Obeliskitarinoita

Antiikin Roomassa oli 13 obeliskia. Alkuperäiset egyptiläiset obeliskit, jotka saattoivat olla jopa 30 metriä korkeita, liittyivät aurinkokulttiin ja seisoivat pareittain temppelin edessä. Liitettyään Egyptin lopullisesti Rooman valtakuntaan keisari Augustus siirrätti kaksi obeliskia (Solare ja Flaminio) Heliopoliista Roomaan.

Ensimmäisestä tuli Augustuksen suunnattoman aurinkokellon viisari, gnomon. Myöhemmin ikuista kaupunkia koristelivat ryöstetyillä obeliskeilla mm. keisarit Caligula, Diocletianus ja viimeisenä Constantius II. Koska egypti oli pysyvästi muotia, kuvaan ilmestyivät pian roomalaiset obeliskikopiot. Keisari Hadrianuksen rakastajalleen Antinoolle pystyttämän obeliskin siirrätti auringonjumalan kultin Roomaan perustanut Elagabalus. Toinen Voittamattoman Auringon valittu, keisari Aurelianus, teetätti peräti kolme obeliskikopiota.

Obeliskien ja muiden suurten rakennuskivien siirtämiseen tarvittiin tietenkin aivan erityistä teknologiaa. Kivien pystyttämisessä käytettiin apuna elefantteja. Vanhempi Plinius kertoo miten keisari Caligula tuotti Egyptistä obeliskin Vatikaanin uuden sirkuksen (Circus Gaii et Neronis) spinaa varten jättiläiskokoisella ihmelaivalla (mirabilis navis). Vuosisatojen saatossa ei Caligulan obeliski ole kauaksi karannut: Se seisoo yhä Vatikaanissa, Berninin suunnittelemalla P. Pietarin aukiolla, jonne paavi Sixtus V sen siirrätti vuonna 1586 Domenico Fontanan avulla.

25 metriä korkean obeliskin painoksi on mitattu 322 tonnia ja se seisoo 174 tonnia painavalla punagraniittisella jalustalla, joka sekin on kuljetettu obeliskin mukana Egyptistä. Kuljetuksen aikana obeliski kelkkoineen pötkötti pitkällään kannella, jalusta mahdollisesti lastiruumassa. Kansilastia tasapainottamaan otettiin ruumaan 130 000 modiusta linssejä, joten Caligulan jättiläinen kykeni kuljettamaan ainakin 1300 tonnia tavaraa. Aluksen todellinen lastauskyky lienee ollut vieläkin suurempi.

Ihmelaiva oli ilmeisesti niin iso, ettei sen ylläpito ollut kannattavaa, sillä Caligula jätti sen turistinähtävyydeksi Puteolin satamaan. Hänen setänsä ja seuraajansa keisari Claudiuksen aikana laiva täytettiin vulkaanisella luonnonsementillä pozzuolanalla ja upotettiin Rooman uuden sataman aallonmurtajan perustukseksi. Sementoidun laivanrungon päälle rakennettiin lopulta Faroksen tyylinen suuri majakka.

”Ostian sataman hän valmisti rakennuttamalla sen suojaksi aallonmurtajan oikealle ja vasemmalle puolelle ja sijoittamalla edustalle möljän syvään veteen. Pohjustaakseen tämän laiturin hän antoi ensin upottaa laivan, jossa suuri obeliski oli tuotu Egyptistä, ja tukea sen alusvaajoilla…” (Suetonius, Claud. 20.3, suomennos J. A. Hollo).

Kaksi vuosituhatta myöhemmin liittoutuneet käyttivät samaa taktiikkaa Normandiassa: Maihinnousevat joukot upottivat kuljetusaluksensa Normandian rannikolle luodakseen keinotekoisen aallonmurtajan väliaikaiseen satamaansa. Yhtä kaikki Caligulan ihmelaiva häilyi toden ja tarun rajamailla kunnes vuosina 1957-60 tehdyt arkeologiset kaivaukset Portus Claudiuksessa paljastivat aallonmurtajan alta sementoituneiden laivojen jäännökset.

Yhden suunnattoman aluksen lisäksi aallonmurtajasta löytyi merkkejä myös pienemmistä laivoista. Otello Testaguzza on määrittänyt valujälkien perusteella Caligulan jättiläislaivalle pituudeksi 95-104 metriä (90 m vesirajassa) ja leveydeksi 20,3 metriä. Testaguzzan laskelmien mukaan laivalla on ollut massaa peräti 7 400 bruttorekisteritonnia!

Caligulan laiva ei kuitenkaan ollut ainoa laatuaan. Pliniuksen mukaan myös keisari Augustuksen obeliskien kuljettamiseen käytetty erikoisrahtialus oli asetettu näytteille Puteoliin, jonne se sai myös jäädä senkin jälkeen kun Caligulan ihmelaiva lähti viimeiselle matkalleen kohti Portusta. Aluksen myöhempiä vaiheita ei tunneta.

Historia tuntee vielä yhden kirjallisen jättiläislaivan, jota käytettiin samaan tarkoitukseen. Rooman suurin obeliski, faarao Thutmosis III:lle alun perin kuulunut 32½ metriä korkea punagraniittinen Obeliscus Constantinii tuotiin kaupunkiin 357 jKr., samana vuonna jolloin Voiton alttari poistettiin senaatin curiasta. Ammianus Marcellinus kertoo että jo Augustus oli tuuminut sen ryöstämistä pääkaupunkinsa koristukseksi, mutta obeliski sijaitsi pyhitetyllä maaperällä eikä keisari tahtonut siihen kajota. Konstantinus Suurella ei ollut moisia estoja vaan hän antoi raastaa sen paikoiltaan ja tuoda Thebasta Aleksandriaan merimatkaa odottamaan.
Ennen kuin obeliski ehti perille, Konstantinus kuitenkin otti ja kuoli.

Obeliski unohtui Aleksandrian satamaan kahdeksikymmeneksi vuodeksi, kunnes keisarin poika Constantius II otti urakan hoitaakseen. Obeliskin kuljettamiseksi rakennettiin ”ennennäkemättömän suuri laiva, jota souti kolmesataa miestä”. Oli kyseessä sitten Marcellinuksen retorinen tehokeino (Plinius sanoi samaa Caligulan laivasta) tai sitten ei, kolmikymmenmetrisen obeliskin siirtäminen Roomaan ja pystyttäminen Circus Maximukselle oli aikansa mittapuulla jättiläismäinen urakka.

Joka tänä päivänä käy Roomassa, voi bongata vielä yhden mielenkiintoisen antiikin äpärälapsen jota poliittinen korrektius ei ole onneksi saanut siivottua historian roskakoriin. EURin kaupunginosassa, Mussolinin forumilla (nykyään: Foro Italico) seisoo vuonna 1932 pystytetty modernistinen obeliski. Kissankokoiset kirjaimet julistavat yhä perustajansa augustuslaista agendaa: Mussolini Dux.


Laivavertailu kaavakuvana

3 thoughts on “Obeliskitarinoita

  1. Kiitoksia oppitunn(e)ista. Nämä blogit olisivat ehtaa tavaraa jonkun sanomalehden viikkoversion lisänä. Sivistystä kansalle! (sinäkö se olet siinä Villa Lanten kuvassa?)

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *