{"id":406,"date":"2012-11-22T11:41:08","date_gmt":"2012-11-22T09:41:08","guid":{"rendered":"http:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/?p=406"},"modified":"2014-10-07T14:25:37","modified_gmt":"2014-10-07T12:25:37","slug":"talouskriisi-iii-inflaatio","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/?p=406","title":{"rendered":"Talouskriisi III: Inflaatio"},"content":{"rendered":"

Huhtikuussa 2010 Englannista l\u00f6ytyi merkitt\u00e4v\u00e4 roomalainen rahak\u00e4tk\u00f6<\/a>. Maan alle haudattuun amforaan oli kaadettu 160 kiloa kolikoita, yhteens\u00e4 52 503 \u00a0kappaletta. Rahat olivat kolmannen vuosisadan lopun \u201dhuononnettua\u201d rahaa, hopeoituja pronssi- ja kuparikolikoita, jotka oli\u00a0ly\u00f6ty nelj\u00e4nkymmenen vuoden aikana, 253-293. Rahojen ostovoiman on arvioitu vastanneen legioonalaisen nelj\u00e4n vuoden palkkaa. Sata vuotta aiemmin tuntemattomat hautaajat olisivat selvinneet v\u00e4hemm\u00e4ll\u00e4 vaivalla. Marcus Aureliuksen aikana legioonalaisen nelj\u00e4n vuoden palkka oli 1200 hopeadenaaria eli 4800 sestertiusta, jotka eiv\u00e4t olisi painaneet muutamaa kiloa enemp\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Kolmannen vuosisadan lopulla roomalainen rahaj\u00e4rjestelm\u00e4 oli sekaisin. Denaari, joka oli alunperin ollut 98 % hopeaa, sis\u00e4lsi ennen katoamistaan 270-luvulla en\u00e4\u00e4 kaksi prosenttia hopeaa. Hinnat ja palkat olivat nousseet Augustuksen aikaan verrattuna kaksikymment\u00e4kertaisiksi, paikoitellen jopa viisikymment\u00e4kertaisiksi. Viel\u00e4 ajanlaskun alussa voitiin pit\u00e4\u00e4 nyrkkis\u00e4\u00e4nt\u00f6n\u00e4 sit\u00e4, ett\u00e4 yksi denaari vastasi kouluttamattoman ty\u00f6miehen p\u00e4iv\u00e4palkkaa, jolla h\u00e4n kykeni ruokkimaan itsens\u00e4 ja perheens\u00e4. 270-luvulla sill\u00e4 ei saanut edes huonointa mahdollista leip\u00e4\u00e4. Mit\u00e4 oli tapahtunut? Yritt\u00e4\u00e4ksemme ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 kolmannen vuosisadan talouskriisi\u00e4 on perehdytt\u00e4v\u00e4 syv\u00e4llisemmin rahan arvon muodostumiseen, inflaatiomekanismiin ja koko roomalaiseen rahaj\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

\"\"<\/a>
Fromen rahak\u00e4tk\u00f6 (Somerset, Iso-Britannia)<\/figcaption><\/figure>\n

<\/p>\n

1. Rahan arvo<\/strong><\/h3>\n

Aivan ensimm\u00e4iseksi on todettava, ett\u00e4 kolikon arvo ei Rooman valtakunnassa ollut sama kuin sen sis\u00e4lt\u00e4m\u00e4n jalometallin m\u00e4\u00e4r\u00e4. Yhdess\u00e4 Augustuksen hopeadenaarissa oli 3,6 grammaa hopeaa, mutta sen ostovoima oli 1,6 \u2013 2,8 kertaa sen sis\u00e4lt\u00e4m\u00e4n jalometallin m\u00e4\u00e4r\u00e4. Rooman talousj\u00e4rjestelm\u00e4n ulkopuolella kuten ulkomaankaupassa ly\u00f6ty raha muuttui pelk\u00e4ksi jalometalliksi jota arvioitiin painon ja puhtauden mukaan, mutta sis\u00e4puolella kansalainen saattoi luottaa tai ainakin toivoa, ett\u00e4 rahalla sai juuri niin paljon tavaraa kuin hallitus lupasi.<\/p>\n

Rooman rahatalous perustui kaksimetallij\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4n<\/a><\/strong>. T\u00e4m\u00e4 tarkoittaa ett\u00e4 k\u00e4ytetyn rahan arvo m\u00e4\u00e4riteltiin suhteessa kahteen jalometalliin, kultaan ja hopeaan, joilla oli kiinte\u00e4 valtion asettama vaihtosuhde. Keisari Augustuksen luomassa j\u00e4rjestelm\u00e4ss\u00e4 Rooman \u201dvirallinen rahayksikk\u00f6\u201d oli sestertius<\/em><\/strong> (HS), joita meni nelj\u00e4 yhteen 3,8 gramman hopeadenaariin (d) ja\u00a0sata yhteen 7,9 gramman kultarahaan (\u00a3). Sestertiukset ly\u00f6tiin orikalkumiksi kutsutusta metalliseoksesta, jossa oli 75 % kuparia, 20 % sinkki\u00e4 ja 5 % tinaa. K\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 oli my\u00f6s sestertiusta pienempi\u00e4 vaihtorahoja, kuten as<\/em><\/strong> (1\/4 HS) ja quadrans<\/strong><\/em> (1\/16 HS). Yhdell\u00e4 sestertiuksella sai ostettua puoli litraa viini\u00e4. Yhdell\u00e4 assilla sai huonon leiv\u00e4n. Sis\u00e4\u00e4np\u00e4\u00e4sy kylpyl\u00e4\u00e4n maksoi quadransin. Martialiksen runokirjasta piti maksaa kirjakaupassa 20 sestertiusta. Vaikka hinnat ilmoitettiinkin sestertiuksina, denaari oli rahanvaihdannan perusyksikk\u00f6. Siksi kiinnit\u00e4mme jatkossa huomiota nimenomaan denaarin arvonvaihteluun.<\/p>\n

T\u00e4ss\u00e4 vaiheessa kaikki haluavat tiet\u00e4\u00e4, mit\u00e4 yksi sestertius tai yksi denaari on nykyrahassa, mutta t\u00e4h\u00e4n on valitettavasti mahdotonta vastata. Houkuttelevista yht\u00e4l\u00e4isyyksist\u00e4 huolimatta moderni markkinatalousj\u00e4rjestelm\u00e4 ja antiikin rahatalous ovat liian erilaisia, jotta rahan arvoa voisi suoraan verrata toisiinsa. Vaikka Rooman valtakunta muodostikin yhten\u00e4isen talousalueen, sen eri osien kehitystaso vaihteli suuresti. Lis\u00e4ksi valtakunnan sis\u00e4ll\u00e4 oli k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 autonomisia talouksia, kuten Egypti. Egypti oli keisarillinen erillishallintoalue, jonne oli asetettu matkustusrajoituksia. Turistit\u00a0joutuivat Egyptiin tullessaan vaihtamaan sestertiuksensa ja denaarinsa Aleksandrian drakmoiksi ja tetradrakmoiksi (vaihtosuhteeksi oli m\u00e4\u00e4r\u00e4tty 1:1) ja p\u00e4invastoin.<\/p>\n

Takapajuisemmissa pohjoisissa ja l\u00e4ntisiss\u00e4 provinsseissa suurin osa asukkaista eli todenn\u00e4k\u00f6isesti vaihdantataloudessa. Tilalliset myiv\u00e4t osan tuotostaan markkinoilla saadakseen rahaa verojen maksuun, sill\u00e4 verot ker\u00e4ttiin pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n rahana. Jos rahaa ei virrannut provinssiin takaisin samaa tahtia kuin sit\u00e4 vietiin sielt\u00e4 pois veroina, seurasi nopeasti rahan puutetta. Monet otaksuvatkin, ett\u00e4 suurin osa provinssien verotuloista k\u00e4ytettiin prinsipaatin aikana provinssin sis\u00e4ll\u00e4 ilman ett\u00e4 rahoja olisi fyysisesti v\u00e4lill\u00e4 viety Roomaan. Puute pikkurahasta aiheutti kuitenkin Galliassa, Germaniassa ja Britanniassa sen, ett\u00e4 vanhat rahat s\u00e4ilyiv\u00e4t kierrossa tavallista pidemp\u00e4\u00e4n. Esimerkiksi brittil\u00e4isist\u00e4 rahak\u00e4tk\u00f6ist\u00e4 l\u00f6ytyy aina v\u00e4lill\u00e4 jopa tasavallan aikaisia rahoja \u2013 kolikoita, jotka on ly\u00f6ty l\u00e4hes sata vuotta aiemmin kuin Britannia on liitetty Rooman valtakuntaan. Pohjoisessa turvauduttiin my\u00f6s useammin ly\u00f6tt\u00e4m\u00e4\u00e4n paikallisia ep\u00e4virallisia h\u00e4t\u00e4rahoja, joita hieman harhaanjohtavasti kutsutaan my\u00f6s \u201dv\u00e4\u00e4r\u00e4ksi rahaksi\u201d.<\/p>\n

2. Rahan huonontaminen<\/strong><\/h3>\n

Koska rahat ly\u00f6tiin oikeasta jalometallista, valtio ei voinut luoda j\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4n lis\u00e4\u00e4 rahaa ellei sill\u00e4 ollut k\u00e4ytett\u00e4viss\u00e4\u00e4n riitt\u00e4vi\u00e4 jalometallivarantoja. Kreikan hopeakaivokset olivat Rooman keisariajalla jo ehtyneet, joten hopeaa kaivettiin erityisesti Hispaniasta ja Britanniasta. Hopeaa tarvittiin suuria m\u00e4\u00e4ri\u00e4, sill\u00e4 nelj\u00e4osa koko tuolloisesta ihmiskunnasta k\u00e4ytti denaaria p\u00e4ivitt\u00e4isen\u00e4 vaihdannan v\u00e4lineen\u00e4 ja viel\u00e4 suurempi osa tunnusti sen k\u00e4yv\u00e4ksi valuutaksi. Rahaa katosi pois kierrosta kolmesta syyst\u00e4. Kolikot kuluivat k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 pikku hiljaa k\u00e4ytt\u00f6kelvottomiksi. Ihmiset hautasivat niit\u00e4 k\u00e4tk\u00f6ihin ja temppelipankkien holveihin. Kolmanneksi niit\u00e4 virtasi koko ajan valtakunnan ulkopuolelle, sill\u00e4 Rooman kauppatase oli alij\u00e4\u00e4m\u00e4inen. Rooma tuotti suuria m\u00e4\u00e4ri\u00e4 yleellisyystarvikkeita Intiasta, Persiasta ja jopa Kiinasta asti. Uusien rahasarjojen oli katettava sek\u00e4 luonnollinen poistuma ett\u00e4 rahan tarpeen kasvu.<\/p>\n

Pax Romana<\/a><\/em> mahdollisti v\u00e4est\u00f6nkasvun ja elintason kohoamisen koko Rooman valtakunnan alueella. T\u00e4m\u00e4 tarkoitti my\u00f6s sit\u00e4, ett\u00e4 valtion oli ly\u00f6t\u00e4v\u00e4 enemm\u00e4n ja enemm\u00e4n rahaa kasvavan talouden tarpeisiin. Tied\u00e4mme, ett\u00e4 valtakunnan tulo- ja menoarviot laadittiin virkaty\u00f6n\u00e4 ja s\u00e4ilytettiin Rooman kaupungin tabulariumissa<\/em>, mutta yksik\u00e4\u00e4n t\u00e4llainen dokumentti ei \u2013 luonnollista sin\u00e4ns\u00e4 \u2013 ole s\u00e4ilynyt. Onneksi meill\u00e4 on suhteellisen hyvi\u00e4 arvioita siit\u00e4, mit\u00e4 asevoimien yll\u00e4pito maksoi ja kuinka paljon valtio k\u00e4ytti rahaa lahjoihin ja julkisiin menoihin. Kahden akveduktin rakennuttaminen Roomaan maksoi 350 miljoonaa sestertiusta (Plinius<\/em> NH<\/em> 36.122); Capitoliumin temppelit 288 miljoonaa (Plut. Public<\/em> 15.3), h\u00e4t\u00e4apu Sardiksen asukkaille maanj\u00e4ristyksen j\u00e4lkeen 10 miljoonaa, \u00a0maksamattomien verovelkojen anteeksianto viidentoista vuoden ajalta 900 miljoonaa (Dio<\/em> 69.8). Jonkinlaisena osviittana valtion menojen kehityksest\u00e4 voi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 summaa, jonka eri keisarit ovat k\u00e4ytt\u00e4neet tukiaisiin kansalaisille ja sotilaille (congiaria<\/em> ja donativa<\/em>). Alla olevaan kaavioon olen yhdist\u00e4nyt tiedot valtion maksamista tukiaisista ja ly\u00f6dyn hopean m\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4 per hallitusvuosi.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

Luotettavat tiedot p\u00e4\u00e4ttyv\u00e4t Aleksanteri Severukseen<\/a>, jonka salamurhasta alkoi sotilaskeisareiden, sis\u00e4llissotien ja levottomuuksien kausi. Rahan huonontaminen oli kuitenkin alkanut jo paljon aiemmin. Jos rahaa tarvittiin enemm\u00e4n kuin k\u00e4sill\u00e4 oli hopeaa, vanhat rahat vedettiin pois kierrosta, sulatettiin ja ly\u00f6tiin uusiksi rahoiksi, jotka olivat v\u00e4h\u00e4n keve\u00e4mpi\u00e4 tai joissa oli v\u00e4hemm\u00e4n hopeaa. Augustuksen, Tiberiuksen, Caligulan ja Claudiuksen rahat vedettiin pois 60\u2013 ja 70\u2013luvuilla, jolloin denaarin hopeapitoisuutta laskettiin 90 %:iin. Sen sijaan varhaisemmat, tasavallan aikaiset rahat pysyiv\u00e4t kierrossa 160-luvulle asti, koska ne olivat jo valmiiksi huonolaatuisia eik\u00e4 niit\u00e4 kannattanut sulattaa.<\/p>\n

Domitianus palautti denaarin alkuper\u00e4iseen 98 % puhtauteen, mutta sataluvulla hopeapitoisuutta ryhdyttiin taas j\u00e4rjestelm\u00e4llisesti huonontamaan. Ly\u00f6tyjen denaarien m\u00e4\u00e4r\u00e4 ei olennaisesti kohoa t\u00e4n\u00e4 aikana, mik\u00e4 antaisi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 ett\u00e4 valtakunta k\u00e4rsi hopean puutteesta. Ulkomaankauppa oli niin vaatimatonta, ettei se voinut vakavasti ehdytt\u00e4\u00e4 hopeavarantoja, joten ilmeisesti Hispanian hopeakaivokset alkoivat ehty\u00e4. Sen sijaan 100-luvun lopulla sek\u00e4 rahan m\u00e4\u00e4r\u00e4 ett\u00e4 valtion menot kasvoivat rajusti. Kaksimetallij\u00e4rjestelm\u00e4n ansiosta denaarin huonontaminen ei sin\u00e4ns\u00e4 aiheuttanut inflaatiota niin kauan kun kuluttaja saattoi luottaa siihen ett\u00e4 h\u00e4n voi vaihtaa 25 denaaria yhteen puhtaaseen kultarahaan. Monetaristisen selityksen mukaan inflaation aiheutti huonontamisen mahdolliseksi tekem\u00e4 rahan m\u00e4\u00e4r\u00e4n radikaali kasvu. Valtio l\u00f6i menojensa kattamiseksi yh\u00e4 enemm\u00e4n rahaa, joka kasvatti hintoja ja loi paineita palkkojen nostamiselle.<\/p>\n

Yksi parhaiten tunnetuista palkkaindekseist\u00e4 on roomalaisen sotilaan palkkakehitys vuosina vuosina 14 \u2013 215 jaa. Sotilaan vuosipalkka nousi 225 denaarista ensin 300 denaariin (81\u2013197), sitten 400 denaariin (197\u2013211) ja lopulta 600 denaariin. Sotilaan reaaliansiot eiv\u00e4t kuitenkaan kolminkertaistuneet. Jos vuosipalkka suhteutetaan denaarin hopeapitoisuuden laskuun, havaitaan ett\u00e4 korotukset olivat itse asiassa inflaatiotarkistuksia. Septimius Severuksen legioonalainen sai vuodessa 400 denaaria, joiden ostovoima vastasi vain 218 Augustuksen ajan denaaria. Legioonalaisen todelliset ansiot olivat tosiasiassa laskeneet.<\/p>\n

\"\"<\/a><\/p>\n

3. Kuluttajahinnat ja inflaatio<\/strong><\/h3>\n

Taloushistorioitsija Robert Allen on pyrkinyt vertailemaan kuluttajahintoja eri provinsseissa eri aikoina ja laatinut arvion siit\u00e4, paljonko keskiverron palkansaajan \u201druokakori\u201d maksoi. Ainoa provinssi, josta on s\u00e4ilynyt riitt\u00e4v\u00e4sti tietoa jotta t\u00e4llainen vertailu on mitenk\u00e4\u00e4n mahdollista, on Egypti. T\u00e4m\u00e4 muodostaa oman ongelmansa, sill\u00e4 Egypti oli Rooman valtakunnan sis\u00e4ll\u00e4 poikkeustapaus \u2013 erillinen, suljettu talousalue. Olettakaamme kuitenkin ett\u00e4 inflaatio oli yleisvaltakunnallinen ilmi\u00f6. Allenin laskelman mukaan elintarvikkeiden, kuten leiv\u00e4n, linssien, juuston ja munien hinta v\u00e4hint\u00e4\u00e4n kaksinkertaistui kaksisataaluvun alussa. Viinin, poltto\u00f6ljyn, pellavan ja muiden kulutushy\u00f6dykkeiden hinnat n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t nousseen samassa suhteessa ja palkat seurasivat tiiviisti per\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n

Richard Duncan-Jones on laatinut aasinhinta-indeksin, joka antaa samansuuntaisia tuloksia. Vaikka aasin myyntihintaan vaikuttivat muutkin tekij\u00e4t, kuten kuormajuhtien pakko-otot Septimius Severuksen aikana, on yleinen hinnannousu selv\u00e4sti n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4 vuosina 175\u2013225.\u00a0Kolmannen vuosisadan kriisin aikana vuotuinen inflaatio, joka oli aiemmin pysynyt v\u00e4h\u00e4isen\u00e4, alkoi olla viiden prosentin luokkaa ja saavutti huippunsa 250\u2013270 \u2013luvuilla, jolloin koko valtakunta k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 hajosi useisiin kesken\u00e4\u00e4n taisteleviin osiin.<\/p>\n

Denaarin huonontaminen ei ollut ainoa tapa s\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 hopeaa ja lis\u00e4t\u00e4 rahan m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 kierrossa. Keisari Caracalla (212\u2013217) otti k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n kokonaan uuden kolikon, \u201dantoninianuksen<\/em>\u201d, joka oli puolitoista kertaa denaarin painoinen mutta jonka nimellisarvo oli kaksi denaaria. Rahassa oli vain puolet hopeaa, mutta se n\u00e4ytti hopeiselle kuluttajan k\u00e4dess\u00e4. Vanhat denaarit ker\u00e4ttiin veroina pois ja pian niiden sijasta ly\u00f6tiin en\u00e4\u00e4 uusia ”antoninianuksia”.\u00a0Sis\u00e4llissotien kierteen alkaessa jokainen vallantavoittelija tarvitsi oman armeijansa ja sit\u00e4 varten heid\u00e4n piti ly\u00f6d\u00e4 lis\u00e4\u00e4 rahaa. Kukin vastakeisareista hallitsi rajoitettua aluetta, joten rahanhuonontaminen lis\u00e4\u00e4ntyi radikaalisti. Puhdas hopea katosi nopeasti markkinoilta kokonaan ja sen tilalle j\u00e4i pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n yh\u00e4 suurempia m\u00e4\u00e4ri\u00e4 hopeapestyj\u00e4 kupari\u2013, pronssi\u2013 ja lyijyrahoja.<\/p>\n

Keskusvalta lakkasi olemasta olemassa. Assia pienemm\u00e4t vaihtorahat oli poistettu k\u00e4yt\u00f6st\u00e4 jo ensimm\u00e4isen vuosisadan puoliv\u00e4liss\u00e4. Sestertius sinnitteli 260-luvulle asti moneen kertaan devalvoituna. Sen viimeinen ilmenemismuoto oli Trajanus II Deciuksen (249-251) aikana ly\u00f6ty \u201dtuplasestertius\u201d, \u00bd denaarin raha, joka oli tuolloin nimellisarvoltaan pienin k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 ollut kolikko.\u00a0Denaarista tuli kelluva valuutta, sill\u00e4 kriisitilanteessa yksik\u00e4\u00e4n t\u00e4ysj\u00e4rkinen rahanvaihtaja ei suostunut k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n virallista 1:25 vaihtosuhdetta.\u00a0<\/span><\/p>\n

Keisari Aurelianus (270\u2013275) onnistui yhdist\u00e4m\u00e4\u00e4n valtakunnan uudelleen ja ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa pitk\u00e4\u00e4n aikaan paransi rahaa. H\u00e4n alkoi ly\u00f6tt\u00e4\u00e4 arvonsa menett\u00e4neiden ”antoninianusten” tilalle omia ”aurelianuksiaan”, joihin jalometallin m\u00e4\u00e4r\u00e4 oli merkitty: XXI, kaksikymment\u00e4 osaa kuparia ja yksi hopeaa. Ilmeisesti inflaatio jatkoi kuitenkin edelleen, sill\u00e4 keisari Diocletianus (284\u2013305) yritti pys\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sen antamalla kuuluisan hintaediktins\u00e4<\/a>\u00a0(301),\u00a0jossa h\u00e4n m\u00e4\u00e4ritteli kaikille mahdollisille kulutustavaroille maksimihinnan, jonka valtio suostui siit\u00e4 maksamaan. Hintas\u00e4\u00e4telyll\u00e4 ei ollut toivottua vaikutusta. Koska kolikoiden arvo vaihteli nopeasti, Rooman valtakunnassa ryhdyttiin k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n puhtaasti kirjanpidollista valuuttaa, laskennallista denaaria (denarii communes<\/em><\/strong>, d.c.). T\u00e4st\u00e4 l\u00e4htien kaikki hinnat, palkat ja rahojen vaihtosuhteet ilmoitettin pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n laskennallisina denaareina.<\/p>\n

Aikaisemmasta p\u00e4iv\u00e4palkasta oli tullut pienin k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 oleva rahayksikk\u00f6. Hintaediktin mukainen ty\u00f6l\u00e4isen p\u00e4iv\u00e4ansio oli 20-25 denaaria. Sotilas ansaitsi noin 9000 denaaria vuodessa, virkamies 45 000 d.c., l\u00e4\u00e4k\u00e4ri 60 000 d.c. Vastaavasti viini saattoi maksaa 10\u201350 denaaria litralta, ateria kympin. Kerrostaloasuntojen kuukausivuokrat Roomassa py\u00f6riv\u00e4t jossain 500\u20131000 denaarin korvilla. \u00a0 Konstantinus (306\u2013337) teki viel\u00e4 uuden rahauudistuksen. H\u00e4n tasapainotti talouden luopumalla kokonaan nimellisarvoisesta rahasta ja siirtym\u00e4ll\u00e4 kultakantaan. Perusyksik\u00f6ksi tuli 4,5 gramman painoinen kultaraha solidus<\/em><\/strong>, jonka arvo oli sama kuin kullan markkina-arvo. Palattiin siis takaisin punnusten ja vaakojen aikakauteen, jolloin rahalla ei ollut muuta arvoa kuin sen sis\u00e4lt\u00e4m\u00e4n jalometallin arvo.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Huhtikuussa 2010 Englannista l\u00f6ytyi merkitt\u00e4v\u00e4 roomalainen rahak\u00e4tk\u00f6. Maan alle haudattuun amforaan oli kaadettu 160 kiloa kolikoita, yhteens\u00e4 52 503 \u00a0kappaletta. Rahat olivat kolmannen vuosisadan lopun \u201dhuononnettua\u201d rahaa, hopeoituja pronssi- ja kuparikolikoita, jotka oli\u00a0ly\u00f6ty nelj\u00e4nkymmenen vuoden aikana, 253-293. Rahojen ostovoiman on arvioitu vastanneen legioonalaisen nelj\u00e4n vuoden palkkaa. Sata vuotta aiemmin tuntemattomat hautaajat olisivat selvinneet v\u00e4hemm\u00e4ll\u00e4 vaivalla. … Jatka artikkeliin Talouskriisi III: Inflaatio<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[7,28],"tags":[],"class_list":["post-406","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-historia","category-talous"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/406","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=406"}],"version-history":[{"count":21,"href":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/406\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":669,"href":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/406\/revisions\/669"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=406"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=406"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=406"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}