{"id":15,"date":"2005-10-04T09:38:00","date_gmt":"2005-10-04T09:38:00","guid":{"rendered":"http:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/?p=15"},"modified":"2008-02-18T10:51:50","modified_gmt":"2008-02-18T08:51:50","slug":"aelia-galla-placidia","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/?p=15","title":{"rendered":"Aelia Galla Placidia"},"content":{"rendered":"

<\/a>
\nRavenna: Galla Placidian mauseoleumi<\/em><\/p>\n

Keisarinna Aelia Galla Placidialle<\/strong> (392-450) omistettu ristinmuotoinen tiilimausoleumi n\u00f6k\u00f6tt\u00e4\u00e4 melkein huomaamattoman n\u00e4k\u00f6isen\u00e4 puolitoista metri\u00e4 nykyist\u00e4 maanpintaa alempana San Vitalen basilikan nurkilla. Sen sis\u00e4ll\u00e4 on viile\u00e4\u00e4 ja h\u00e4m\u00e4r\u00e4\u00e4; ainoa valo lankeaa utumaisen pehme\u00e4sti alabasteri-ikkunoiden kivikalvojen l\u00e4pi ja j\u00e4tt\u00e4\u00e4 yleellisen taidokkaat mosaiikit kynttil\u00f6it\u00e4 kaipaavaan puolivaloon.<\/p>\n

Kussakin mausoleumin mosaiikkikoristellussa holvissa on kivinen sarkofagi. Vasemmanpuoleiseen on haudattu h\u00e4nen viimeinen aviomiehens\u00e4, kenraali Constantius<\/strong>. Oikeanpuoleinen on kuulunut joko h\u00e4nen heikkop\u00e4iselle velipuolelleen Honoriukselle tai pojalleen Placidus Valentinianukselle. Mausoleumin apsiksessa makaava suuri sarkofagi on menett\u00e4nyt kaikki marmorikoristeensa. Perim\u00e4tiedon mukaan Galla Placidia ruumis laskettiin siihen istuma-asennossa, balsamoituna, puettuna silkkiin ja purppuraan. Nyt mahtava kiviarkku on tyhj\u00e4, sill\u00e4 sarkofagin sis\u00e4ll\u00f6n sanotaan palaneen tapaturmaisesti vuonna 1577. Miten ihmeess\u00e4? Kilpailevan perinteen mukaan Galla Placidia haudattiin Roomaan, Ikuiseseen kaupunkiin, jossa h\u00e4n kuoli 27. p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 marraskuuta vuonna 450. Kenties ruumis siirrettiin my\u00f6hemmin Ravennaan?<\/p>\n


\nAelia Galla Placidia (392-450)<\/em><\/p>\n

P\u00e4ivi Set\u00e4l\u00e4n ansiokas teos antiikin naisista ei mainitse Galla Placidiaa. Se on harmi. Koko my\u00f6h\u00e4isantiikin v\u00e4rik\u00e4s tapahtumahistoria tuntuu kiteytyv\u00e4n t\u00e4m\u00e4n hurskaan, kauniin ja oppineen naispoliitikon el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Tarina on kuin suoraan elokuvasta: T\u00e4ynn\u00e4 juonittelua, romantiikkaa, vaaroja ja eeppisen mittakaavan tapahtumia. Galla Placidian aikalaisia olivat hunni Attila<\/a><\/strong>, kuningas Alarik<\/a><\/strong> ja sotap\u00e4\u00e4llikk\u00f6 Vortigern<\/a><\/strong>, matemaatikot Synesius Kyrenel\u00e4inen ja Hypatia Aleksandrialainen sek\u00e4 pyh\u00e4t miehet Johannes Krystostomos<\/a><\/strong>, pyh\u00e4 Hieronymus (joka k\u00e4\u00e4nsi Raamatun latinaksi) ja kirkkois\u00e4 Augustinus<\/a><\/strong>, naisvihaaja ja ”perisynnin” keksij\u00e4. Galla Placidia eli l\u00e4pi ajan, jolloin l\u00e4ntinen Rooman valtakunta luhistui ja muuttui maahantunkeutuneiden germaaniheimojen v\u00e4liseksi taistelutantereeksi.<\/p>\n

Galla Placidia syntyi Konstantinopolissa vuonna 392. H\u00e4net oli siitt\u00e4nyt vanhoilla p\u00e4ivill\u00e4\u00e4n keisari Theodosius I, V\u00e4limeren pakanauskontojen leppym\u00e4t\u00f6n vihollinen, joka teki kristinopin nikaialaisesta haarasta Rooman ainoan hyv\u00e4ksytyn uskonnon vuonna 380. H\u00e4nen \u00e4itins\u00e4 Galla ja h\u00e4nen molemmat sisaruksensa kuolivat kun Galla Placidia, joka jo syntyess\u00e4\u00e4n oli julistettu ”kaikkeinkorkeimmaksi neidoksi” (nobilissima puella<\/em>), oli vasta oppinut k\u00e4velem\u00e4\u00e4n. Itse Theodosius menehtyi heti seuraavana vuonna, joten Galla Placidia j\u00e4i samantien orvoksi.<\/p>\n

Theodosius testamenttasi valtakuntansa ensimm\u00e4isest\u00e4 avioliitostaan syntyneille Honoriukselle ja Arcadiukselle, kahdelle yksinkertaiselle pojalle jotka eliv\u00e4t t\u00e4ysin neuvonantajiensa talutusnuorassa. Galla Placidia l\u00e4hetettiin Theodosiuksen veljentytt\u00e4ren Serenan<\/strong><\/a> hoiviin Roomaan. Serena oli Honoriuksen hovin vaikutusvaltaisin nainen: H\u00e4net oli naitettu vuonna 395 Honoriuksen holhoajalle, l\u00e4nsi-Rooman asevoimien ylip\u00e4\u00e4llikk\u00f6lle, vandaalikenraali Stilicholle<\/a><\/strong>. Serena oli j\u00e4rjest\u00e4nyt Honoriuksen hovirunoilija Claudiuksen avioliiton ja huolehti samantien my\u00f6s hoiviinsa asetetusta serkkutyt\u00f6st\u00e4\u00e4n: Pikkuisen Galla Placidian tulevaksi aviomieheksi varattiin Serenan ja Stilichon vastasyntynyt poika Eucherius. Gallasta olisi siis tullut oman serkkunsa mini\u00e4, mik\u00e4li avioliitto olisi toteutunut.<\/p>\n

Stilicho ei paljoa kotona viihtynyt; Rooman valtakunta oli tuohon aikaan jatkuvassa sotatilassa. L\u00e4hes koko Balkanin niemimaa oli menetetty maahantunkeutuneille gooteille, joita johti pel\u00e4tty kuningas Alarik<\/a><\/strong>. Torjuakseen Alarikin hy\u00f6kk\u00e4yksen Italiaan Stilicho antoi tyhjent\u00e4\u00e4 kaikki rajavaruskunnat joukoistaan, mutta taistelut gootteja vastaan eiv\u00e4t johtaneet tulokseen. Alarik saapui talvella 401-402 piiritt\u00e4m\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4kaupunkia, Milanoa. T\u00e4m\u00e4n ep\u00e4miellytt\u00e4v\u00e4n kokemuksen j\u00e4lkeen 17-vuotias Honorius siirsi keisarillisen residenssins\u00e4 soiden ymp\u00e4r\u00f6im\u00e4\u00e4n Ravennan satamakaupunkiin.<\/p>\n

Alarikia ei saatu kuriin tulevinakaan vuosina ja Stilichon uskollisuus esivallalle n\u00e4ytti keisarillisten neuvonantajien ja senaattorien mielest\u00e4 ep\u00e4ilytt\u00e4v\u00e4lt\u00e4. Is\u00e4nmaalliset patriisit juonivat vandaalikenraalin hengilt\u00e4 t\u00e4m\u00e4n ollessa er\u00e4\u00e4ss\u00e4 Ravennan kirkoista rukoilemassa ja h\u00e4nen hopeoitu patsaansa Rooman Forum Romanumilla kaadettiin. Kun tieto kenraalin kuolemasta levisi, Italian kaupungeissa asuneita Stilichon germaanipalkkasoturien lapsia ja vaimoja odotti noutaja. Rotuviha germaanien ja roomalaisten v\u00e4lill\u00e4 leimahti j\u00e4lleen liekkehin, mutta germaanit olivat tulleet j\u00e4\u00e4d\u00e4kseen. P\u00e4\u00e4llikk\u00f6ns\u00e4 ja perheens\u00e4 menett\u00e4neet sotilaat loikkasivat Alarikin puolelle.<\/p>\n


\nFlavius Stilicho (359-408), h\u00e4nen vaimonsa Serena ja poikansa Eucherius.<\/em><\/p>\n

Entisest\u00e4\u00e4nkin vahvistunut Alarikin armeija saapui lopulta ry\u00f6stellen itsens\u00e4 Rooman kaupungin porteille talvella 408. Alarik pyrki kirist\u00e4m\u00e4\u00e4n Honoriukselta suojelurahaa, jota ei tippunut. Gootit p\u00e4\u00e4ttiv\u00e4t peri\u00e4 rahansa itse. Kaaosta lis\u00e4si viel\u00e4 kymmenien tuhansien orjien karkaaminen piiritetyst\u00e4 kaupungista Alarikin armeijaan. Piirityst\u00e4 kesti lopulta kolme vuotta ja teini-ik\u00e4\u00e4n ehtinyt Galla Placidia sai kest\u00e4\u00e4 sen kaikki k\u00e4rsimykset. Ensin h\u00e4nen serkkunsa Serena tuomittiin kuolemaan vehkeilyst\u00e4 vihollisen kanssa ja teloitettiin yhdess\u00e4 poikansa kanssa. Kuulemma teloitus tapahtui Galla Placidian suostumuksella; v\u00e4lit eiv\u00e4t liene olleet kovin hyv\u00e4t ottotytt\u00e4ren ja kasvatus\u00e4idin v\u00e4lill\u00e4.<\/p>\n

N\u00e4l\u00e4nh\u00e4t\u00e4 ja kulkutaudit tappoivat roomalaisia kuin k\u00e4rp\u00e4si\u00e4. Lopulta vanha kristitty aatelisnainen avasi kaupungin portit, sill\u00e4 h\u00e4n ei kest\u00e4nyt katsella enemp\u00e4\u00e4 k\u00e4rsimyst\u00e4. Kun seuraavan kerran kuulemme Galla Placidiasta, on h\u00e4n jo goottien vankina – mutta aivan yll\u00e4tt\u00e4en h\u00e4n rakastuukin omaan kaappaajaansa, komeaan Ataulf <\/strong>-nimiseen heimop\u00e4\u00e4llikk\u00f6\u00f6n joka sattuu viel\u00e4 olemaan itsens\u00e4 Alarikin lanko. Katselivatko he yhdess\u00e4, miten Rooma paloi? Gallan velipuoli Honorius – joka Pekka Tuomiston sanoin ”tuskin osasi k\u00e4vell\u00e4 ja sy\u00f6d\u00e4 oliiveja yht\u00e4 aikaa”<\/em> – ei piitannut entisen maailmanp\u00e4\u00e4kaupungin k\u00e4rsimyksist\u00e4 vaan keskittyi ruokkimaan lemmikkikanojaan Ravennassa.<\/p>\n

H\u00e4vitetty\u00e4\u00e4n Ikuisen kaupungin, ry\u00f6stetty\u00e4\u00e4n vuosisatojen saatossa ker\u00e4\u00e4ntyneet aarteet ja otettuaan koko joukon panttivankeja Alarik jatkoi tuhoisaa vaellustaan Italian halki. Galla Placidian lis\u00e4ksi panttivankeihin kuului useita kunnianarvoisia senaattoreita, kuten Rooman kaupunginprefekti Priscus Attalus<\/a><\/strong>, josta Alarik v\u00e4lill\u00e4 suunnitteli itselleen kuuliaista vastakeisaria. Goottien kuningas menehtyi kuitenkin viel\u00e4 samana vuonna (410 jKr.) kuumetautiin Calabriassa ja h\u00e4nen tilalleen gootit valitsivat yksimielisesti Ataulfin. Ataulf johdatti gootit takaisin pohjoiseen ja kaoottiseen Galliaan, jossa l\u00e4nsi-Rooman armeijoiden uusi p\u00e4\u00e4llikk\u00f6 Constantius oli juuri kukistanut brittil\u00e4isen vallantavoittelijan Konstantinus III:n. Lis\u00e4ksi maata h\u00e4vitti frankkien, alemannien ja muiden germaaniheimojen invaasio.<\/p>\n

Toisin kuin Alarik, Ataulf tuntuu olleen jopa idealistinen hahmo. Kirkkois\u00e4 Orosius<\/strong> panee h\u00e4nen suuhunsa seuraavat sanat:<\/p>\n

\n

”At first I wanted to erase the Roman name and convert all Roman territory into a Gothic empire: I longed for Romania to become Gothia, and Athaulf to be what Caesar Augustus had been. But long experience has taught me that the ungoverned wildness of the Goths will never submit to laws, and that without law a state is not a state. Therefore I have more prudently chosen the different glory of reviving the Roman name with Gothic vigour, and I hope to be acknowledged by posterity as the initiator of a Roman restoration, since it is impossible for me to alter the character of this Empire.” (Adversum Paganos<\/em>, translated in Stephen Williams, Diocletian and the Roman Recovery<\/em>, Routledge, 1985, 2000, p.218)<\/p>\n<\/blockquote>\n

Ehk\u00e4 Galla Placidiallakin oli osansa Ataulfin k\u00e4\u00e4ntymyksess\u00e4 roomalaismielisyyteen?<\/p>\n

500-luvulla el\u00e4nyt kronikoitsija Jordanes<\/a><\/strong> kertoo ett\u00e4 Ataulf ja 19-vuotias Galla viettiv\u00e4t roomalaisen tradition mukaisia h\u00e4it\u00e4 vuonna 411 pieness\u00e4 pohjoisitalialaisessa Forlin kaupungissa (Forum Livii<\/em>). Toisen version mukaan he meniv\u00e4t virallisesti naimisiin vasta vuonna 414 Narbossa, kun Ataulf lepytti Honoriuksen kukistamalla h\u00e4nen puolestaan pari gallialaista vallantavoittelijaa. Ataulf joutui torjumaan my\u00f6s omien maanmiestens\u00e4 yritykset vallan vaihtamiseksi. Selv\u00e4sti Ataulfin roomalais-goottilaiset visiot eiv\u00e4t miellytt\u00e4neet kaikkia. Lopulta Constantiuksen meriteitse ahdistelema Ataulf vet\u00e4ytyi gootteineen Hispaniaan sotimaan sinne asettuneita vandaaleja vastaan. Hispaniassa Galla synnytti h\u00e4nelle pojan, Theodosiuksen. Lapsi ei el\u00e4nyt montaa kuukautta ja pienen Theodosiuksen mukana kuolivat parin haaveet roomalais-goottilaisesta yhten\u00e4isvaltiosta.<\/p>\n

Honorius vaati uudelleen Ataulfia palauttamaan sisarensa, mutta kun Ataulf kielt\u00e4ytyi, h\u00e4n jatkoi sotaa gootteja vastaan. Ataulfin kruunu alkoi keinua kiikker\u00e4sti h\u00e4nen kulmillaan: Kuninkaalle ilmestyi haastajia toinen toisensa per\u00e4\u00e4n, ja lopulta h\u00e4net murhattiin omassa kylpyammeessaan. Vallan kaappasi er\u00e4s Sigeric menett\u00e4\u00e4kseen sen kymment\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 my\u00f6hemmin Wallialle, joka solmi lopullisen rauhan Rooman kanssa. Vuonna 417 Wallia m\u00f6i Galla Placidian takaisin velipuolelleen Honoriukselle; vaihdossa gootit saivat hedelm\u00e4llisen Akvitanian maakunnan ja kipe\u00e4sti kaipaamiaan elintarvikkeita. Honorius antoi siskonsa vaimoksi voittoisalle Constantiukselle.<\/p>\n

Mitk\u00e4\u00e4n l\u00e4hteet eiv\u00e4t kerro, mit\u00e4 Galla Placidia ajatteli uudesta pakkoavioliitostaan. Siit\u00e4 syntyi kuitenkin laiska ja kykenem\u00e4t\u00f6n Valentinianus III<\/strong> – tuleva keisari – sek\u00e4 itsetietoinen tyt\u00e4r Justa Grata Honoria<\/strong>, joista oli koko l\u00e4nsi-Roomalle (tai sille mit\u00e4 siit\u00e4 oli j\u00e4ljell\u00e4) viel\u00e4 paljon harmia. Galla Placidia korotettiin keisarinnan (augusta<\/em>) arvoon 8. helmikuuta 421 ja h\u00e4nen miehest\u00e4\u00e4n Constantiuksesta tehtiin Honoriuksen hallituskumppani, mutta Constantius sairastui ja kuoli jo 2. syyskuuta samana vuonna. Muutenkin vajaalla pakalla pelannut Honorius onnistui viel\u00e4 mustaamaan maineensa lopullisesti alkamalla tuntea suunnatonta himoa leskeksi j\u00e4\u00e4nytt\u00e4 sisarpuoltaan kohtaan ja l\u00e4\u00e4ppim\u00e4ll\u00e4 t\u00e4t\u00e4 irstaasti julkisilla paikoilla. Ravennassa syntyi katutappeluita keisarin ja leskiaugustan kannattajien v\u00e4lill\u00e4. Ne rauhoittuivat, kun Honorius karkotti Galla Placidian Konstantinopoliin, jonne t\u00e4m\u00e4 muutti lapsineen vuonna 423. Samana vuonna my\u00f6s Honorius sairastui ja kuoli.<\/p>\n


\nS. Giovanni Evangelista<\/span><\/p>\n

L\u00e4nsi-Rooman diadeemi siirtyi 6-vuotiaan Valentinianus III:n pikkuiseen p\u00e4\u00e4h\u00e4n. Poikansa holhoojana Galla Placidia toimi valtionhoitajana kahdentoista vuoden ajan, kunnes Valentinianus tuli t\u00e4ysi-ik\u00e4iseksi. Valtakunnan hallitsijana hurskas keisarinna tuli tunnetuksi katolisen uskon puolustajana ja mesenaattina. H\u00e4n restauroi ja rakennutti useita kirkkoja. Roomassa h\u00e4n rahoitti San Paolo fuori le muran<\/em> basilikan korjausty\u00f6t ja avitti Jerusalemin Pyh\u00e4n Ristin kirkon koristelussa. Hallituskaupunkiinsa Ravennaan h\u00e4n rakennutti Pyh\u00e4n Ristin ja P. Johannes Evankelistan basilikat ja huolehti siit\u00e4 ett\u00e4 Ravenna sai piispanistuimen. Riminiin h\u00e4n rakennutti P. Stefanuksen kirkon.<\/p>\n

Ravennan P. Johanneksen kirkkoa koristaa periroomalainen omistuspiirtokirjoitus: ”Galla Placidia, h\u00e4nen poikansa Placidus Valentinianus Augustus ja tytt\u00e4rens\u00e4 Justa Grata Honoria lunastivat valansa pelastuttuaan meren raivolta.”<\/em> Samalla tavalla, h\u00e4d\u00e4n hetkell\u00e4 tehdyn lupauksen perusteella, olivat syntyneet monet Rooman pakanatemppeleist\u00e4kin. 400-luvulla v\u00e4limeren vanhat pakanauskonnot olivat kuitenkin hitaasti katoamassa valtiollisen vainon vuoksi. Keisari Theodosius oli kielt\u00e4nyt lailla kaikki muut uskot paitsi kristinuskon; kenraali Stilicho oli tehnyt valtion tahdon selv\u00e4ksi polttamalla Roomassa pyh\u00e4t Sibyllan ennustuskirjat.<\/p>\n

Gallan, h\u00e4nen poikansa ja teini-ik\u00e4isen tytt\u00e4rens\u00e4 suhteesta hunni Attilaan kirjoittaa Pekka Tuomisto Rooman keisareissa<\/em> seuraavasti:<\/p>\n

\n

Attilan hy\u00f6kk\u00e4yksen k\u00e4ynnist\u00e4j\u00e4n\u00e4 toimi yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4sti keisari Valentinianus III:n sisar Justa Grata Honoria, joka oli joutunut ep\u00e4suosioon ja kotiarestiin j\u00e4\u00e4ty\u00e4\u00e4n kiinni lemmenseikkailusta tilanhoitajansa Eugeniuksen kanssa. Uusien skandaalien v\u00e4ltt\u00e4miseksi h\u00e4net kihlattiin senaattori Herculanuksen kanssa, mutta Honoria ei uudesta siipastaan pit\u00e4nyt. Niinp\u00e4 h\u00e4n vuonna 449 tai 450 l\u00e4hetti eunukkinsa mukana kirjeen Attilalle ja pyysi t\u00e4t\u00e4 – kunnon korvausta vastaan – kostamaan puolestaan saamansa kohtelun. Varmemmaksi vakuudeksi Honoria liitti kirjeeseen mukaan sinettisormuksensa. Attila ymm\u00e4rsi oitis, ett\u00e4 Honoria kosi h\u00e4nt\u00e4, ja l\u00e4hetti paluupostissa my\u00f6nt\u00e4v\u00e4n vastauksen ja vaatimuksen my\u00f6t\u00e4j\u00e4isist\u00e4, jotka olisivat puolet L\u00e4nsi-Rooman alueista. Galla Placidialla oli t\u00e4ysi ty\u00f6 est\u00e4\u00e4 Valentinianusta murhaamasta siskoaan, kun t\u00e4m\u00e4n punoma kuvio tuli ilmi. Attila sai kohteliaan mutta kielt\u00e4v\u00e4n vastauksen […]<\/p>\n<\/blockquote>\n

Galla Placidia kuoli vuonna 450, joten h\u00e4nen ei onneksi t\u00e4ytynyt n\u00e4hd\u00e4 miten pettynyt sulhasmies Attila hy\u00f6kk\u00e4si Galliaan ja Italiaan seuraavana vuonna. H\u00e4nen tahdoton poikansa Valentinianus III sai j\u00e4\u00e4d\u00e4 dynastiansa viimeiseksi edustajaksi, jonka j\u00e4lkeen y\u00f6 laskeutui l\u00e4nsi-Euroopan ylle.<\/p>\n

Epilogi:<\/strong><\/p>\n

Tarinan mukaan goottikuningas Alarik vei Rooman Juppiterin temppelist\u00e4 Capitoliumilla my\u00f6s ne aarteet, jotka Titus oli saanut vuonna 73 Jerusalemista kukistettuaan juutalaisten kapinan: Vaskitorvet ja hopeiset kynttil\u00e4njalat – kenties my\u00f6s Liiton Arkin? Kun Alarik kuoli, h\u00e4nen uskolliset goottinsa patosivat Busento-joen ja hautasivat h\u00e4net aarteineen sen pohjaan. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen joen annettiin taas palata tavalliseen uomaansa. N\u00e4in p\u00e4\u00e4llysmies sai nukkua ikiunta joen alla kuten kuningas Arthur joissain my\u00f6hemmiss\u00e4 taruissa, joihin Alarikin kohtalo on kenties vaikuttanut.<\/p>\n

Jerusalemin aarteille on toinenkin ry\u00f6st\u00e4j\u00e4ehdokas: Vandaalit, jotka h\u00e4vitt\u00e4v\u00e4t Rooman vuonna 452 jKr. ja antoivat nimens\u00e4 vandalismille. Yksi vandaalien aarrelaivoista upposi paluumatkalla Roomasta Karthagoon, eik\u00e4 sit\u00e4 ole viel\u00e4k\u00e4\u00e4n l\u00f6ytynyt.<\/p>\n

<\/a><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Ravenna: Galla Placidian mauseoleumi Keisarinna Aelia Galla Placidialle (392-450) omistettu ristinmuotoinen tiilimausoleumi n\u00f6k\u00f6tt\u00e4\u00e4 melkein huomaamattoman n\u00e4k\u00f6isen\u00e4 puolitoista metri\u00e4 nykyist\u00e4 maanpintaa alempana San Vitalen basilikan nurkilla. Sen sis\u00e4ll\u00e4 on viile\u00e4\u00e4 ja h\u00e4m\u00e4r\u00e4\u00e4; ainoa valo lankeaa utumaisen pehme\u00e4sti alabasteri-ikkunoiden kivikalvojen l\u00e4pi ja j\u00e4tt\u00e4\u00e4 yleellisen taidokkaat mosaiikit kynttil\u00f6it\u00e4 kaipaavaan puolivaloon. Kussakin mausoleumin mosaiikkikoristellussa holvissa on kivinen sarkofagi. Vasemmanpuoleiseen … Jatka artikkeliin Aelia Galla Placidia<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[7],"tags":[],"class_list":["post-15","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-historia"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/15","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=15"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/15\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=15"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=15"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=15"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}