{"id":39,"date":"2006-06-04T23:13:00","date_gmt":"2006-06-04T23:13:00","guid":{"rendered":"http:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/?p=39"},"modified":"2006-06-04T23:13:00","modified_gmt":"2006-06-04T23:13:00","slug":"%ce%9a%cf%89%ce%bd%cf%83%cf%84%ce%b1%ce%bd%cf%84%ce%b9%ce%bd%ce%bf%cf%8d%cf%80%ce%bf%ce%bb%ce%b7-1453","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/?p=39","title":{"rendered":"\u039a\u03c9\u03bd\u03c3\u03c4\u03b1\u03bd\u03c4\u03b9\u03bd\u03bf\u03cd\u03c0\u03bf\u03bb\u03b7, 1453"},"content":{"rendered":"

\n
\nRistiretkel\u00e4iset saapuvat Konstantinopoliin.<\/strong> Eug\u00e8ne Delacroix, 1840 (Mus\u00e9e de Louvre<\/em>)
\n<\/em><\/p>\n

”Syd\u00e4meni tiesi, ett\u00e4 palaamaton Bysantti sammuvassa loistossaan kokoontui viimeisen kerran vihkiyty\u00e4kseen kuolemaan.”<\/p><\/blockquote>\n

\nN\u00e4in kirjoitti p\u00e4iv\u00e4kirjaansa Johannes Angelos<\/strong> valmistautuessaan viimeiseen messuun Hagia Sofian kirkossa v. 1453, Mika Waltarin samannimisess\u00e4 historiallisessa romaanissa. Johannes Angelos on intohimoinen rakkaustarina ja tutkielma kuolemaan valmistautumisesta. Se on nyt my\u00f6s erityisen ajankohtainen.<\/p>\n

\n29. p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 toukokuuta vuonna 6961 maailman luomisesta, 1453 Kristuksen syntym\u00e4st\u00e4 ja 831 Muhammedin paosta Medinaan sulttaani Mehmet II<\/a>:n satatuhatp\u00e4inen armeija valloitti Konstantinopolin. It\u00e4-Rooman viimeinen keisari Konstantinos XI<\/a> Palaiologos kaatui purppurasaappaat jalassaan. Se oli yhden maailmanajan loppu ja toisen alku, vaikka se ei tietenk\u00e4\u00e4n tapahtunut juuri silloin, ja sin\u00e4 hetken\u00e4.<\/p>\n

\nOikeastaan Konstantinopolis kukistui etuajassa. Jos kosmista k\u00e4sikirjoitusta olisi noudatettu tarkalleen, sopivampi loppu olisi ollut vuonna 1492, koska se on bysanttilaisen ajanlaskun mukaan 7000 j\u00e4lkeen maailman luomisen, ja kreikkalaiset olivat varmoja ett\u00e4 maailmanloppu koittaisi silloin. Yksi vuosituhat jokaista luomisen p\u00e4iv\u00e4\u00e4 kohti, jonka j\u00e4lkeen maallinen imperium<\/em> palaisi tuhkaksi ja koittaisi Kristuksen valtakunta.<\/p>\n

\nSen sijaan vuosi 1492 muistetaan tarpeettomasti siit\u00e4, ett\u00e4 Kolumbus eksyi silloin ohi Intiasta, eik\u00e4 esimerkiksi siit\u00e4 ett\u00e4 sin\u00e4 vuonna juutalaiset karkotettiin Espanjasta Hollantiin, mik\u00e4 ep\u00e4suorasti vaikutti Hollannin kukoistavan kauppamahdin syntyyn. Omana aikanaan 1492 muistettiin siit\u00e4, ett\u00e4 Granada<\/a>, viimeinen muslimien tukikohta l\u00e4nsi-Euroopassa, antautui silloin. Espanjan Al-Andalusian<\/em> muslimivaltioiden historia kulkee analogisesti It\u00e4-Rooman rinnalla: Molemmat hupenevat uuden ajan sarastaessa kuin unet p\u00e4iv\u00e4nkoiton j\u00e4lkeen.<\/p>\n

\n


\nMehmed II el-Fatih<\/strong> (1432-1481), muslimien sulttaani, roomalaisten caesar ja turkkilaisten kaani.
\n<\/em><\/p>\n

\nOttomaanit eli osmani-turkkilaiset olivat granadalaisten tavoin muslimeja, mutta pyrkimyksiss\u00e4\u00e4n kovin erilaisia. Miten Mehmet olisi ehtinyt unelmoida Al-Andalusian haaveellisten ja laiskanpulskeiden runoilijoiden tavoin kamferiluomista ja sahramisilmist\u00e4, kun h\u00e4nen piti j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 suurvallan asioita, johtaa sotia, perustaa kouluja, tarkastaa tykkej\u00e4 ja palkita janitsaareja. Mika Waltarin Johannes luonnehtii Konstantinopolin puolustusta johtavalle palkkasoturi Giustinianille<\/a> Mehmeti\u00e4 ”uudeksi ihmiseksi”<\/em>, joka aloittaa uuden aikakauden. Mehmet on ”maan hallitsijoita, y\u00f6n hallitsijoita, jotka uhmassaan ja ylpeydess\u00e4\u00e4n hylk\u00e4\u00e4v\u00e4t taivaan ja valitsevat maan”<\/em>.<\/p>\n

\nTai ehk\u00e4 kuva on hieman v\u00e4\u00e4ristynyt. Ehk\u00e4 meille on vain kerrottu Al-Andalusian dekadenssista samalla tavalla kuin meille on kerrottu it\u00e4roomalalaisten rappiosta, petollisista ja julmista kreikkalaisista jotka juonittelevat kuin jesuiitat (haa!) milloin eiv\u00e4t ole sotkeutuneet suitsukkeentuoksuiseen mystiikkaansa. Se on bysanttilaista<\/em>, ja Waltarikin tekee sen rikkeen ett\u00e4 antaa Johannes Angeloksensa puhua Bysantista<\/em>, vaikka koko sana on kirous: Bysantti on uuden ajan keksint\u00f6, valistusfilosofien historiaan projisoima kummitus. Sen loivat de Montesquieu pamfletissaan Consideration sur les causes de la grandeur des Romains et de leur d\u00e9cadence<\/em> ja Gibbonin Decline and Fall of the Roman Empire<\/em>, ja niiss\u00e4 moukaroitiin l\u00e4nsimaiseen tietoisuuteen ajatus rappeutuvasta Roomasta joka jatkoi dekadenssiaan l\u00e4pi keskiajan ja joka oli t\u00e4ysin vastakkainen niille arvoille, joita l\u00e4nsieurooppalainen valistus arvosti.<\/p>\n

\n”Bysanttia” ei siis historiallisessa mieless\u00e4 koskaan ollut. Kadonneen Konstantinopolin asukkaat mielsiv\u00e4t itsens\u00e4 roomalaisiksi (rhomaioi)<\/em> ja valtakuntansa Romania<\/em>ksi, mill\u00e4 nimell\u00e4 se oli tunnettu jo yli tuhannen vuoden ajan aina jostain 200-luvun lopulta l\u00e4htien. Arvelen, ett\u00e4 se tapahtui siin\u00e4 vaiheessa kun keisari Caracalla lahjoitti Rooman kansalaisuuden kaikille valtakuntansa vapaille asukkaille ja Rooma kaupunkina menetti sen etuoikeutetun aseman, joka sill\u00e4 oli pitk\u00e4\u00e4n ollut. Tarkkaan ottaen ei pit\u00e4isi puhua edes it\u00e4roomalaisista, sill\u00e4 oli vain yksi Rooman valtakunta, basileia t\u00f4n r\u00f4mai\u00f4n<\/em>, joka oli luonteeltaan ikuinen ja jakamaton, ja joka ei miss\u00e4\u00e4n vaiheessa lakannut vaatimasta itselleen sille kuuluvia territorioita.<\/p>\n

\nNiin ei tehnyt my\u00f6sk\u00e4\u00e4n Mehmet II joka antoi laillisesti kruunauttaa itsens\u00e4 roomalaisten caesariksi, Kayser-i-R\u00fcm<\/em>. Turkkilaiset ottivat haltuunsa It\u00e4-Rooman valtakunnan alueet ja sen hallintobyrokratian, mutta Mehmet haaveili yhdist\u00e4v\u00e4ns\u00e4 koko muinaisen Rooman valtakunnan uudelleen yhdeksi kokonaisuudeksi jota hallittaisiin Konstantinopolista k\u00e4sin. Mehmet oli vasta 21-vuotias, h\u00e4nest\u00e4 povattiin oman aikansa Aleksanteri Suurta. H\u00e4n valtasi Balkanin ja eteni vastustamattomasti jo kohti Rooman kaupunkia, ja vain luoja tiet\u00e4\u00e4 miten l\u00e4hell\u00e4 h\u00e4n olikaan unelmansa toteuttamista.<\/p>\n

\nSen teki tyhj\u00e4ksi albaanien kapina turkkilaisten selustassa. Paavi Pius II:lla oli n\u00e4ppins\u00e4 peliss\u00e4; kiitokseksi ty\u00f6st\u00e4\u00e4n kristikunnan puolustamiseksi h\u00e4n nimitti albaanien sankarin Skand\u00ebrbegin<\/strong> – Aleksanteri h\u00e4nkin – Kristuksen esitaistelijaksi, Athleta Christi<\/em>. Ja Rooma j\u00e4i j\u00e4lleen yhdist\u00e4m\u00e4tt\u00e4…<\/p>\n

Digressio: Turkki ja Eurooppa<\/h3>\n

\nNyky\u00e4\u00e4n on tapana kiinnitt\u00e4\u00e4 historiassa huomiota kontinuiteettiin, jatkuvuuteen, ja on totta ett\u00e4 juuri Ottomaanien Turkki – ei Ven\u00e4j\u00e4 – on maantieteellisesti ja poliittisesti Rooman perillinen. Ottomaanien valtakuntaa hallittiin sen luhistumiseen v. 1923 asti Konstantinopolista k\u00e4sin. Vasta Mustafa Kemal Atat\u00fcrk kansallisti kaupungin nimen Istanbuliksi. Kun Turkkia on nyt poliittisista ja sotilaallisista syist\u00e4 lobbattu Euroopan Unionin j\u00e4seneksi, on Turkin j\u00e4senyydelle my\u00f6s haluttu keksi\u00e4 historiallisia perusteita<\/a>. Jotkut ovat jopa n\u00e4hneet Ottomaanien turkkilaisvaltakunnassa suvaitsevaisen ja monikulttuurisen ihannevaltion piirteit\u00e4. Ottomaanien uskonnollinen suvaitsevaisuus oli kuitenkin jotain muuta kuin mit\u00e4 nyky\u00e4\u00e4n asialla ymm\u00e4rrett\u00e4\u00e4n. Se on n\u00e4ht\u00e4v\u00e4 oman aikansa kontekstissa.<\/p>\n

\nOttomaanien valtakunnassa verot lankesivat ei-muslimien maksettavaksi. Balkanilla talonpojat olivat yhteisvastuullisia veron suorittamisessa. Mit\u00e4 useampi k\u00e4\u00e4ntyi islamiin, sit\u00e4 suurempi verotaakka lankesi j\u00e4ljelle j\u00e4\u00e4neiden kontolle, mik\u00e4 luonnollisesti murensi nopeasti loppujenkin vakaumuksen. T\u00e4m\u00e4n vuoksi valtakunnassa jouduttiin jopa s\u00e4\u00e4t\u00e4m\u00e4\u00e4n lakeja, jotka kielsiv\u00e4t islamiin k\u00e4\u00e4ntymisen t\u00e4rkeimmill\u00e4 veromailla. Koko valtio oli viritetty l\u00e4hinn\u00e4 mittavan sotakoneiston tyydytt\u00e4miseksi; kun uusia valloituksia ei en\u00e4\u00e4 saatu, loppuivat uudet veronmaksajat ja valtiontalous meni nenilleen.<\/p>\n

\nTurkin eurooppalaisuus on maantieteellisesti ajatellen kytk\u00f6ksiss\u00e4 It\u00e4-Traakiaan, maahan Bosporinsalmen l\u00e4nsipuolella jossa Konstantinopolikin sijaitsee. Ensimm\u00e4isen maailmansodan p\u00e4\u00e4tt\u00e4neess\u00e4 S\u00e8vres’n sopimuksessa<\/a> Ottomaanien imperiumi, ”Euroopan sairas mies”<\/em> oli tarkoitus hajottaa tyystin kansallisiin osiinsa: Itsen\u00e4isyys Armenialle, Hejazille ja Kurdistanille, Kreikalle takaisin koko Traakia ja kreikkalaisten asuttamat alueet Anatoliassa. Mustafa Kemalin vallankumous ja turkkilaisten nationalistien vastarinta teki S\u00e8vres’n tyhj\u00e4ksi. Kreikkalaisten k\u00e4rsitty\u00e4 sotilaallisen tappion Turkki sai Lausannessa takaisin It\u00e4-Traakian ja Anatolian – ja ne sill\u00e4 on viel\u00e4kin. Sen sijaan kreikkalaisia noilta alueilta ei en\u00e4\u00e4 l\u00f6yd\u00e4.<\/p>\n

\nIt\u00e4-Traakia on vain 5% Turkin valtion pinta-alasta, mutta nyky\u00e4\u00e4n se on maan tiheimmin asuttu kolkka. Sit\u00e4 se oli my\u00f6s It\u00e4-Rooman valtakunnassa, jolloin sit\u00e4 kutsuttiin Europan<\/em> provinssiksi. Turkki ei siis vain ole Euroopassa, se pit\u00e4\u00e4 koko Eurooppaa hallussaan! Eurooppaan sen yhdist\u00e4\u00e4 my\u00f6s roomalainen laki, johon koko l\u00e4nsimainen oikeusk\u00e4sitys pohjautuu. Se pantiin kirjoihin ja kansiin juuri Konstantinopolissa keisari Justinianuksen k\u00e4skyst\u00e4 (Corpus Iuris Civilis<\/em>).<\/p>\n

\nKreikkalaisten suhtautuminen menetettyihin maihinsa on kaksijakoinen. Se muistuttaa itse asiassa suuresti suomalaisten mielipiteiden jakautumista luovutetun Karjalan kysymyksess\u00e4. Kreikkalaisilla oli oma ep\u00e4onninen ”Suur-Suomi -hankkeensa”: Megali Idea<\/strong><\/em>, kaikkien etnisten kreikkalaisalueiden yhdist\u00e4minen ja It\u00e4-Rooman keisarikunnan restauraatio. Maailmansodan j\u00e4lkeen Turkin ja Kreikan pyrkimys ”puhtaiden” kansallisvaltioiden luomiseen johti 1900-luvulle tyypilliseen murhen\u00e4ytelm\u00e4\u00e4n eli mittaviin v\u00e4est\u00f6nsiirtoihin. Ne ovat suunnaton historiallinen katkos asutuksessa, sill\u00e4 kreikkalaiset olivat sent\u00e4\u00e4n ehtineet asua V\u00e4h\u00e4ss\u00e4-Aasiassa kolme vuosituhatta. Ja siit\u00e4 on kulunut vasta v\u00e4h\u00e4n yli 80 vuotta…<\/p>\n

\nViel\u00e4 yksi kutkuttavan symbolinen yhteys nykyisen Euroopan Unionin, Turkin ja historiallisen Konstantinopolin v\u00e4lill\u00e4 on ehdottomasti mainittava.<\/p>\n


\nNeitsytjumalattaren kuunsirppi ja aamut\u00e4hti<\/strong> Byzantionin rahassa<\/em><\/p>\n

\nMegaralaisten perustaman Byzantionin asukkaat voittivat vuonna 339 eKr. taistelussa Filippos Makedonialaisen Artemis-jumalattaren taivaallisen merkin avulla, uskottiin (In hoc signo vinces!<\/em>). Sen t\u00e4hden neitsytjumalatar oli Byzantionin suojelija ja Artemiin kuunsirppi kaupungin virallinen tunnus. Kun kristitty Konstantinus I kuusisataa vuotta my\u00f6hemmin teki Byzantionista oman p\u00e4\u00e4kaupunkinsa, jumalatar koki muodonmuutoksen Neitsyt Mariaksi, Konstantinopolin suojeluspyhimykseksi.<\/p>\n

\nPyh\u00e4n Neitsyen kuunsirppi ja aamut\u00e4hti s\u00e4ilyiv\u00e4t kaupungin tunnuksena halki aikakausien, kunnes 1453 ne periytyiv\u00e4t It\u00e4-Rooman kuolinpes\u00e4n mukana osmani-turkkilaisille. Artemiin merkist\u00e4 tuli Ottomaanien lipussa islamin universaali symboli. Kaikki kristityt eiv\u00e4t silti halunneet luopuneet kuunsirpist\u00e4, ja siksi sen voi yh\u00e4 l\u00f6yt\u00e4\u00e4 Konstantinopolin patriarkaatin lipusta.<\/p>\n

\nNeitsyt Maria on my\u00f6s Euroopan Unionin suojelupyhimys, ja Unionin lippuun on kuvattu Neitsyen 12 kultaista t\u00e4hte\u00e4 Marian sinisell\u00e4 pohjalla. Johanneksen Ilmestyksess\u00e4 (12:1) on kuukin mukana: ”Taivaalla n\u00e4kyi suuri tunnusmerkki: nainen, jolla oli pukunaan aurinko, kuu jalkojen alla ja p\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4ll\u00e4 seppeleen\u00e4 kaksitoista t\u00e4hte\u00e4”<\/em>. Jos n\u00e4m\u00e4 Pyh\u00e4n Neitsyen symbolit tulevaisuudessa j\u00e4lleen yhdistyv\u00e4t, syntyisik\u00f6 siit\u00e4 esimerkiksi jotain t\u00e4m\u00e4n kaltaista<\/a>?<\/p>\n

Epilogi ja preludi: 1204<\/em><\/h3>\n

\nOliko 1453 historiallinen v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys? Gibbonin ja de Montesquieun Rooma-kuva muistuttaa my\u00f6hemp\u00e4\u00e4 spengleril\u00e4ist\u00e4 filosofiaa valtioista orgaanisina yksil\u00f6in\u00e4, jotka syntyv\u00e4t, kukoistuvat, vanhenevat ja kuolevat pois. Mutta It\u00e4-Rooman historiaa ei luonnehdi niink\u00e4\u00e4n jatkuva rappeutuminen kuin h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4 sitkeys ja elinvoimaisuus, jolla se selviytyi haasteesta toisensa per\u00e4\u00e4n. Ei ole mit\u00e4\u00e4n syyt\u00e4 olettaa, etteik\u00f6 se olisi voinut selvit\u00e4 my\u00f6s turkkilaisten muodostamasta uhasta.<\/p>\n

\nSatojen vuosien ajan se oli suojannut l\u00e4ntist\u00e4 kristikuntaa muslimien ekspansiolta. Sitten vuonna 1071 keisari Romanus IV k\u00e4rsi musertavan tappion turkkilaisille Manzikertissa. Pyhiinvaeltajien turvallisuus oli vaakalaudalla. Keisari Aleksios I pyysi l\u00e4nnest\u00e4 sotilaallista apua alueittensa takaisinvalloittamiseksi v\u00e4\u00e4r\u00e4uskoisten k\u00e4sist\u00e4. Jo alusta alkaen ristiretkel\u00e4isten ja it\u00e4roomalaisten v\u00e4lill\u00e4 oli ep\u00e4sopua ja v\u00e4\u00e4rink\u00e4sityksi\u00e4.<\/p>\n

\nRistiretket olivat islamilaiselle maailmalle loppujen lopuksi vain v\u00e4liaikainen, pieni vaiva. It\u00e4-Roomalle ne olivat kuolemantuomio. Se tapahtui ortodoksisen ajanlaskun mukaan vuonna 6712 maailman luomisesta, 1204 Kristuksen syntym\u00e4st\u00e4.<\/p>\n

\nKeisarit vaihtuvat Konstantinopolissa kuin tuuli. Aleksios III<\/strong> nousi valtaistuimelle peribysanttilaiseen tapaan sokaistuaan ensin laillisen basileoksen, veljens\u00e4 Isaakin. Vallasta sy\u00f6styn basileos Isaakin poika Aleksios Angelos<\/strong> oli paennut lankonsa Swaabian prinssin Filipin luokse. Sattumalta Filipin luona oli my\u00f6s toinen sukulaispoika, Montferratin kreivi Bonifacius, jonka johtama nelj\u00e4s ristiretkel\u00e4isarmeija majaili parhaillaan Illyrian Zarassa ilman ruokaa ja korviaan my\u00f6ten veloissa venetsialaisille koronkiskureille. Ristiretken oli alunperin m\u00e4\u00e4r\u00e4 suuntautua Egyptiin ja sit\u00e4 kautta Pyh\u00e4\u00e4n maahan, jossa Jerusalem oli juuri j\u00e4lleen menetetty muhamettilaisille. Aleksios lupasi maksaa ristiretkel\u00e4isten velat Venetsialle, mik\u00e4li Bonifacius auttaisi h\u00e4net ja is\u00e4ns\u00e4 takaisin keisarilliselle valtaistuimelle. Bonifaciuksen oli vaikeaa olla suostumatta.<\/p>\n

\nJ\u00e4rjestely sopi my\u00f6s venetsian doge<\/em> Enrico Dandololle, jolla oli maksamattomia kalavelkoja keisarikunnan kanssa: Vuoden 1182 latinalaisvastaisissa mellakoissa Konstantinopolissa oli kuollut tuhansia venetsialaisia. Ristiretkel\u00e4isill\u00e4k\u00e4\u00e4n ei ollut valittamista, sill\u00e4 keisari oli tehnyt sopimuksia v\u00e4\u00e4r\u00e4uskoisten ruhtinaan Saladinin<\/a> kanssa. Kun venetsialaisten laivasto pyhiinvaeltajineen l\u00e4hestyi p\u00e4\u00e4kaupunkia, vallananastaja Aleksios III otti ja pakeni. Veljenpoika kruunattiin keisari Aleksios IV:ksi yhdess\u00e4 is\u00e4ns\u00e4 Isaak II:n kanssa syyskuussa 1203.<\/p>\n

\nUudella keisarilla ei kuitenkaan mennyt yht\u00e4\u00e4n paremmin. Keisarilliset raha-arkut kumisivat tyhjyytt\u00e4\u00e4n, eik\u00e4 Aleksios Angelos voinut pit\u00e4\u00e4 katteettomia lupauksiaan. Lis\u00e4ksi kaupunkilaiset vihasivat h\u00e4nt\u00e4 ja h\u00e4nen latinalaisiaan ja hy\u00f6kk\u00e4iliv\u00e4t heid\u00e4n kimppuunsa. Jotta laajemmalta v\u00e4kivallalta kreikkalaisten, latinalaisten ja frankkien v\u00e4lill\u00e4 s\u00e4\u00e4stytt\u00e4isiin, Aleksios IV l\u00e4hetti liittolaisensa sotaleiriin Kultaisen sarven toiselle puolelle. Sek\u00e4\u00e4n ei auttanut. Joukko uskonvimmaisia alemanneja k\u00e4vi pist\u00e4m\u00e4ss\u00e4 paikallisen moskeijan p\u00e4reiksi, ja siit\u00e4 syntyi tulipalo joka poltti puolet keisarillisesta p\u00e4\u00e4kaupungista. Aleksioksen vastainen mielipide voimistui entisest\u00e4\u00e4n, kunnes yksi h\u00e4nen hovinsa ylimyksist\u00e4, Aleksios Doukas Murtzuflos<\/strong> meni ja kuristi basileoksen hengilt\u00e4 ja kruunattiin seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 nimell\u00e4 Aleksios V v\u00e4kijoukkojen hurratessa.<\/p>\n

\nNyt Bonifacius ja ristiretkel\u00e4iset hy\u00f6kk\u00e4siv\u00e4t venetsialaisten yllytyksest\u00e4 t\u00e4ydell\u00e4 voimallaan Konstantinopoliin ja murtautuivat sis\u00e4lle Blakhernain palatsiin. Voitto tuli niin yll\u00e4tt\u00e4en, ett\u00e4 valloittajat itse olivat pel\u00e4styneet ja keskeytt\u00e4neet etenemisens\u00e4 illan suussa ja mahdollisen vastaiskun varalta sytytt\u00e4neet uuden tulipalon pit\u00e4\u00e4kseen puolustajat loitolla. Mutta tiistaiaamuna koko kaupunki oli saanut tiet\u00e4\u00e4 ett\u00e4 vallananastaja Aleksios Doukas Murtzuflos oli y\u00f6n aikana paennut sis\u00e4maahan. Umberto Econ romaanissa Baudolino<\/strong> h\u00e4n kuvaa sit\u00e4 n\u00e4in:<\/p>\n

Oman onnensa nojaan j\u00e4tetyt, ly\u00f6dyt kaupunkilaiset olivat kironneet tuon kruunun vohkijan ja patriarkan ja pappien johtamana saattueena matelivat nyt ristiretkel\u00e4isten edess\u00e4 valmiina myym\u00e4\u00e4n itsens\u00e4 seuraaville vallanpit\u00e4jille samaan tapaan kuin he olivat tarjonneet itse\u00e4\u00e4n edellisille. Kulkueeseen kuuluvat kantoivat ristej\u00e4 ja Kristuksen kuvia, jotka kohosivat l\u00e4hes yht\u00e4 korkealle kuin heid\u00e4n huutonsa ja ruikutuksensa, mutta oli sulaa hulluutta toivoa armoa ristiretkeilij\u00f6ilt\u00e4, joiden ei tarvinnut odottaa vihollisen antautumista tehd\u00e4kseen totta haaveesta, joka oli v\u00e4ikkynyt heid\u00e4n mieless\u00e4\u00e4n jo kuukausien ajan: Polkea maan tasalle maailman suurin, kansoitetuin, \u00e4veri\u00e4in ja ylv\u00e4in kaupunki ja jakaa voittosaalis kesken\u00e4\u00e4n.<\/p><\/blockquote>\n

\nMit\u00e4 sitten seurasi, ei varmaan ollut niin kuvainnollista kuin t\u00e4m\u00e4n tarinan aloittaneessa Eug\u00e8ne Delacroix’n maalauksessa. Naiset raiskattiin, kirkot h\u00e4p\u00e4istiin. Kaikki irtil\u00e4htev\u00e4 ry\u00f6stettiin. Hippodromilta irroitettiin se kultainen nelivaljakko, jolla keisari Konstantinuksen kulttikuvaa oli aikoinaan kuljetettu ymp\u00e4ri kaupunkia, ja rahdattiin Venetsiaan, jossa se t\u00e4n\u00e4kin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 koristaa San Marcon katedraalia. Konstantinopolista ovat kotoisin my\u00f6s Venetsian lukuisat leijonapatsaat.<\/p>\n

\nTulipalo murensi aikaa uhmanneet roomalaiset palatsit ja forumit. Se s\u00f6i Feidiaan veist\u00e4m\u00e4n Zeun patsaan, joka aikoinaan oli istunut Olympiassa; se muutti tuhkaksi kirjastot, joiden menetys oli maailman kulttuuriperinn\u00f6lle ja historian tuntemukselle yht\u00e4 suuri kolaus kuin Aleksandrian kirjaston palo. Vuoden 1453 osmanivaltauksenkin yhteydess\u00e4 katosi surullinen m\u00e4\u00e4r\u00e4 kaikkea korvaamatonta. Pyh\u00e4n Vapahtajan kirkosta tuhottiin Pyh\u00e4n Jumalan\u00e4idin ikoni, jonka uskottiin olevan itsens\u00e4 Luukkaan maalaama ja jota pidettiin koko Bysantin kauneimpana ja pyhimp\u00e4n\u00e4. Mutta se Konstantinopoli, johon Mehmet II:n bassiba\u0161uukit tunkeutuivat, oli totta puhuen jo valmiiksi raunioina.<\/p>\n

\nToisen tappio on toisen voitto. Konstantinopolin h\u00e4vi\u00f6st\u00e4 hy\u00f6tyi Italia. Monet oppineet pakenivat kaupungin h\u00e4vityst\u00e4 l\u00e4nteen, vieden kirjansa mukanaan. Se, mit\u00e4 ei saatu Konstantinopolista, l\u00f6ytyi arabiankielisist\u00e4 k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksist\u00e4. Antiikin kirjallisuus ja kulttuuri l\u00f6ydettiin uudelleen, se oli rinascimento<\/em>n alku…<\/p>\n

\nOppikoon kukin t\u00e4st\u00e4 mit\u00e4 haluaa.<\/p>\n

Aiheesta lis\u00e4\u00e4:<\/strong><\/p>\n