Category Archives: luokittelemattomat

Ennen oli kunnollista

“Ennen oli asiat hyvin, nykyään mikään ei ole kunnollista” on yksi muuttumattomista inhimillisistä käsityksistä. Sen takana on kenties ihmisen luontainen aversio kaikkia muutoksia kohtaan. Ei siis ihme, että teknologista kehitystä ja sen seurauksia arvosteltiin jo 2 500 vuotta sitten. Vaikka Hesiodoksen, Sofokleen tai Aiskhyloksen kaltaiset runoilijat ja näytelmäkirjailijat saattoivatkin ihmetellä ja ylistää ihmisen neuvokkuutta ja kehitystä, Platonin ja Aristoteleen kaltaiset raskaan sarjan filosofit halveksuivat tekniikkaa avoimesti. Platon piti maaseudun “luonnollista ja yksinkertaista” elämää mieluisampana kuin “sairaan” kaupunkielämän kompleksisuutta (Valtio, 368e-374e).

Aristoteles halusi erottaa vapaat taidot ”rahvaanomaisista” (banausios). Rahvaanomaisena ja halpamaisena pidettiin niitä taitoja, joiden harjoittaminen piti miehen poissa ”hyveen ja miehekkyyden” tieltä. Tällaisiksi laskettiin kaikki työnteko pajoissa ja kaupoissa, joissa maksettiin palkkaa – Aristoteleen mukaan palkkatyö tyhmensi ja täytti ihmisten mielet epäolennaisuuksilla (Politiikka, 8.2.1). Rahvaanomaista tarkoittanut banausios on johdettu sanasta baunos, työmiehen ahjo. Ksenofon toistaa tämän käsityksen teoksessaan Oeconomicus:

”Niin sanottuja rahvaanomaisia taitoja halveksitaan meidän valtioissamme syystä. Palkkatyö pilaa tekijänsä. Se pakottaa pysymään pitkiä aikoja sisätiloissa ja liikkumatta, jopa tulen ääressä. Sen tekijöiden ruumiit pehmenevät ja aivot rappeutuvat. Palkkatyö ei jätä tekijälleen vapaata aikaa huolehtia ystävistä ja yhteiskunnallisista asioista. Niinpä sen tekjöillä on maine epäluotettavina kumppaneina ja kehnoina maanpuolustajina.” (Oeconomicus 4.2-3, vapaasti suomentaen)

Linkkivinkkejä loppuviikoksi

Lisäsin seuraamieni sivustojen joukkoon seuraavat oppineet blogit:

Blogging Pompeii: Yhteinen verkkopäiväkirja kaikille Pompejissa työskenteleville tutkijoille.

New at LacusCurtius & Livius: Bill Thayerin ja Jona Lenderingin blogi uusista päivityksistä kummallakin historiasivustolla. Lenderingin uusi kirjoitussarja käsittelee erästä suosikkiaihettani, historiallisia myyttejä ja väärinkäsityksiä.

Iconoclasm: Troels Myrup Kristensen (Aarhusin yliopisto) historiablogi, jonne päädyin Baalbekin temppelistä otettujen  valokuvien kautta. Kiinnostuksenkohteet samanlaiset kuin allekirjoittaneella.

Roger Pearse: Antiikkia ja patristiikkaa.

Lopuksi hollantilaiset historianelävöittäjät näyttävät, miten roomalainen hirsivarustus syntyy.

Illallinen täynnä naisia

Taannoin minutkin haastettiin kuvittelemaan, ketkä kuusi vastakkaista sukupuolta olevaa historiallista hahmoa valitsisin pöytäseurakseni. Kotvan tuumailtuani olen päätynyt seuraavanlaiseen järjestelyyn:

Pitäisin symposionin jossain elegantissa ja lämpimässä paikassa. Hetken harkitsin Knidosta, Delfoita tai kenties jopa eksoottista Aleksandriaa, mutta lapsuuteni kokemuksien lumoamana valitsisin kuitenkin hyvin varustetun villan viinitarhoineen Baiaesta, Napolinlahdelta, josta avautuisi henkeäsalpaava näkymä vehreällä Vesuviukselle. Ja sitten

”tule kyproslainen seppelöidyin päin, kaada nektari joka on kultaisissa maljoissa sekoitettuna…”

Vieraikseni haalisin ensinnäkin Sapfon, tuon Lesboksen kymmenennen muusan, jonka runoutta ja aiolilaista ääntä äänittäisin. Myöhäisantiikista haluaisin seurustelu-kumppaneiksini kaksi hyvin erilaista naista: Hypatia Aleksandrialaisen, tuon kuulun matemaatikon ja uuplatonilaisen filosofin joka joutui keisari Theodosiuksen aloittamien pakanavainojen uhriksi, sekä kristityn prinsessan Aelia Galla Placidian. Hellenistiseltä ajalta pyytäisin vieraakseni Kleopatra VII Filopatorin, joka tunnettiin älykkäänä viettelijättärenä. Ja se nenä! Viidenneksi valitsisin nykyajasta Geli Raubalin, Hitlerin vähän tunnetun tyttöystävän (ja sisarentytärpuolen!) valtaannousun vuosilta, joka saisi hieman valottaa kaikkien tunteman viiksiniekan luonteen intiimiä puolta. Pronssikauden naisia en tunne nimeltä, mutta jos nyt vaikka jompi kumpi noista kreetalaisista tulisi sulostuttamaan lepovuodettani ja jäisi yöksi, en panisi pahitteeksi.

Jokainen lukija tarttukoon halutessaan haasteeseen.

Viinistä ja juomatavoista

Lin Jutangin teoksesta Maallinen Onni.

Toinen kirjailija sanoo: ”Joka haluaa humaltua, valitkoon sopivan ajan ja paikan. Päivällä on juovuttava kukkien keskelle, jotta niiden tuoksut ja värit sekoittuisivat humalaan. Yöllä on parasta juopua lumikinokseen, jotta ajatukset kirkastuisivat. Joka juo itsensä humalaan onnen ja menestyksen kunniaksi, laulakoon samalla mielentilaansa sopivia lauluja, ja se, joka juo itsensä humalaan lähtiäisjuhlissa, soittakoon säveliä, jotka vahvistavat hänen henkeään. Juopunut opettaja varokoon käytöstään, jottei hän häpäisisi itseään, ja juopunut soturi tilatkoon tynnyreittäin juotavaa ja käskeköön panna liput liehumaan korostaakseen sotilaallista komeuttaan. Tornissa on juotava kesällä, jotta voitaisiin nauttia raittiista ilmasta, ja syksyllä on juotava vesillä, jotta voitaisiin täysin nauttia vapauden tunteesta. Nämä ovat juomisen oikeat ajat ja paikat, ja jos näitä sääntöjä rikotaan, menetetään juomisen ilo.”

14.2. on Lupercalian aika, josta olen kirjoittanut jo vuosi sitten: Susia ja susijuhlia.