Kylän suurin kypärä

Ensimmäiset Ranskasta tilaamani roomalaiset varusesineet saapuivat postitse tiistaina, mutta minä sain siitä tiedon vasta perjantaina. Kuvassa on Deepeekan valmistama replika 1. vuosisadan lopun sotilaskypärästä, jota kutsutaan anglosaksien käyttämän Robinsonin typologian mukaan ”Imperial Gallic G”:ksi ja mannermaalla Weisenaun-tyypiksi. Alkuperäinen kalastettiin esille Reinistä ja sitä säilytetään nykyään Wormsin museossa. Suurin osa ehjinä löytyneistä sotilasvarusteista on ilmeisesti sotilaiden toimittamia uhrilahjoja.

Kypärä oli yksi tärkeimmistä legioonalaisen varusteista, ja kenties vaikein valmistaa. Tämän ajan kypärät valmistettiin yleensä takomalla yhdestä ainoasta metallikappaleesta, mikä vaatii melkoista taitoa. Imperial Gallic G on varsin edustava esimerkki aikansa sotilasteknologiasta. 100-luvulla näihin kypäriin asennettiin jälkikäteen Trajanuksen käymän Daakian sodan opetusten ansiosta ristikkäiset vahvistusraudat, jotka esiintyvät kaikissa myöhemmissä kypärämalleissa aina 200-luvun lopulle saakka, samalla kun niskasuojus kääntyi alaspäin ja leveni kohti hartioita.

Yleisesti ottaen tämän mallin kypärät kehittyivät yhä laadukkaammiksi ja suojaavimmaksi, kunnes 3. vuosisadan sotilasanarkian jälkeen ne katoavat tyystin. Osittain ne korvasi sarmaateilta ja persialaisilta omaksuttu ”spangenhelm”, yksinkertaisempi ja halvempi rautainen potta, joka pysyikin käytössä koko keskiajan.

Paketin mukana tuli myös 300-luvun lopulla muotiin tullut germaanihenkinen vyö. Vyö on tajuttoman leveä ja painava kaikkine pronssitöineen. Aikaisemmat sotilasvyöt olivat kapeita ja taidokkaita, tässä panostetaan pelkkään raakaan näyttävyyteen.

Viimeisenä, mutta ei vähäpätöisempänä, roomalainen ratsuväen miekka eli spatha. 200-luvun kuluessa myös roomalainen jalkaväki omaksui pidemmän miekan ja lopulta korvasi lähes täysin lyhyemmän, 60-senttisen gladiuksen. Spathan oli selvästi pätevä ase, sillä se säilyi ammattisotilaan perusaseena Euroopassa keihään ohella juurikaan muuttumatta aina viikinkiajan loppuun saakka eli lähes tuhannen vuoden ajan. Varhaiskeskiajan pitkiä miekkojakin kutsuttiin yleisesti spathoiksi, ja se on jäänyt elämään romaanisten kielten ”miekkaa” tarkoittavana kantasanana: Italiaksi spada, espanjaksi espada, ranskaksi épée.

5 kommenttia artikkeliin ”Kylän suurin kypärä”

  1. Kunhan kaikki uudet romppeet ovat saapuneet, kutsun sinut niiden ja entisten kera meille joulukuuseksi! 🙂

    Cuningas de Rapalum

  2. Poskisuojan sisäpuolelle sianläskiä: jo hammassärky pakenee.

  3. Ave

    Mainittakoon myös englannin kielen ”spade”, lapio tai terä. Sword tulee muinaisenglannin sanasta sweord. Kävin juuri katsomassa sanakirjasta postauksesi innoittamana 🙂

  4. Rita, onko muinaisenglanti jotakin kansainvaellusajan germaanivalloittajien kieltä? Anglien kenties? Ajattelin vain, kun sweord-sana on aika lähellä uuden ajan ruotsin svärd-sanaa.

  5. Etymology

    Proto-Germanic *swerdham literally ‘pricking, piercing thing’, of uncertain origin, but most likely from Proto-Indo-European *swer-, ‘fester, suppurate’, later ‘pierce, wound’. Cognate with Old Frisian swerd, Old Saxon swerd (Dutch zwaard), Old High German swert (German Schwert), Old Norse sverð (Danish and Norwegian sverd, Swedish svärd)

    http://en.wiktionary.org/wiki/sweord

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *