{"id":368,"date":"2012-11-14T03:28:19","date_gmt":"2012-11-14T01:28:19","guid":{"rendered":"http:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/?p=368"},"modified":"2014-10-07T14:31:09","modified_gmt":"2014-10-07T12:31:09","slug":"talouskriisi-i-rahanlainaaja","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/?p=368","title":{"rendered":"Talouskriisi I: Rahanlainaaja"},"content":{"rendered":"

Lucius Caecilius Iucundus<\/a><\/strong>\u00a0(c. 20 \u2013 62) oli pankkiiri ja liikemies joka eli ensimm\u00e4isen vuosisadan Pompejissa. H\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 oli vapautettu orja nimelt\u00e4\u00e4n Felix, rahanlainaaja h\u00e4nkin. Liiketoiminnalla itsens\u00e4 el\u00e4tt\u00e4minen oli tuohon aikaan ylimyst\u00f6n mielest\u00e4 rahvaanomaista, joten rikkaiden miesten taloutta py\u00f6rittiv\u00e4t nykyiset ja entiset orjat. T\u00e4llaisen orjan asema oli melko hyv\u00e4, verrattavissa ehk\u00e4 toimitusjohtajaan. Iucundus kuului siis Rooman valtakunnan s\u00e4\u00e4tykierrossa kohonneeseen, rikastuneeseen keskiluokkaan. H\u00e4nen arkistostaan on s\u00e4ilynyt 153 vahataulua, jotka ovat suurelta osin kuitteja huutokaupoista joissa Iucundus on toiminut v\u00e4limiehen\u00e4.<\/p>\n

Iucundus oli pienlainoittaja, argentarius<\/em>. H\u00e4n osallistui valtiollisiin ja kunnallisiin huutokauppoihin ja maksoi likviditeetin puutteesta k\u00e4rsivien asiakkaidensa puolesta. S\u00e4ilyneiden kuittien mukaan h\u00e4nen asiakkaillaan oli kuudesta kahteentoista kuukautta aikaa maksaa lainasumma takaisin. Palkakseen pienlainoittaja sai summalle korkoa sek\u00e4 komission (merces<\/em>). Jos Iucundus ei saanut rahojaan sovitussa ajassa takaisin, h\u00e4n saattoi aina turvautua alaisiinsa, ”ammattimaisiin velkasuhteiden selvitt\u00e4jiin” (coactores argentarii<\/em>).<\/p>\n

\"\"<\/a>
Pankkiirin talon<\/a> rauniot ovat yh\u00e4 n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4 Pompejissa. Se seini\u00e4 ovat aikanaan koristaneet taidokkaat ja aistilliset \u00a0maalaukset<\/figcaption><\/figure>\n
\"\"<\/a>
Iucundus taisi olla my\u00f6s vinttikoiran onnellinen omistaja. Canis vertragus rodulleen ominaisessa avonaisessa ker\u00e4asennossa on ikuistettu uinumassa talon porstuaan.<\/figcaption><\/figure>\n

Vaikka historiankirjat puhuvatkin pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n sotap\u00e4\u00e4llik\u00f6ist\u00e4, lakimiehist\u00e4 ja kirkkoisist\u00e4, todellisuudessa Rooman valtakunnan kansalaisten onni ja vauraus olivat yht\u00e4 lailla Iucunduksen kaltaisten miesten varassa. Taloustieteen kannalta katsoen imperiumi oli sangen takapajuinen. Valtakunnan voimavarojen hy\u00f6dynt\u00e4minen oli satunnaista; veroaste oli jatkuvista valituksista huolimatta hyvin alhainen (kokonaisveroasteen on arvioitu olleen jotain yhden ja kolmen prosentin v\u00e4lilt\u00e4). Talouden tasapainottaminen oli vaikeaa. Mik\u00e4li vuoden verotuotto j\u00e4i oletettua pienemm\u00e4ksi, vaje jouduttiin kattamaan joko s\u00e4\u00e4st\u00f6ist\u00e4 tai myym\u00e4ll\u00e4 valtion omaisuutta. Valtion velka oli k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisesti katsoen tuntematon k\u00e4site. Roomassa ei ollut pankkeja, joilta keisari olisi voinut lainata riitt\u00e4v\u00e4ss\u00e4 m\u00e4\u00e4rin rahaa erimerkiksi tulevia verotuloja vastaan. Inflaation mekanismiakaan ei t\u00e4ysin ymm\u00e4rretty.<\/p>\n

Yksityiset sijoittajat ja rahanlainaajat yll\u00e4pitiv\u00e4t kehittynytt\u00e4 rahataloutta maalla ja kaupungeissa. Heid\u00e4n ansiostaan talonpojat saattoivat kehitt\u00e4\u00e4 maittensa tuottoa ja maksaa veronsa kylm\u00e4n\u00e4 k\u00e4teisen\u00e4. K\u00e4sity\u00f6l\u00e4iset tarvitsivat heit\u00e4 tehd\u00e4kseen investointeja, jopa suuret valtiolliset alihankkijat tarvitsivat heit\u00e4 ker\u00e4t\u00e4kseen riitt\u00e4v\u00e4sti p\u00e4\u00e4omaa toiminnalleen. Kun Rooma ajautui 200-luvulla talouskriisiin, Iucunduksen edustama ammattikunta k\u00e4rsi vakavan iskun.<\/p>\n

Kriisill\u00e4 ei ollut yht\u00e4 ainoaa selitt\u00e4v\u00e4\u00e4 tekij\u00e4\u00e4. Se aiheutui monien tekij\u00f6iden summasta. Rooman valtakunta joutui 100-luvun lopulla jatkuvan ulkoisen uhan kohteeksi usealla rintamalla samanaikaisesti; valtion menot kasvoivat nopeammin kuin tulot; vallanperimysongelmat johtivat vuosikausia kest\u00e4neeseen ep\u00e4vakauden tilaan joka joka rampautti keskushallinnon ja n\u00e4versi Augustuksen luoman keisarillisen instituution arvovallan. T\u00e4rkeint\u00e4 kuitenkin oli, ett\u00e4 hyperinflaatio teki sestertiuksesta arvottoman<\/em>. Yksitt\u00e4iset talonpojat ja maanviljelij\u00e4t eiv\u00e4t k\u00e4rsineet niin pahasti, elleiv\u00e4t sitten vihollisarmeijat k\u00e4velleet heid\u00e4n maittensa poikki: maa kantoi yh\u00e4 viljaa, viini\u00e4 ja oliiveja. Sen sijaan rahataloudessa el\u00e4nyt kaupunkien k\u00e4sity\u00f6l\u00e4is\u2013 ja liikemiesluokka menetti omaisuutensa, n\u00e4ivettyi ja paikoin jopa katosi.<\/p>\n

Ne, jotka selvisiv\u00e4t 200-luvun kurimuksesta, verotettiin seuraavalla vuosisadalla hengilt\u00e4. Keisarit Diokletianus ja Konstantinus asettivat kaupunkien koko omistavan luokan yhteisvastuuseen verojen maksamisesta. Jos riitt\u00e4v\u00e4sti veroa ei saatu kannettua, kunnanvaltuutetut eli decuriot<\/em> vastasivat koko summasta omalla omaisuudellaan. Ajan my\u00f6t\u00e4 rahatalous ja kultakanta vakiinnutettiin uudelleen, mutta krooninen pikkurahan puute kertoo paljon muuttuneesta ajasta. Nyt verot ker\u00e4ttiin enenev\u00e4ss\u00e4 m\u00e4\u00e4rin tavarana. Valtio ei en\u00e4\u00e4 ker\u00e4nnyt veroja rahassa ja sitten k\u00e4ytt\u00e4nyt samoja rahoja maksaakseen ty\u00f6l\u00e4isille ja korporaatioille n\u00e4iden tuotteista, vaan korporaatiot m\u00e4\u00e4r\u00e4ttiin tuottamaan suoraan tietty m\u00e4\u00e4r\u00e4 hy\u00f6dykkeit\u00e4 ja palveluja valtiolle. H\u00e4t\u00e4tilassa turvauduttiin ty\u00f6voiman pakko-ottoihin.<\/p>\n

Varallisuus jakautui yh\u00e4 ep\u00e4tasaisemmin. Miljon\u00e4\u00e4rit kykeniv\u00e4t yh\u00e4 rikastumaan ja saivat haltuunsa entist\u00e4 suurempia maa-alueita. 300-luvun lopun eliitti oli sek\u00e4 merkitt\u00e4v\u00e4sti rikkaampi ett\u00e4 merkitt\u00e4v\u00e4sti pienempi kuin Augustuksen aikaan, ja maksoi entist\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n veroja. Samaan aikaan keskiluokan ja talonpoikien verorasitusta kasvatettiin ja heihin kohdistettiin yh\u00e4 enemm\u00e4n pakkotoimia, jolloin k\u00f6yhimm\u00e4t talonpojat vajosivat maaorjuuteen.<\/p>\n

Iucundusten puutteessa kaupungeissa oli yh\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n ihmisi\u00e4, joilla oli rahaa k\u00e4ytett\u00e4v\u00e4ksi muotokuvapatsaisiin tai sein\u00e4maalauksiin. Kysynn\u00e4n huvetessa ja toimivan rahatalouden romahtaessa ammattimaisten arkkitehtien, muurareitten, kuvanveist\u00e4jien, mosaiikkimestareiden ja maalareiden m\u00e4\u00e4r\u00e4 hupeni, mist\u00e4 seurasi my\u00f6h\u00e4isantiikille tyypillinen tapa kierr\u00e4tt\u00e4\u00e4 vanhoja patsaita, pylv\u00e4it\u00e4 ja rakennuskivi\u00e4. Kuvaavaa kyll\u00e4, Konstantinus \u2013 yksi suurimmista vanhojen rakennusten ry\u00f6stelij\u00f6ist\u00e4 \u2013 julisti k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n laittomaksi vuonna 333. \u00a0Jopa Rooman kaupungin suuret tiilitehtaat olivat lopettaneet toimintansa. Keisarit joutuivat tuottamaan ammattimiehi\u00e4 sielt\u00e4 miss\u00e4 niit\u00e4 viel\u00e4 oli, kuten Britanniasta, jota kriisi oli kohodellut lempe\u00e4mmin.<\/p>\n

Barbaarit tai vihollisarmeijat eiv\u00e4t nitist\u00e4neet antiikin kaupunkikulttuuria. Sen teki talouskriisi, joka iski kaikkein voimakkaimmin keskiluokkaan ja sit\u00e4 kautta koko valtakunnan liike\u2013 ja sivistysel\u00e4m\u00e4\u00e4n. Lucius Caecilius Iucundus ja tuhannet h\u00e4nen kaltaisensa miehet olivat olleet antiikin kaupunkien k\u00e4ytt\u00f6voima: he osallistuivat politiikkaan, harjoittivat hyv\u00e4ntekev\u00e4isyytt\u00e4, kuluttivat taidetta, yll\u00e4pitiv\u00e4t julkisia rakennuksia ja kaikkia niit\u00e4 jotka olivat heist\u00e4 taloudellisesti riippuvaisia: k\u00e4sity\u00f6l\u00e4isi\u00e4 ja palveluntuottajia.<\/p>\n

Kaikki yll\u00e4oleva on tietenkin k\u00e4rjistyst\u00e4. Tied\u00e4mme edelleenkin harmillisen v\u00e4h\u00e4n antiikin Rooman talousel\u00e4m\u00e4st\u00e4 jotta voisimme sanoa siit\u00e4 mit\u00e4\u00e4n suurella varmuudella. Olkoon t\u00e4m\u00e4 kuitenkin yksi n\u00e4k\u00f6kulma niihin prosesseihin, jotka\u00a0muovasivat aikansa suurinta maailmanvaltaa sen asukkaiden arvaamatta. Mit\u00e4 keisarit ja heid\u00e4n hallituksensa ymm\u00e4rsiv\u00e4t talouskriisist\u00e4 ja sen vaikutuksista? Siit\u00e4 lis\u00e4\u00e4 ensi kerralla.<\/p>\n

Aiheesta lis\u00e4\u00e4:<\/p>\n