Historiallisen tiedon hankkiminen on uskonnon ja filosofian ohella yksi keino j\u00e4sent\u00e4\u00e4 ymp\u00e4rill\u00e4 olevaa maailmaa. Se mik\u00e4 on ollut, sanelee my\u00f6s sen mik\u00e4 on tuleva. Voidaksemme ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 keit\u00e4 me olemme ja mit\u00e4 me voimme olla, on my\u00f6s n\u00e4ht\u00e4v\u00e4 se jatkumo joka meid\u00e4t on luonut \u2013 taaksep\u00e4in aina siihen myyttiseen h\u00e4m\u00e4r\u00e4\u00e4n asti josta mieleemme edelleenkin kumpuavat puoliksi tiedostamattomat pelot ja symbolit. Seuraavassa pohdinkin lyhyesti, miten oivallinen ty\u00f6kalu \u201dhistoriallinen totuus\u201d on, ja miten vaikeaa voi olla erottaa valhetta totuudesta.<\/p>\n
Mit\u00e4 antaisikaan historioitsija peilist\u00e4 jonka kautta voisi n\u00e4hd\u00e4 ajassa taaksep\u00e4in, kuten A. C. Clarken romaanissa \u201dLapsuuden loppu\u201d! Mutta uskaltaisiko h\u00e4n lopultakaan kurkistaa kuvastimeen joka antaisi meille vain ja ainoastaan lopullisen, v\u00e4\u00e4ristelem\u00e4tt\u00f6m\u00e4n totuuden? Mit\u00e4 se saattaisi paljastaa kaikista niist\u00e4 tarinoista joita olemme huolellisesti hellineet, ahtaneet p\u00e4ihimme ja k\u00e4ytt\u00e4neet maailmankuvamme rakennuspalikoina? Ent\u00e4 jos kaikki oppimamme olikin v\u00e4\u00e4rin?<\/p>\n
Olemme tottuneet n\u00e4kem\u00e4\u00e4n popularisoidun historian tietyll\u00e4 tavalla suurmiehineen ja arkkikonnineen, ja n\u00e4m\u00e4 myytit ja legendat ohjaavat ajatuskulkujamme vaikka ne olisivatkin historiallisesti ep\u00e4tosia. Onko sill\u00e4 merkityst\u00e4, mit\u00e4 Jeesus todella sanoi viimeisell\u00e4 ehtoollisella tai oliko h\u00e4nt\u00e4 edes olemassa? Miljoonat ihmiset el\u00e4v\u00e4t t\u00e4m\u00e4n myytin uudestaan ja uudestaan joka vuosi, ja kun tarpeeksi moni uskoo myyttiin, siit\u00e4 tulee totta. Koska me emme voi \u201dn\u00e4hd\u00e4 taaksep\u00e4in\u201d me joudumme l\u00e4hestym\u00e4\u00e4n menneisyytt\u00e4 kiertoteitse; tekem\u00e4\u00e4n tulkintoja saatavilla olevan aineiston nojalla. Joskus ongelmana on aineiston v\u00e4hyys, monissa tapauksissa sen paljous. Suodatamme lukuisista tiedonmuruista itsellemme ne merkitykselliset palat joista kasaamme menneisyyden mosaiikkeja. Historia on tulkintaa ja uudelleentulkintaa.<\/p>\n
Ja historia pyrkii muuttumaan, kuten it\u00e4blokin maissa oli tapana sanoa: jokaisen sukupolven teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 on kirjoittaa se uudestaan. Historia on ennen kaikkea esitys menneisyydest\u00e4, ei menneisyys sin\u00e4ll\u00e4\u00e4n. Aineiston jatkuvaa tulkintaa ja tutkimista vaaditaan jo senkin vuoksi, ett\u00e4 menneiden polvien j\u00e4tt\u00e4m\u00e4 aineellinen perint\u00f6 harvoin noudattaa tasapuolista l\u00e4pileikkausta sen luoneesta kulttuurista. Se on usein yksipuolista, sattumanvaraista tai jopa tahallaan v\u00e4\u00e4ristelty\u00e4. Silti pienimm\u00e4tkin yksityiskohdat voivat paljastua mit\u00e4 merkityksellisimm\u00e4ksi. Keskiajalla v\u00e4\u00e4rennetyt dekretaalit eli paavinkirjeet kertovat meille paljonkin \u2013 ei niink\u00e4\u00e4n historiallisista tapahtumista, vaan siit\u00e4 instituutiosta ja ajasta joka ne loi, kuten Historia Augustaan<\/a> sepitetyt Rooman keisareiden el\u00e4m\u00e4\u00e4 kuvaavat kohtauksetkin.<\/p>\n Objektiivinen ja puolueeton suhtautuminen menneisyyteen historiantutkimuksen vaatimuksena on suhteellisen tuore keksint\u00f6. Tavallisesti menneit\u00e4 tapahtumia ja legendoja merkittiin muistiin silloin ja siin\u00e4 muodossa kuin niille oli k\u00e4ytt\u00f6\u00e4 \u2013 ne olivat v\u00e4lineit\u00e4, joilla muovattiin nykyp\u00e4iv\u00e4\u00e4, sen politiikkaa ja uskontoa. Historiateoksia ja asiakirjoja tilattiin uusien hallitsijoiden vallan laillistamiseksi ja ylist\u00e4miseksi, tai vanhojen halventamiseksi. Keisariajan Roomassa patriisit ja senaattorit kiirehtiv\u00e4t selitt\u00e4m\u00e4\u00e4n huonoiksi ja vihattaviksi sellaiset keisarit jotka olivat kajonneet heid\u00e4n valtaansa, jopa niin ett\u00e4 heid\u00e4n muistonsa kirottiin ja p\u00e4\u00e4t hakattiin irti patsailta (damnatio memoriae<\/em>). Kristilliset kronikoitsijat tekiv\u00e4t saman pakanoille ja pakanalliset auktorit kristityille. Pian kuitenkin valta siirtyi peruuttamattomasti ensinmainituille, jotka k\u00e4yttiv\u00e4t uutta auktoriteettiasemaansa tehokkaasti hyv\u00e4kseen.<\/p>\n Kristillisen kirkon harjoittama historian v\u00e4\u00e4ristely oli niin tehokasta, ett\u00e4 jotkut my\u00f6hemm\u00e4t vapaa-ajattelijat meniv\u00e4t niinkin pitk\u00e4lle ett\u00e4 selittiv\u00e4t koko Uuden testamentin<\/em> joskus 200-luvulla syntyneeksi v\u00e4\u00e4renn\u00f6kseksi. Tietoa h\u00e4vitettiin tai kirjoitettiin uudelleen jo keisariajalla, etenkin mit\u00e4 tuli kristinuskon syntyhistoriaan, mutta varsinainen v\u00e4\u00e4renn\u00f6stehtailu l\u00e4hti k\u00e4yntiin uuden uskon nimiss\u00e4 viimeist\u00e4\u00e4n 800-luvulla. Toisaalta, tuona aikana jolloin kaikki sivistys oli papiston k\u00e4siss\u00e4, asiakirjojen v\u00e4\u00e4rent\u00e4minen rajoittui v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 klerikaaliluokkaan. Vain heill\u00e4 oli sen edellytt\u00e4m\u00e4t tekniset ja kielelliset taidot.<\/p>\n V\u00e4\u00e4ristelyn kulta-ajan sanotaan osuneen 1000- ja 1100-luvuille. Ajalle oli muutenkin ominaista \u00e4lyllisen toiminnan elpyminen: suullisesta tiedonv\u00e4lityksest\u00e4 siirryttiin yh\u00e4 enemm\u00e4n kirjalliseen. Historiaa kirjoitettiin uudestaan aseiksi aikansa valtataisteluihin. Milloin tukkanuottasilla olivat piispat ja metropoliitat, milloin paavi ja keisari. Lis\u00e4ksi uudelleen kirjoittamalla vahvistettiin jo saavutettuja asemia, kuten pahamaineisella \u201dKonstantinuksen lahjakirjalla<\/a>\u201d, jolla pseudo-Konstantinus lahjoittaa Rooman piispalle hengellisen lis\u00e4ksi my\u00f6s kaiken maallisen vallan. Tuskin kirkkois\u00e4t tietoisesti ajattelivat v\u00e4\u00e4rent\u00e4v\u00e4ns\u00e4 historiaa, vaan pikemminkin rekonstruoivansa asioita niin kuin niiden olisi pit\u00e4nyt heid\u00e4n mielest\u00e4\u00e4n olla.<\/p>\n Uuden ajan alussa tapahtunut maailmankuvan murros poiki uskonsotien ja rationalismin lis\u00e4ksi my\u00f6s kokonaisen kriittisen ajattelun hy\u00f6kyaallon dogmaattista Rooman kirkkoa vastaan. Protestanttien riveiss\u00e4 marssineet revisionistit ryhtyiv\u00e4t ankaraan propagandasotaan ja ruotivat my\u00f6s kirkon harjoittamaa institutionalisoitua v\u00e4\u00e4rent\u00e4mist\u00e4 kovalla k\u00e4dell\u00e4. Jos itse v\u00e4\u00e4renn\u00f6kset ovatkin poliittisia, yht\u00e4 poliittista n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 aina olleen sen kritiikki. Merkityksellist\u00e4 ei ole se, miten asiat todella ovat, vaan kuka k\u00e4skee.<\/p>\n Kriitikkojen \u00e4\u00e4rimm\u00e4isest\u00e4 laitaa edustaa jesuiitta Hardouin<\/a> (1646-1729), jonka meni syyt\u00f6ksiss\u00e4\u00e4n pidemm\u00e4lle kuin kukaan muu. T\u00e4m\u00e4 klassillinen filologi, kronologi ja numismaatikko v\u00e4itti, ett\u00e4 l\u00e4hes koko Kreikan ja Rooman pakanallinen ja enimm\u00e4kseen my\u00f6s kristillinen kirjallisuus syntyi \u2013 keskiajan lopulla. Kaiken tekaisivat ilke\u00e4t italialaiset oppineet joskus vuosien 1350 ja 1480 v\u00e4lill\u00e4. Hardouinin merkillisi\u00e4 teesej\u00e4 ei painettu h\u00e4nen elinaikanaan, siit\u00e4 h\u00e4nen kollegansa pitiv\u00e4t huolen. Katolista kirkkoa Hardouin \u00e4rsytti v\u00e4itt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 ett\u00e4 \u201dVulgata<\/em>\u201d oli vanhempi kuin kreikankielinen UT ja ettei ennen Trentoa (1546) pidettyihin kirkolliskokouksiin ollut luottamista. Vaikka Hardouin olikin tyypillisen akateemisen k\u00e4sityksen mukaan \u201doppinut mielipuoli\u201d, h\u00e4n esitti historiantutkimuksen ydinongelman. Mit\u00e4 me voimme tiet\u00e4\u00e4 historiasta?<\/p>\n Turha luullakaan, ett\u00e4 asiat olisivat jotenkin muuttuneet sen j\u00e4lkeen. Kehittynyt tiedonv\u00e4litys on toki tehnyt vaikeammaksi hallita ihmisten mieli\u00e4 yhdell\u00e4 ainoalla totuudella (vaikka Kiina ja Pohjois-Korea tekev\u00e4tkin parhaansa), mutta toisaalta sama tekniikka on tehnyt mahdolliseksi entist\u00e4 taitavamman v\u00e4\u00e4ristelyn. T\u00e4t\u00e4 kysymyst\u00e4 tulee miettineeksi joka kerta katsellessaan iltauutisia tai avatessaan sanomalehden.<\/p>\n 30-luvulla antisemitismia ja juutalaisvainoja lietsottiin v\u00e4\u00e4rennetyill\u00e4 \u201dSiionin viisaiden p\u00f6yt\u00e4kirjoilla\u201d. Sodan j\u00e4lkeen v\u00e4\u00e4rennettyj\u00e4 sotarikoksia esitt\u00e4vi\u00e4 valokuvia k\u00e4ytettiin saksalaisten demonisointiin. H\u00e4vi\u00e4j\u00e4t marssivat historian h\u00e4m\u00e4riin ja voittajien totuudet el\u00e4v\u00e4t. V\u00e4h\u00e4n aikaa sitten er\u00e4s tuomioistuin Saksassa p\u00e4\u00e4tti, ett\u00e4 tosiasiat ovat irrelevantteja \u2013 historiaa ei saa ep\u00e4ill\u00e4. Toinen tuomioistuin m\u00e4\u00e4r\u00e4si er\u00e4\u00e4n kirjakauppiaan koko varaston poltettavaksi, koska kirjat sis\u00e4lsiv\u00e4t \u201dv\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 tietoa\u201d. Metodit olivat samat kuin Trentossa, jolloin kirkolliskokous vahvisti \u201dKiellettyjen kirjojen luettelon\u201d (Index librorum prohibitorum<\/em>), johon sijoitettiin sellainen kirjallisuus jota ei pidetty oikeaoppisena ja jota harras uskova ei saanut lukea tai omistaa. Puolesta tai vastaan \u2013 totuus on suhteellista ja historia poliittinen ase. Poliittiset motiivit selitt\u00e4v\u00e4t niin Jouko Jokisalon vasemmistolaisia kuin David Irvingin<\/a> revisionistisia n\u00e4kemyksi\u00e4 toisesta maailmansodasta. Voittaja on se joka saa parhaiten \u00e4\u00e4nens\u00e4 kuuluville. T\u00e4n\u00e4\u00e4n ihmisten mielikuvia ei tosin en\u00e4\u00e4 hallitse Vatikaani, vaan Hollywood.<\/p>\n Menestyksellisen v\u00e4\u00e4ristelyn tai v\u00e4\u00e4renn\u00f6ksen kriteerin\u00e4 voi pit\u00e4\u00e4 sit\u00e4, ett\u00e4 se joudutaan toistuvasti ja tuloksetta osoittamaan valheeksi. Poliittiset instituutiot ja ideologiset mahdit suojelevat tulkintoja, joihin niiden valta-asema perustuu tai joista ne katsovat voivansa hy\u00f6ty\u00e4. Mit\u00e4 t\u00e4rke\u00e4mpi tai \u201dfaktuaalisempi\u201d fiktio on ideologisesti, sit\u00e4 enemm\u00e4n kaikuvat kuuroille korville huomautukset siit\u00e4, ettei se pid\u00e4 paikkaansa.<\/p>\n Kun ajattelee systemaattista petosta, kaikkea paavien ja maallisten hallitsijoiden v\u00e4lisi\u00e4 taisteluita, kuninkaiden ja keisarien viraltapanoja, maailmansotia, vainoja, kansanmurhia ja polttamisia; kaikkea sit\u00e4 historiaa joka on ollut tulosta jatkuvasta v\u00e4\u00e4ristelyn sarjasta joka ei suinkaan ala \u201dKonstantinuksen lahjakirjasta\u201d ja p\u00e4\u00e4ty \u201dSiionin viisaiden p\u00f6yt\u00e4kirjoihin\u201d vaan on ollut jatkuva prosessi jossa historiaa on kirjoitettu yh\u00e4 uudelleen ja uudelleen, tulee ajatelleeksi eik\u00f6 valhe pikemminkin kuin totuus ole pysyv\u00e4mmin vaikuttanut ihmiskunnan kohtaloihin?<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Historiallisen tiedon hankkiminen on uskonnon ja filosofian ohella yksi keino j\u00e4sent\u00e4\u00e4 ymp\u00e4rill\u00e4 olevaa maailmaa. Se mik\u00e4 on ollut, sanelee my\u00f6s sen mik\u00e4 on tuleva. Voidaksemme ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 keit\u00e4 me olemme ja mit\u00e4 me voimme olla, on my\u00f6s n\u00e4ht\u00e4v\u00e4 se jatkumo joka meid\u00e4t on luonut \u2013 taaksep\u00e4in aina siihen myyttiseen h\u00e4m\u00e4r\u00e4\u00e4n asti josta mieleemme edelleenkin kumpuavat puoliksi … Jatka artikkeliin Totuuden ja valheen avioliitto<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[7],"tags":[],"class_list":["post-18","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-historia"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/18","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=18"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/18\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=18"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=18"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=18"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}