{"id":148,"date":"2010-02-06T20:48:18","date_gmt":"2010-02-06T18:48:18","guid":{"rendered":"http:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/?p=148"},"modified":"2010-02-06T21:08:02","modified_gmt":"2010-02-06T19:08:02","slug":"nousu-rappio-ja-tuho-ii-taantuma","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/?p=148","title":{"rendered":"Nousu, rappio ja tuho II"},"content":{"rendered":"

Medievalistien parissa on nyky\u00e4\u00e4n tapana sanoa, ett\u00e4 Rooman valtakunta ei koskaan tuhoutunut: se vain muutti muotoaan.<\/em> V\u00e4itet\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 muutos tapahtui niin hitaasti, ett\u00e4 varhaiskeskiajan ihmiset eiv\u00e4t varsinaisesti huomanneet eroa. Silti j\u00e4ttim\u00e4iset rauniot ymp\u00e4ri Eurooppaa kertoivat menneest\u00e4 kukoituksesta, ja vaikea on kuvitella etteik\u00f6 niiden keskell\u00e4 lampaitaan laiduntaneet ihmiset olisivat ymm\u00e4rt\u00e4neet, ett\u00e4 jotakin oli peruuttamattomasti j\u00e4\u00e4nyt taakse. Peter Brownin<\/strong> mestarillisesti lanseeraaman my\u00f6h\u00e4isantiikin<\/a> (n. vuodet 200-800 jKr.) keski\u00f6ss\u00e4 ei ole Rooman valtakunnan l\u00e4nsipuolen romahdus, vaan aikakauden eloisa hengenel\u00e4m\u00e4 ja uuden kulttuurin muotoutuminen. H\u00e4nen tavoitteenaan oli uudelleenkirjoittaa aikakauden historia positiivisessa valossa, turvautumatta kertaakaan \u201drappion\u201d tai \u201dkriisin\u201d k\u00e4sitteisiin \u00a0(P. Brown: The World of Late Antiquity<\/em>. 1971).<\/p>\n

<\/p>\n

Brownin pysyvin ansio on se, ett\u00e4 toivoakseni h\u00e4n onnistui ikuisiksi ajoiksi karkottamaan ihmisten mielist\u00e4 sen myytin, ett\u00e4 Rooman valtakunta olisi loppunut kuin sein\u00e4\u00e4n vuonna 476, kun germaanit l\u00e4hettiv\u00e4t viimeisen vallastaan luopuneen lapsikeisarin Romulus Augustuluksen<\/a><\/strong> arvomerkit Konstantinopoliin ja ilmoittivat, ettei l\u00e4nness\u00e4 en\u00e4\u00e4 kaivattu keisaria. Mik\u00e4\u00e4n ei olennaisesti muuttunut tuona hetken\u00e4 ja aikalaiset tuskin kiinnittiv\u00e4t siihen huomiota; l\u00e4nsi oli joka tapauksessa jo jaettu germaanisten kuningaskuntien v\u00e4lill\u00e4. Sit\u00e4paitsi Rooman imperiumi ei kadonnut mihink\u00e4\u00e4n. Se hallitsi yh\u00e4 puolta V\u00e4limerta Konstantinopolista k\u00e4sin, kuten se tulisi tekem\u00e4\u00e4n aina vuoteen 1204 ast<\/a>i. Konstantinopolin keisarit eiv\u00e4t miss\u00e4\u00e4n vaiheessa lakanneet vaatimasta itselleen yliherruutta koko entisen Rooman valtakunnan alueella, kuten Guomindang<\/a><\/em> Taiwanilla katsoo Kiinan edelleen kuuluvan sille. Konstantinopolin n\u00e4k\u00f6kulmasta kyse oli vain v\u00e4liaikaisesta takaiskusta, joka otollisen hetken tullen tullaan korjaamaan \u2013 kuten Justinianuksen<\/a><\/strong> aikana melkein tapahtuikin.<\/p>\n

Lis\u00e4ksi Rooman vallan aikaiset poliittiset instituutiot s\u00e4ilyiv\u00e4t oman aikansa my\u00f6s germaanien vallan alla. Valloittajat tarvitsivat oppineita, byrokraatteja ja kirkonmiehi\u00e4. Laajennettuaan valtakuntaansa Galliaan goottien kuningas Theoderik<\/strong> palautti hetkeksi jopa Gallian pretoriaaniprefekturaatin, er\u00e4\u00e4n keisarivallan korkeimmista hallintoviroista. Yhteiselo miehitetyss\u00e4 l\u00e4nness\u00e4 oli kuitenkin kaikkea muuta kuin saumatonta. Roomalaisille alamaisille tehtiin selv\u00e4ksi, ett\u00e4 he olivat toisen luokan kansalaisia. Provinssien asukkaihin sovellettiin roomalaista lakia, herrakansaan taas germaanista tapaoikeutta. Roomalaisen tappamisesta joutui maksamaan puolta pienemm\u00e4n verirahan kuin germaanin. Kahden v\u00e4est\u00f6ryhm\u00e4n assimilaatio kesti yli toistasataa vuotta (B. Ward-Perkins: The Fall of Rome and the end of Civilization<\/em>. 2005).<\/p>\n

L\u00e4nnen romahdus ei tullut yhdell\u00e4 rym\u00e4hdyksell\u00e4. Kansainvaellusten varsinaisena moottorina toimi se valtava elintasokuilu, joka vallitsi rikkaan etel\u00e4n ja k\u00f6yh\u00e4n pohjoisen v\u00e4lill\u00e4. Rooman ehk\u00e4isypolitiikka\u00a0pyrki tasoittamaan eroja taloudellisen integraation keinion. Rajantakaisten heimojen p\u00e4\u00e4llik\u00f6ille annettiin kalliita lahjoja ja kokonaisia heimoja ostettiin roomalaisella kullalla olemaan hy\u00f6kk\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00e4. Barbaariheimoille maksettavat subventiot hy\u00f6dyttiv\u00e4t raja-alueita taloudellisesti. Samat barbaarit tulivat rahoillaan ostamaan kehittyneit\u00e4 roomalaisia teollisuus- ja yleellisyystuotteita, jolloin kulta palasi takaisin kiertoon, lukuunottamatta pient\u00e4 osaa joka sulatettiin ja muutettiin koruiksi. Ehk\u00e4isypolitiikka toimi niin kauan, kun sen tukena oli vakava sotilaallinen pelote. Pitk\u00e4ll\u00e4 t\u00e4ht\u00e4imell\u00e4 se kuitenkin vaikutti kielteisesti: sinne miss\u00e4 ennen oli vain hajanaisia heimoja, syntyi roomalaisten tuen ansiosta 100- ja 200-lukujen kuluessa voimakkaita heimoliittoja. Samalla Rooman kehittyv\u00e4t raja-alueet pyrkiv\u00e4t liikkumaan pois keskusvallan holhouksesta ja muodostamaan omia valtakeskuksiaan (E. Luttwak: The Grand Strategy of the Roman Empire<\/em>. 1976)<\/p>\n

Uudet germaanien konfederaatiot, kuten alemannit<\/a><\/em> (\u201dkaikki miehet\u201d), markomannit<\/a><\/em> ja frankit<\/a><\/em> (\u201dvapaat miehet\u201d) olivat sotilaallisesti roomalaisten kanssa tasaveroisia. Germaanit olivat palvelleet vuosikymmenien ajan Rooman armeijassa ja tunsivat t\u00e4ydellisesti vihollisensa vahvuudet ja sodank\u00e4yntitavan. Rooman pyrkimys ratkaista paikallisia ongelmia palkkaamalla kokonaisia barbaariheimoja taistelemaan toisiaan vastaan oli halpa ja toimiva lyhyen t\u00e4ht\u00e4imen ratkaisu, mutta pitk\u00e4n ajan kuluessa siit\u00e4 oli etua l\u00e4hinn\u00e4 germaaneille itselleen.<\/p>\n

Kansainvaellus oli aluksi rauhanomaista. Britannian Saxon Shoren<\/a><\/em> arkeologisten kaivausten perusteella saksilaisia maahanmuuttajia on rantautunut etel\u00e4-Englantiin jo 200-luvulla, ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 korkeamman elintason toivossa. Rajantakaisia barbaareja houkuteltiin Roomaan t\u00f6ihin ja sotilaiksi. Joidenkin arvioiden mukaan 200-luvun lopussa enemmist\u00f6 Rooman legioonista koostui jo germaanipalkkasotureista. T\u00e4m\u00e4 hy\u00f6dytti imperiumia niin kauan kun barbaarit assimiloituivat roomalaiseen yhteiskuntaan ja muuttuivat sen puolustajiksi. Ongelmat alkoivat siit\u00e4, kun taantuman ja talouskriisin kanssa paininut L\u00e4nsi-Rooma luovutti ns. foederati<\/em><\/strong>-j\u00e4rjestelm\u00e4n puitteissa tulijoille tietyn raja-alueen verotulot sill\u00e4 ehdolla, ett\u00e4 tulijat vastaavasti puolustaisivat rajaa uusia maahanpyrkij\u00f6it\u00e4 ja ry\u00f6stelij\u00f6it\u00e4 vastaan. Valtion verotulot v\u00e4heniv\u00e4t entisest\u00e4\u00e4n, jolloin oli luovutettava lis\u00e4\u00e4 maata jne. Germaanien annettiin asettua Rooman alueelle kokonaisina heimoina ja omien ruhtinaidensa johtamina. Luhistuminen alkoi.<\/p>\n

Antti Arjava<\/strong> m\u00e4\u00e4ritteli Tieteen P\u00e4ivill\u00e4 2007 pit\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n esitelm\u00e4ss\u00e4 Antiikin syksyst\u00e4 keskiajan kev\u00e4\u00e4seen<\/em> sivilisaation luhistumisen prosessiksi, jossa yhteiskunta siirtyy vakiintuneelta sosiopoliittisen monimutkaisuuden tasolta yksinkertaisemmalle. Luhistumisessa poliittinen yksikk\u00f6 on alueellisesti pienempi ja keskusvalta heikompi; yhteiskunta on v\u00e4hemm\u00e4n kerrostunut ja siin\u00e4 on v\u00e4hemm\u00e4n ty\u00f6njakoa, koordinaatio, voimavarojen uudelleen jako ja tiedon ja tavaroiden kulku v\u00e4henee, talousyksikk\u00f6 tuottaa itse sen mit\u00e4 kuluttaa, vanha rakennuskanta rappeutuu tai mukautetaan vaatimattomampaan k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n, lukutaito harvinaistuu, turvattomuus lis\u00e4\u00e4ntyy, vahvat pit\u00e4v\u00e4t huolen itsest\u00e4\u00e4n, v\u00e4est\u00f6m\u00e4\u00e4r\u00e4 pienenee, ja j\u00e4ljelle j\u00e4\u00e4vien ihmisten tuntema maailma kutistuu.<\/p>\n

T\u00e4sm\u00e4lleen n\u00e4in my\u00f6s tapahtui. \u201dLuhistuminen\u201d on kenties arvov\u00e4ritteinen sana, kuten Averil Cameron<\/strong> varoittaa, mutta ne ihmiset, jotka syntyiv\u00e4t maailmaan jossa juokseva vesi, kylpyl\u00e4t ja turismi olivat arkip\u00e4iv\u00e4\u00e4 mutta kuolivat maailmassa, jossa kunnollisia kattotiili\u00e4 ei en\u00e4\u00e4 valmistettu, akveduktit olivat pois k\u00e4yt\u00f6st\u00e4 ja naapuriprovinssi muuttunut vieraaksi maaksi, tuskin olisivat keksineet parempaa sanaa. Kun muutos huonompaan oli ripe\u00e4\u00e4, kuten esimerkiksi kolmannen vuosisadan vastoink\u00e4ymisiss\u00e4, ihmiset tiedostivat selke\u00e4sti el\u00e4v\u00e4ns\u00e4 keskell\u00e4 kriisi\u00e4 (G. Alf\u00f6ldy: The crisis of the third century as seen by contemporaries<\/em>. GBRS 15, 1974).<\/p>\n

Vanhan, maailmansotaa edelt\u00e4v\u00e4n ajan tulkinnan mukaan Rooman valtakunta rappeutui hitaasti, kunnes germaanit potkivat l\u00e4pilahonneen oven sis\u00e4\u00e4n. Rappeutuneen Rooman rinnalle on nyky\u00e4\u00e4n tarjolla t\u00e4ysin vastakkainen kuva. Augustuksen prinsipaattiin verrattuna my\u00f6h\u00e4isantiikin Rooma oli paremmin organisoitu, tehokkaammin verotettu, sen armeija oli miesluvultaan karkeasti arvioiden kaksi kertaa suurempi ja lis\u00e4ksi se oli kulttuurisesti yhten\u00e4isempi. Imperiumi oli muuttunut l\u00f6yh\u00e4st\u00e4 kokoelmasta Rooman hallitsemia kansoja ja kaupunkeja yhten\u00e4iskulttuuriksi, jonka asukkaat alkoivat mielt\u00e4\u00e4 itsens\u00e4 ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa roomalaisiksi<\/em> ja puhua is\u00e4nmaastaan Romaniana<\/em>.<\/p>\n

Mutta jos my\u00f6h\u00e4inen Rooman keisarikunta oli paljon vankempi kuin varhainen, miten sitten on mahdollista, ett\u00e4 sen l\u00e4nsiosat luhistuivat niin nopeasti 400-luvulla barbaarien paineen alla? T\u00e4m\u00e4n paradoksin selitt\u00e4j\u00e4ksi jotkut rappion vastustajat ovat joutuneet palauttamaan ns. suurmiesteorian<\/em>, jonka mukaan historiasta p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4t poikkeukselliset yksil\u00f6t ja yksitt\u00e4iset tapahtumat. Syyllinenkin on l\u00f6ydetty: Flavius Julius Valens<\/a><\/strong>, joka menetti koko id\u00e4n kentt\u00e4armeijan yhdess\u00e4 ainoassa taistelussa gootteja vastaan Hadrianopoliissa 9. elokuuta 378. Ranskalainen historioitsija Andr\u00e9 Piganiol<\/strong> kirjoitti toisen maailmansodan j\u00e4lkeen \u2013 Ranskan tappio 1940 el\u00e4v\u00e4n\u00e4 mieless\u00e4\u00e4n: \u201dRoomalainen sivilisaatio ei kuollut rauhanomaisesti vuoteeseensa. Se salamurhattiin.\u201d (\u2018La civilisation romaine n\u2019est pas morte de sa belle morte. <\/em>Elle a \u00e9t\u00e9 assassin\u00e9e\u2019<\/em>). Vaikka murhateoria onkin ollut viime aikoina suosiossa, sen heikkoudet eiv\u00e4t ole kadonneet mihink\u00e4\u00e4n. Lis\u00e4ksi Hadrianopoliin tapauksessa on muistettava, ett\u00e4 siell\u00e4 tuhoutui juuri it\u00e4inen armeija, kun taas l\u00e4ntinen puoli valtakuntaa oli se, joka luhistui.<\/p>\n

Rooma joka oli puolta pienemm\u00e4ll\u00e4 armeijalla ja kevyell\u00e4 byrokratialla kyennyt helposti laajenemaan ja hallitsemaan kokonaista imperiumia, pystyi my\u00f6hemmin tehokkaan virkakoneiston, suuren armeijan ja laajamittaisten linnoituslaitteiden avulla h\u00e4dintuskin pit\u00e4m\u00e4\u00e4n yll\u00e4 rauhaa ja j\u00e4rjestyst\u00e4. Kenties selityst\u00e4 on etsitt\u00e4v\u00e4 ulkoisten ja sis\u00e4isten tekij\u00f6iden yhteisvaikutuksesta. Ensimm\u00e4isen vuosisadan Roomalla ei ollut vahvoja vihollisia, vain paikallisia voimatekij\u00f6it\u00e4 (Arsakidien Parthia<\/a>, Dekebaloksen Daakia<\/a>). Nelj\u00e4nnell\u00e4 niit\u00e4 oli jo joka rintamalla: id\u00e4ss\u00e4 Sassanidi-Persian<\/a> suurvalta, pohjoisessa goottien, alemannien, alaanien ja frankkien konfederaatiot, etel\u00e4ss\u00e4 nuubialainen paimentolaiskansa blemmyt<\/a>.<\/p>\n

Arkeologia on auttanut selvitt\u00e4m\u00e4\u00e4n, miten taloudellinen toimeliaisuus on vaihdellut Rooman valtakunnan sis\u00e4ll\u00e4. Viel\u00e4 muutama vuosikymmen sitten t\u00e4st\u00e4 oli vain varsin ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4inen kuva. Nyt ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 vaikeudet alkoivat eri puolella eri aikaan, nousut ja taantumat eiv\u00e4t olleet universaaleja. Jo antiikin ihmiset ep\u00e4iliv\u00e4t, ett\u00e4 vauraus ja helppo el\u00e4m\u00e4 johti moraaliseen rappioon ja yleiseen v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyteen yhteisist\u00e4 asioista. N\u00e4ytt\u00e4\u00e4 silt\u00e4, ett\u00e4 taantuma alkoi sielt\u00e4, miss\u00e4 oltiin saavutettu korkein elintaso, eli keskustasta, Italiasta ja Kreikasta, joissa keramiikka- ja viiniteollisuus taantuivat 100-luvulla tuotannon siirtyess\u00e4 halvemman ty\u00f6voiman provinsseihin, ensin Galliaan, sitten Hispaniaan ja Pohjois-Afrikkaan. Keskustasta nousukausi ja taantuma loittonivat kuin renkaat vedess\u00e4 kohti valtakunnan reuna-alueita ja niiden taakse. Pohjois-Afrikka nousi kolmannella vuosisadalla valtakunnan vauraimmaksi alueeksi. Sen kaupungit olivat suurimmillaan nelj\u00e4nnen vuosisadan lopulla, Britanniassa hieman aiemmin. Syyriassa talouskasvu jatkui katkeamattomana aina 500-luvun luonnonmullistuksiin asti, ja jatkui sis\u00e4maassa viel\u00e4 arabivallankin aikana.<\/p>\n

Joutuiko Rooman valtakunta korkean elintasonsa ja v\u00e4henev\u00e4n v\u00e4est\u00f6ns\u00e4 uhriksi aikana, jolloin silt\u00e4 olisi odotettu entist\u00e4 suurempaa dynaamisuutta? Selitys on vetoava, mutta siin\u00e4 on yksi ilmeinen heikkous: Sekin muistuttaa liikaa omasta ajastamme.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Medievalistien parissa on nyky\u00e4\u00e4n tapana sanoa, ett\u00e4 Rooman valtakunta ei koskaan tuhoutunut: se vain muutti muotoaan. V\u00e4itet\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 muutos tapahtui niin hitaasti, ett\u00e4 varhaiskeskiajan ihmiset eiv\u00e4t varsinaisesti huomanneet eroa. Silti j\u00e4ttim\u00e4iset rauniot ymp\u00e4ri Eurooppaa kertoivat menneest\u00e4 kukoituksesta, ja vaikea on kuvitella etteik\u00f6 niiden keskell\u00e4 lampaitaan laiduntaneet ihmiset olisivat ymm\u00e4rt\u00e4neet, ett\u00e4 jotakin oli peruuttamattomasti j\u00e4\u00e4nyt taakse. … Jatka artikkeliin Nousu, rappio ja tuho II<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[7],"tags":[],"class_list":["post-148","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-historia"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/148","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=148"}],"version-history":[{"count":8,"href":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/148\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":154,"href":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/148\/revisions\/154"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=148"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=148"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/antiikki.taivaansusi.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=148"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}