisarikunnassa erosi muutamalla olennaisella tavalla uuden ajan orjuudesta Amerikoissa<\/a>.\u00a0Ensinn\u00e4k\u00e4\u00e4n se ei perustunut ihonv\u00e4riin tai rotuun; orjaa ja is\u00e4nt\u00e4\u00e4 ei voinut erottaa toisistaan ulkon\u00e4\u00f6n perusteella. Toisekseen orjia ei k\u00e4ytetty pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n ruumiilliseen ty\u00f6h\u00f6n, vaan orjuuden piiriin kuului taloudellisen toiminnan kaikki tasot prostituoiduista opettajiin, pankkiireihin ja virkamiehiin asti.\u00a0Voidaan jopa v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 antiikin orjaluokka vastasi modernin yhteiskunnan palkansaajia<\/strong>. Sivumennen sanottuna suomalaisessa ja karjalaisessa kansanrunoudessa orjaa<\/em> k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n palkollisen<\/em> ja palkkalaisen<\/em> synonyymin\u00e4.\u00a0Roomalaiset ymm\u00e4rsiv\u00e4t, ett\u00e4 orjat ty\u00f6skenteliv\u00e4t paremmin jos osa heid\u00e4n tuottamastaan lis\u00e4arvosta j\u00e4i heid\u00e4n omiin k\u00e4siins\u00e4, joten he maksoivat orjille ty\u00f6st\u00e4 pient\u00e4 palkkaa. Ylim\u00e4\u00e4r\u00e4isen\u00e4 kannustimena orjille tarjottiin my\u00f6s mahdollisuus ostaa itsens\u00e4 vapaaksi.(1)<\/p>\n

<\/h3>\n

T\u00e4m\u00e4 ei tarkoita sit\u00e4, etteik\u00f6 orjuus olisi ollut monille kauhea kokemus. Orjat joutuivat kantamaan pient\u00e4 nimikilpe\u00e4 tai kaulapantaa, johon oli merkitty omistajan nimi ja osoite. Toisinaan pantaan oli merkitty my\u00f6s is\u00e4nn\u00e4n maksaman l\u00f6yt\u00f6palkkion suuruus. Karannut orja polttomerkittiin kirjaimilla FUG, fugitivus<\/em>. Sek\u00e4 omistaja ett\u00e4 valtio saattoi kohdella orjia julmasti. Oikeustapauksissa orjan antama todistus ei ollut lain edess\u00e4 p\u00e4tev\u00e4, ellei orjaa oltu kidutettu. Kaikkein julmin kuolemanrangaistuksen muoto, ristiinnaulitseminen, oli varattu orjille, pettureille ja rosvoille.<\/p>\n

Kaikkein huonoimmassa asemassa olivat suurten maatilojen ja kaivosten orjat. Latifundioilla<\/a>\u00a0<\/em>orjat asuivat ahtaissa parakeissa kuin keskitysleirivangit. Heit\u00e4 pidettiin kahleissa, \u00a0eiv\u00e4tk\u00e4 he saaneet p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 edes avioliitostaan. Oli t\u00e4ysin tilanhoitajan tahdosta kiinni, saiko orja ”paritella” toisen orjan kanssa vai ei ja kuka h\u00e4nen partnerinsa oli. Keisarikunnan kaivoksissa ty\u00f6skenteli orjina l\u00e4hinn\u00e4 sotavankeja ja tuomittuja rikollisia. Ty\u00f6 oli eritt\u00e4in kuluttavaa, eik\u00e4 kaivosorjalla ollut kenties kuin viisi vuotta elinaikaa odotettavanaan. Callixtus<\/a>, Rooman piispa vuosina 217-222, joutui nuorena miehen\u00e4 tuomituksi orjuuteen Sardinian hopeakaivoksiin aiheutettuaan rettel\u00f6it\u00e4 synagogassa. H\u00e4nen kristityt yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 keisari Commoduksen hovissa saivat h\u00e4net lopulta vapautettua, mutta ennalleen toipumiseen meni vuosia.<\/p>\n

Mist\u00e4 orjia saatiin?<\/strong><\/h3>\n

Kansainv\u00e4lisen oikeuden\u00a0(Ius gentium<\/em>)\u00a0mukaan sodan voittaja saattoi myyd\u00e4 voitetun v\u00e4est\u00f6n orjuuteen, kuten Caesar teki Galliassa. Orjuuden kulta-aikaa oli Rooman tasavallan loppu, jolloin valtakunta laajeni nopeasti ja sotavankeja virtasi Italiaan. Joidenkin arvioiden mukaan niemimaan noin 10 miljoonasta tuolloisesta asukkaasta 3\u20134 miljoonaa oli orjia. Useimmat esimerkit orjien raakalaismaisesta kohtelusta ovat juuri t\u00e4lt\u00e4 ajalta.\u00a0Keisariaikana ulkomaisia sotia k\u00e4ytiin harvemmin ja silloinkin ne olivat yleens\u00e4 paikallisia konflikteja. Kun halpojen orjien aika oli ohi, orjien asema kohentui. Samalla orjuuden koko luonne alkoi hitaasti muuttua.<\/p>\n

Enemmist\u00f6 keisarikunnan orjista tuli valtakunnan rajojen sis\u00e4puolelta,\u00a0sill\u00e4 monet roomalaiset syntyiv\u00e4t orjiksi. Lain mukaan orjalle syntyneet lapset olivat automaattisesti is\u00e4nt\u00e4ns\u00e4 omaisuutta. Kotitalouksien orjat olivat suurtilojen ja kaivosten orjia paremmassa asemassa ja verrattavissa my\u00f6hempien aikojen piikoihin ja renkeihin. Kotitaloudessa syntynytt\u00e4 orjaa (verna<\/em>) kohdeltiin paljon paremmin kuin muita, melkein kuin perheenj\u00e4senen\u00e4. Saattoihan h\u00e4n olla is\u00e4nn\u00e4n oma j\u00e4lkel\u00e4inen. Orjalla ei n\u00e4et ollut oikeutta kielt\u00e4yty\u00e4 seksuaalisista palveluista eik\u00e4\u00a0orjien seksuaalista hyv\u00e4ksik\u00e4ytt\u00f6\u00e4 pidetty aviorikoksena. Orja oli oikeudellisessa\u00a0mieless\u00e4 omaisuutta, \u201dpuhuva ty\u00f6kalu\u201d (instrumentum vocalis<\/em>).<\/p>\n

Emme tied\u00e4 miten yleist\u00e4 orjien seksuaalinen hyv\u00e4ksik\u00e4ytt\u00f6 oli; ainakin antiikin ajan kirjailijat pitiv\u00e4t sit\u00e4 itsest\u00e4\u00e4nselvyyten\u00e4. Kuitenkin hautakivien perusteella orjien ja heid\u00e4n is\u00e4ntiens\u00e4 v\u00e4lille muodostui jatkuvasti romanttisia suhteita, jotka johtivat vapautukseen ja avioliittoon. Yleisest\u00e4 paheksunnasta huolimatta my\u00f6s vapailla naisilla saattoi olla suhteita orjamiesten kanssa. Keisari Claudiuksen aikana s\u00e4\u00e4detyn lain mukaan (Senatusconsulta Claudianum<\/a><\/em>) nainen, joka jakoi s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti vuoteensa orjan kanssa, saattoi joutua itse orjuuteen mik\u00e4li orjan omistaja ei hyv\u00e4ksynyt suhdetta. Mik\u00e4li suhteella oli is\u00e4nn\u00e4n suostumus, liitosta syntyneet lapset saivat Rooman kansalaisuuden.<\/p>\n

\"\"
Vecilia Hilan<\/strong>, entisen orjan, ja h\u00e4nen vanhemman aviomiehens\u00e4\u00a0Lucius Vibiuksen\u00a0<\/strong>sek\u00e4\u00a0heid\u00e4n yhteisen vapaasyntyisen poikansa Lucius Vicius Felicio Felixin hautakivi. Piirtokirjoitus mainitsee my\u00f6s nelj\u00e4nnen perheenj\u00e4senen, Luciuksen vapauttaman orjan Vibia Priman. 13 eaa \u2013 5 jaa. Rooma, Musei Vaticani. Vaimo on kuvattu hyveellisen\u00e4 roomalaisena matroonana, hiukset peitettyn\u00e4 ja vihkisormus nimett\u00f6m\u00e4ss\u00e4.<\/figcaption><\/figure>\n

Julkisia ja yksityisi\u00e4 orjia<\/strong><\/h3>\n

Kotitalouksien orjat tulivat k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 osaksi is\u00e4nt\u00e4ns\u00e4 laajennettua perhett\u00e4. Kuoleman sattuessa heid\u00e4t voitiin haudata samaan sukuhautaan. Orjien ja is\u00e4ntien v\u00e4lille muodostui yst\u00e4vyyssuhteita ja jotkut is\u00e4nn\u00e4t jopa adoptoivat entisen orjansa tai tekiv\u00e4t t\u00e4st\u00e4 perillisens\u00e4.\u00a0Kaupunkilaisille orjuus saattoi olla vain v\u00e4liaikainen vaihe el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Yleisen tavan mukaisesti omistajat joko vapauttivat orjansa testamentissaan, tai sitten orjan kanssa sovittiin kontrahti, jonka mukaan h\u00e4n saattoi ostaa vapautensa takaisin tuotettuaan omistajalleen riitt\u00e4v\u00e4sti lis\u00e4arvoa. Kun orja vapautettiin (manumissio<\/em>), h\u00e4nest\u00e4 tuli vapauttaneen suvun alempiarvoinen j\u00e4sen ja h\u00e4n omaksui vapauttajansa sukunimen. Rooman kansalaisen vapauttamasta orjasta tuli automaattisesti itsest\u00e4\u00e4nkin Rooman kansalainen.<\/p>\n

Aikana jolloin kansalaisuus kaikkine etuoikeuksineen oli vain harvoilla valtakunnan asukkailla, orjuus ja siit\u00e4 vapautuminen saattoi olla uravaihtoehto. Oli n\u00e4et mahdollista myyd\u00e4 itse itsens\u00e4 orjaksi. Ylivelkaantuneelle tai ty\u00f6tt\u00f6m\u00e4lle t\u00e4m\u00e4 oli taloudellisesti j\u00e4rkev\u00e4 toimenpide, sill\u00e4 uusi is\u00e4nt\u00e4 oli vastedes velvollinen orjansa el\u00e4tt\u00e4miseen. Orja ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n ollut verovelvollinen. Ulkomaalaisille ja maahanmuuttajille (peregrini<\/em>) itsens\u00e4 orjaksi myyminen oli temppu, jonka avulla tavoiteltiin t\u00e4ytt\u00e4 kansalaisuutta, sill\u00e4 pelkk\u00e4 avioliitto roomalaisen kanssa ei vaikuttanut kansalaisuuteen.<\/p>\n

Vapautetut orjat (liberti<\/em>) olivat Rooman valtakunnan k\u00e4ytt\u00f6voima. Monet vapautetut hakeutuivat kaupan ja k\u00e4sity\u00f6l\u00e4isyyden pariin. Usein he toimivat entisten is\u00e4ntiens\u00e4 bulvaaneina, sill\u00e4 aikansa moraalin mukaan roomalaiselle yl\u00e4luokalle oli sopimatonta ansaita rahaa liiketoiminnalla. Piirtokirjoitusten perusteella vapautetut olivat\u00a0eritt\u00e4in motivoituneita ansaitsemaan rahaa ja etenem\u00e4\u00e4n korkealle yhteiskunnan arvoasteikossa. Upporikkaasta mutta moukkamaisesta vapautetusta orjasta tuli kirjallinen arkkityyppi, jonka karikatyyrim\u00e4inen malliesimerkki on Petroniuksen Satyricon<\/em>-romaanissa esiintyv\u00e4 Trimalchio.\u00a0Esimerkkein\u00e4 menestyneiden ex-orjien \u00a0muistomerkeist\u00e4 mainittakoon esimerkiksi leip\u00e4tehtailija Eurysaceen<\/strong><\/a> hauta<\/em> Roomassa ja Mazaeuksen ja Mithridateen portti<\/em> Efesossa.<\/p>\n

\"\"
Kaksi multimiljon\u00e4\u00e4reiksi tullutta entist\u00e4 orjaa, Mazaeus<\/strong> ja Mithridates<\/strong>, rakennuttivat t\u00e4m\u00e4n keisari Augustukselle omistetun monumentaalisen porttirakennelman vuonna 40 jaa. Efeson agoralle johtavan tien varrelle. Portti oli ilmeisesti hengauspaikkana paikallisen nuorison suosiossa, sill\u00e4 portin vieress\u00e4 oli piirtokirjoitus: \u201dJulkinen virtsaaminen kielletty rangaistuksen uhalla\u201d.<\/figcaption><\/figure>\n

Osa orjista oli ns. julkisia orjia, jotka kuuluivat kaupungille, valtiolle tai keisarille. He ty\u00f6skenteliv\u00e4t julkishallinnon palveluksessa kylpyl\u00f6iss\u00e4, palokunnissa, puhtaanapitolaitoksissa, elintarvikevarastoissa ja tie- ja sillanrakennust\u00f6iss\u00e4. Rooman keisari oli valtakunnan suurin orjanomistaja. Rooman lain mukaisesti keisarin vapauttamat orjat otettiin keisarin perheeseen, jolloin he olivat asemaltaan huomattavasti tavallisia vapaita kansalaisia korkeammalla. Keisarikunnan varhaisaikoina entiset keisarilliset orjat onnistuivat nousemaan hallitseviin asemiin mm. talousministerein\u00e4. Vapautettuja orjia pidettiin kuitenkin taipuvaisina korruptioon, mink\u00e4 vuoksi heid\u00e4t syrj\u00e4ytettiin lopullisesti johtoteht\u00e4vist\u00e4 keisari Hadrianuksen aikana.<\/p>\n

Orjuus oli siis hyvin monivivahteinen ilmi\u00f6. Se saattoi tarkoittaa hengenvaarallista raadantaa rakennusty\u00f6maalla ja seksiorjuutta bordellissa, tai \u00a0suhteellisen turvattua el\u00e4m\u00e4\u00e4. Monien erikoisalojen osaajat olivat orjia, kuten alakoulujen opettajat, tulkit ja sihteerit. Keisarillinen hallinto ty\u00f6llisti paljon orjia erilaisissa toimistoteht\u00e4viss\u00e4.\u00a0On selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 korkeakoulutuksen saaneet ja sivistyneet orjat saivat parempaa palkkaa eik\u00e4 heit\u00e4 kohdeltu lainkaan niin huonosti kuin tiloilla tai satamissa palvelevia virkavelji\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Ty\u00f6voimapulasta uudenlaiseen orjuuteen<\/strong><\/h3>\n
\n

\u201dMiten sitten t\u00e4llaista orjaa voisi siet\u00e4\u00e4?\u201d Jos olet itse orja, etk\u00f6 sied\u00e4 velje\u00e4si, jonka Zeus on luonut, ja joka sinun laillasi on samaa siement\u00e4 ja saman suvun poika? Mutta jos olet p\u00e4\u00e4ssyt korkeampaan asemaan, muututko v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti tyranniksi? (Epiktetos<\/a><\/strong>, <\/em>Keskusteluja 1,13)<\/em><\/p>\n<\/blockquote>\n

1800-luvulla ajateltiin, ett\u00e4 kristinusko olisi vaikuttanut merkitt\u00e4v\u00e4sti orjuuden katoamiseen ja t\u00e4t\u00e4 selityst\u00e4 n\u00e4kee toistettavan v\u00e4lill\u00e4 viel\u00e4kin.<\/a>\u00a0Ajatus voi vaikuttaa houkuttelevalle, sill\u00e4 varhainen kristinusko oli muutenkin monella tavalla napit vastakkain roomalaisen yhteiskunnan kanssa.\u00a0Kristityt eiv\u00e4t suostuneet tekem\u00e4\u00e4n eroa orjan ja vapaan v\u00e4lill\u00e4, siunasivat orjien v\u00e4liset avioliitot (joita \u00a0Rooman laki ei tunnustanut) ja saarnasivat yleismaallista laupeuden sanomaa. Nyky\u00e4\u00e4n ajatellaan ett\u00e4\u00a0kristinusko pikemminkin heijasteli kehityksess\u00e4\u00e4n aikakauden yleisi\u00e4 arvoja. Orjuuteen instituutiona sill\u00e4 ei ollut vaikutusta. Kirkon saadessa taloudellista vaikutusvaltaa siit\u00e4 tuli samalla merkitt\u00e4v\u00e4 orjanomistaja, vaikka jotkut kirkkois\u00e4t kuten Origenes<\/a> ja Gregorios Nyssalainen<\/a> puolsivatkin orjien vapauttamista.<\/p>\n

Kristinuskon eettinen ja moraalinen sanoma ei syntynyt tyhji\u00f6ss\u00e4, vaan vuorovaikutuksessa hellenistisen filosofian kanssa. Stooalaiset filosofit kuten Epiktetos<\/a> ja Dion Khrysostomos<\/a> arvostelivat keisariajan alkupuolella orjien huonoa kohtelua ja sill\u00e4 oli oma vaikutuksensa valtakunnan ylimpiin piireihin. Orjien aseman koheneminen tapahtuikin asteittain keisarikunnan kahden ensimm\u00e4isen vuosisadan aikana. Augustuksen aikana omistaja ei saanut en\u00e4\u00e4 surmata orjaansa. Keisari Claudiuksen s\u00e4\u00e4t\u00e4m\u00e4n lain mukaan orjan heitteillej\u00e4tt\u00f6 oli rinnastettava siihen ett\u00e4 omistaja oli luopunut omistussuhteestaan orjaan ja t\u00e4m\u00e4 oli siten vapaa. Keisari Neron aikana orjat saivat luvan valittaa huonosta kohtelusta oikeuteen. Antoninus Piuksen aikana orjan surmaaminen oli samanlainen rikos kuin vapaan kansalaisen murha.<\/p>\n

Yksik\u00e4\u00e4n pakanallinen tai kristillinen kirjailija ei kuitenkaan vastustanut orjuutta sin\u00e4ns\u00e4. Kirkkois\u00e4 Augustinuksen mielest\u00e4 orjuus oli Jumalan s\u00e4\u00e4t\u00e4m\u00e4 osa asioiden luonnollista j\u00e4rjestyst\u00e4.\u00a0Kristityt sallivat orjien liitty\u00e4 kulttiinsa, mutta orjan maanp\u00e4\u00e4llisen aseman ei ollut tarkoitus muuttua.\u00a0Varhaiskristillisiss\u00e4 kirjeiss\u00e4 kehotettiin orjia tottelemaan is\u00e4nti\u00e4\u00e4n samalla tavalla kuin he tottelivat Jumalaa ja odottamaan palkintoa taivaassa. Orjan k\u00e4rsimyst\u00e4 verrattiin Kristuksen k\u00e4rsimyksiin ristill\u00e4; k\u00e4rsimys itsess\u00e4\u00e4n teki orjasta hyv\u00e4n kristityn.(3)<\/p>\n

Kuitenkin orjien suhteellinen osuus v\u00e4est\u00f6st\u00e4 laski koko ajan ja yh\u00e4 suurempi osuus orjista oli kotoper\u00e4isi\u00e4. Keisarillisessa hallinnossa orjat ja vapautetut vaihtuivat palkattuihin ritaris\u00e4\u00e4tyisiin virkamiehiin. Maatilojen ja kaivosten kahleorjista oli pulaa. K\u00e4ytett\u00e4viss\u00e4 olevan ty\u00f6voiman m\u00e4\u00e4r\u00e4 oli ilmeisesti tasaisesti v\u00e4hentynyt ns.\u00a0Antoninusten rutosta<\/a> l\u00e4htien. Ty\u00f6voimapula saattoi vaikuttaa my\u00f6nteisesti uusien teknisten innovaatioiden k\u00e4ytt\u00f6\u00f6nottoon. Monet nykytutkijat esitt\u00e4v\u00e4t vesivoiman k\u00e4yt\u00f6n lis\u00e4\u00e4ntyneen my\u00f6h\u00e4isantiikissa. Esimerkiksi Fryygian Hierapoliissa<\/a> paikallinen myll\u00e4ri Marcus Aurelius Ammianos kehitti 200-luvun lopulla uudenlaisen kivenleikkaamiseen tarkoitetun sahamyllyn<\/a>, joka on ikuistettu my\u00f6s h\u00e4nen hautakiveens\u00e4.(4)<\/p>\n

200-luvun sotien ja kaaoksen aikana hallitukset olivat jo useaan otteeseen turvautuneet pakkoty\u00f6voimaan h\u00e4t\u00e4tilan nojalla. Esimerkiksi kuuluisa Aurelianuksen muuri<\/a> rakennettiin Rooman kaupungin ymp\u00e4rille 271\u2013275 asettamalla kaikille kaupungin korporaatioille ja ammattiyhdistyksille ty\u00f6velvoite. Keisari Diocletianus otti k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n uusia pakkokeinoja tuotantokyvyn suojelemiseksi. Palkka\u2013 ja hintas\u00e4\u00e4telyn lis\u00e4ksi kaikki vapaat ty\u00f6l\u00e4iset pakotettiin liittym\u00e4\u00e4n korporaatioihin. Seuraavaksi ammateista tehtiin perinn\u00f6llisi\u00e4. Kehitys jatkui ensimm\u00e4isen kristityn keisarin Konstantinuksen aikana.<\/p>\n

Konstantinus s\u00e4\u00e4ti lain, jonka salli vanhempien myyd\u00e4 lapsensa orjuuteen ja mahdollisti hyl\u00e4ttyjen lasten adoptoinnin ja kasvattamisen orjiksi. Kristittyj\u00e4 naisia kiellettiin ryhtym\u00e4st\u00e4 sukupuolisuhteeseen orjan kanssa kuolemanrangaistuksen uhalla. Mutta kaikkein merkitt\u00e4vin muutos joka sai lopullisen muotonsa Konstantiuksen aikana oli vapaan talonpoikaisv\u00e4est\u00f6n sitominen kiinni turpeeseen. Suurmaatilat olivat jo pitk\u00e4\u00e4n k\u00e4rsineet orjien saannin tyrehtymisest\u00e4. Ratkaisuksi keksittiin maattomien talonpoikien ty\u00f6velvoite. My\u00f6s pientilallisia kiellettiin poistumasta tiloiltaan ja kyl\u00e4t asetettiin yhteisvastuuseen tietyist\u00e4 tuotantom\u00e4\u00e4rist\u00e4.\u00a0Samalla kun varsinaisten orjien m\u00e4\u00e4r\u00e4 v\u00e4heni, vapaasyntyinen k\u00f6yh\u00e4list\u00f6 pakotettiin maaorjuuteen (colonus<\/em>). T\u00e4m\u00e4 ns. kolonaatti s\u00e4ilyikin sitten hyvin v\u00e4hin muutoksin keskiajan lopulle asti.<\/p>\n

Kun itsens\u00e4 myyminen orjaksi kiellettiin keisari Valensin aikana vuonna 368, ero orjien ja ep\u00e4vapaiden kansalaisten v\u00e4lill\u00e4 oli jo mit\u00e4t\u00f6n. Keisari Justinianuksen lakikokoelmassa molemmat ryhm\u00e4t rinnastetaan toisiinsa, ja colonuksesta<\/em> oli tullut kirjaimellisesti maaorja, servus terrae<\/em>. Aikaisempi orjia koskenut lains\u00e4\u00e4d\u00e4nt\u00f6 menetti merkityksens\u00e4, sill\u00e4 my\u00f6h\u00e4isantiikin keisarillinen hallinto saattoi sotavoimiensa suosiollisella my\u00f6t\u00e4vaikutuksella kantaa verot pakkoty\u00f6suorituksina koko v\u00e4est\u00f6lt\u00e4.<\/p>\n

Aiheesta lis\u00e4\u00e4:<\/p>\n